fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

102-vuotiaan juhlintaa lukiossa

Valkealan lukiossa itsenäisyysjuhlaa vietettiin aattona puolenpäivän jälkeen.

Lipun saavuttua soitti Mari Hiltunen pianolla Jean Sibeliuksen säveltämän teoksen Kuusi op. 75 n:o 5. Juhlapuheen jälkeen tulkitsi Aino Viholainen kanteleella Hannu Syrjälahden Pakkasaamun. Opiskelijan ajatuksien jälkeen luovutettiin vapauden viestikapula. Luovuttamiseen osallistuivat Aino Viholainen, Olli Metsälä, Elisa Rintanen ja Samu Rasimus. Juhlan päätti Maamme-laulu.

Valkealan lukion alku

-Hyvä juhlaväki, Valkealan lukio aloitti elokuussa 1976, 45 oppilaan voimin. Neljässä vuosikymmenessä se on pärjännyt hyvin – nythän se on lukiovertailussa Kymenlaakson toiseksi paras, mistä lämpimät onnittelut!, lausuu professori emeritus Kaarle Nordenstreng. Puheen lomassa hän näytti kuvia ja pari videoklippiä.

1800-luvun lopulla ylioppilastutkinnon suoritti pari sataa henkeä vuodessa. Yli sadassa vuodessa päästiin jo puoleen ikäluokasta. 2010-luvulla kasvu on loppunut ja käyrät kääntyneet pieneen laskuun, väestörakennetta seuraten.

-Viime vuonna lukiokoulutusta antoi 384 oppilaitosta, mikä on 65 lukiota vähemmän kuin vuosikymmen sitten. Lukiokoulutus keskittyy minkä kipeästi tiedämme täällä Valkealassa, professori mainitsee.

Valkealan uusi lukiorakennus vihittiin kymmenen vuotta alun jälkeen helmikuussa -86. Itsenäisyysjuhlien aloitteentekijä Anneli Sillanpää ei ole enää yhdessä juhlimassa. Hänen kotihyllystään löytyi videokasetti, joka on kuvattu lukion vihkiäisistä 33 vuotta ja 10 kuukautta sitten.

Juhlan avasi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ilmo Seppälä. Juhlan juonsi koululautakunnan puheenjohtaja Auli Taimela, ja musiikkiohjelmaa tarjosi muun muassa opettajakuoro.

Valtiovallan tervehdyksen toi Paavo Väyrynen. Hän oli tuolloin ulkoasiainministeri. Kymmenen vuotta aikaisemmin hän oli opetusministerinä myöntänyt lukiolle perustamisluvan. Väyrynen puhui koulutuksen laajentamisesta koko maassa. Ammatillista koulutusta lisättiin lukioiden rinnalle. 60-luvulta lähtien ylioppilasmäärä oli 80-luvulle tultaessa kasvanut melkein kolminkertaiseksi.

Lukion vihkiäisissä 1986 piti juhlapuheen Valkealan kirkkoherra, lääninrovasti Sakari Vihma.

-Vihma vetosi hyvän ilmapiirin puolesta, ja tänään voimme tyytyväisinä todeta, että näin on mentykin. Sääli vain, että monessa suhteessa hyvän lukion päivät ovat luetut.

-Saman tyyppisen vetoomuksen olin itse esittänyt 15 vuotta aikaisemmin Valkealan kotiseutujuhlassa kesällä 1971. Puhuin paikallisuuden puolesta ja yritin vaivihkaa kylvää epäluuloa niin silloin ilmassa ollutta ylikansallista EEC-sopimusta kuin Kouvolaan yhdistymistä vastaan. No, se kylvö ei tuottanut satoa, niin kuin ei onnistunut Valkealan lukion puolustaminenkaan. Kehitystä on ohjannut suuruuden matematiikka ja talouden pakko, Kaarlo Nordenstreng latelee.

Nykyaikaa

-Pieni ja paikallinen ei kuitenkaan ole tuomittu jäämään huutavan ääneksi korvessa, kuten silloin 70-luvun alussa vähän pelkäsin. Internet ja digitalisaatio ovat 90-luvulta lähtien tulleet osaksi ihmisten arkea ja elämismaailmaa. Ne ovat avanneet kokonaan uuden sähköisen alustan ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja antaneet kansalaisille mahdollisuuden uudenlaiseen osallistumiseen sosiaalisen median avulla – myös pienten ja paikallisten asioiden ajamiseen. Digitaalinen demokratia nousi uuden uljaan maailman keulakuvaksi vuosituhannen vaihteessa, professori muistelee.

Professori ei kuitenkaan katso demokratian juurikaan edistyneen. Jopa valheita levitetään, ja yksilöitä otetaan parjauskampanjan kohteeksi, koulumaailmassakin.

-Pysähtykäämme hetkeksi metsäpolulle siinä maisemassa, joka meille suomalaisille on niin ominainen, ja pohtikaamme kysymystä tiedosta ja totuudesta. Ensinnäkin meidän on syytä noteerata se valtava tiedon ja sivistyksen tason nousu, jota tilastokäyrät havainnollistavat ja joka on paljolti tapahtunut peruskoulun ja lukion varassa. Toiseksi meidän on noteerattava se historiallinen hyppäys, joka on tapahtunut tiedon välittämisen ja tallennuksen tekniikassa, professori mainitsee.

Kaarle Nordenstreng toi esille valistuksen päämäärän ajankohtaisuuden. Tutkittu tieto valaisee pimeää maailmaa ja ihmismieltä poistamalla harhakäsityksiä ja taikauskoa. Hän on samassa rintamassa Ilkka Niiniluodon kanssa peräänkuuluttamassa totuuden ja rehellisyyden vaatimusta, tiedepohjaista koulutusta, monipuolista yleissivistystä sekä niihin liittyvää medialukutaitoa ja kriittistä ajattelua.

Opiskelijan ajatuksia

Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Anni Kurittu kertoi ajatuksiaan itsenäisyydestä. Puheen tekemisen myötä hän päätyi pohtimaan sitä, kuinka tärkeä osa suomalaista identiteettiä itsenäisyys on.

-Monelle nuorelle itsenäisyydestä tulee heti ensimmäisenä mieleen sodat, joiden avulla itsenäisyys on saavutettu. Mielestäni itsenäisyys on kuitenkin paljon muuta. Se on kunnioitusta, vapautta, yhtenäisyyttä sekä turvallisuutta. Ennen kaikkea itsenäisyys kuitenkin turvaa perusoikeutemme, Anni hahmottaa.

-Vaikka itsenäisyys ei rajoitukaan sotiin, on kuitenkin hyvä muistella niitä uhrauksia, joita sotiemme veteraanit ovat tehneet. Niitä ei tule unohtaa siitä huolimatta, että olemme eläneet rauhassa koko ikämme. On jopa vaikea kuvitella, että tähän mennessä ja toivottavasti jatkossakin viimeinen Suomen sota on loppunut vain 74 vuotta sitten. Ei siis ole kauaakaan siitä kun ei ole voinut kävellä vapaasti kaduilla huolehtimatta omasta turvallisuudestaan. Vaikka olo olisikin nykypäivänä turvaton, se harvemmin liittyy naapurimaan pelkoon, hän mainitsee.

-Itse kovin pohjoismaiselta näyttävänä Suomen kansalaisena voin ainakin elää Suomessa ilman pelkoa. Koulutukseni on maksutonta. Ulkona kulkiessani ei tarvitse

pelätä, että joku kävisi kimppuun. Ja myös jonkinlainen toimeentulo on taattu sosiaaliturvalla. Tätä hyvinvointivaltion sosiaaliturvaa tuskin olisi, jos olisimme esimerkiksi Venäjän vallan alaisina, puheenjohtaja arvioi.

-Turvallisuutta tukee myös vapaus. Saan ilmaista mielipiteeni vapaasti. Saan päättää itse ruokavalioni, harrastukseni, uskontoni, jopa koko elämäni suunnan. Kaikkialla tämä ei olisi mahdollista, Anni Kurittu muistuttaa.

-Itsenäisyyden avulla meistä on muovautunut suomalainen yhteisö. Yhteisö joka rakastaa saunaa ja kiroilua, ainakin jos stereotypioihin on uskomista. Vaikka kansamme ei olisi ulkonäöllisesti täysin yhteneväinen, uskon, että varsinkin tulevaisuudessa voimme kaikki kokea olevamme tasa-arvoisia suomalaisia. Tulevaisuuden Suomi on minulle paikka, jossa voimme asua turvallisin mielin. Tulevaisuuden Suomessa ei ole väliä sillä, mistä olet tai miltä näytät, hän kokee.

-Itsenäinen Suomi on paikka, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa toteutuvat ihmisoikeudet ja perusturva siitäkin huolimatta, että maailma myrskyää. Jatkuvassa pelossa eläminen on uutistenkin mukaan monille jokapäiväistä ja ainoa todellisuus. Itsenäinen Suomi on paikka, joka on tarpeeksi vahva tarjoamaan turvaa niillekin, joilla ei ole omaa paikkaa maailmassa, Anni Kurittu ajattelee.

-Haluan vielä korostaa että en pidä itsenäisyyttä tai sen tuomia etuja itsestäänselvyytenä. Suomalaisena nuorena on kuitenkin helppo elää kuplassa, jossa ajattelee että asiat ovat kaikkialla hyvin. Jos näin ei ajattele, niin ainakin ongelmat tuntuvat todella kaukaisilta. On kuitenkin tärkeää ymmärtää se, kuinka olemme edelläkävijöitä niin tasa-arvon, hyvinvoinnin, koulutuksen kuin vapaudenkin osalta, Anni sanoo.

JK

Jaa artikkeli: