fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

110-juhlat lähestyvät

Valkealan Kirkonkylän Nuorisoseurantalo valmistui 1912. Aleksanterin kirkon tulipalon jälkeen taloa pidettiin myös kirkkona.

Torppariyhdyskunta kaipasi uudenlaisia harrastuksia. Kansa janosi sivistävää ja henkisesti kehittävää toimintaa. Nuorisoseuratoiminta vastasi haasteeseen.

Nuorisoseurantalon kaunis julkisivu kertautuu sateen jälkeen.
Ikkunat tuovat avaruutta.

Koeteltu historia

Ensimmäisenä vuonna Valkealan Nuorisoseuraan liittyneiden ammattijakaumassa näkyivät monenlaiset työtehtävät. Opiskelijoitakin oli joukossa. Mukaan lähtivät muun muassa kartanon omistaja, kellosepän tytär, seitsemän neitiä, nuorukainen, kolme torpparien emäntää, työvoudin poika ja värjäri.

Varsinaisia jäseniä johtokunnassa olivat kunnankirjuri Otto Niinisalo, sepän tytär Aino Espoo, torpparin tytär Tilda Niilola, räätäli David Matintalo, torpparin poika Taneli Ritari ja värjäri Oskari Vuorenrinne. Varajäseniksi tulivat torpparin tytär Maiju Ronni, majatalon isäntä Muisto Siukonen ja torpparin tytär Leena Niilola.

Suomi kuului Venäjään, keisarikunnan autonomisena suurruhtinaskuntana. Suomen väestöstä yli 70 prosenttia eli maa- ja metsätaloudella. Kaupungeissa asui vain 15 prosenttia väestöstä. Vuonna 1912 maassa oli 3 000 kansakoulua. Niitä kävi yli puolet kouluikäisistä lapsista.

Nuorisoseuraliikkeestä oli 1912 muodostunut jo 50 000 jäsenen järjestö. 1880-luvulla virinnyt liike saavutti Valkealasta nopeimmin pohjoisosia. Voikoskella ja Selänpäässä perustettiin nuorisoseurat jo 1890-luvulla.

Kunnallisneuvoksetar Yolanda Colliander oli kertomusten mukaan mukana lauluharjoituksissa ja ohjasi kuvaelmia ja näytelmiä. Kunnallisneuvos Adolf Nathanael Colliander oli puolisonsa kanssa iltakävelyllä. He näkivät nuorten tanssivan. Paikkana oli lato, josta käytettiin myös nimitystä sarain. Adolf lupasi tontin ja neljäsataa runkoa tukkipuita lahjaksi.

1912 tammikuussa alkoivat tukkitalkoot. Seura kaatoi puut ja ajoi ne sahauspaikalle. Puiden sahaamiseen ja höyläämiseen käytettiin Hovin höyryraamia ja höylää. Syntyneistä kustannuksista vastasi nuorisoseura. Taneli Ritari vastasi tiilien polttamisesta Hovin polttouunissa. Peruskivet saatiin louhimalla Mikkolan niemestä, Lappalan rannasta.

Rakennusmestari Taavi Haimi toimi valvojana tehtyään piirustukset. Sähköt saatiin 1927. Myöhemmin rakennusta on korjattu useat kerrat. 1995 sattuneen tulipalon johdosta kattokin oli mennyt surkeaan kuntoon.

Taloa uhkasi purkaminen. Keväällä 1999 pidettiin Nuorisoseuran ylimääräinen kokous ja päätettiin korjata talo. Taloryhmän päätehtävä oli korjausrakentamisen ja rahoituksen organisointi. Pentti Pöllänen, Matti Ruokolainen ja Esko Olenius nimettiin taloryhmään.

Tiedot ovat nuorisoseurantalon satavuotisjuhlajulkaisusta.

JK

Talon vuoksi on nähty paljon aikaa ja vaivaa.
Rakennustekniset ratkaisut ovat persoonallisia.
Valaistusta on lähellä.
Kuvakulmia on monia.

Artikkelikuva: Vieraspaikkakuntalainenkin tietää, mihin talo liittyy.

Jaa artikkeli: