Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Opisto taipuu moneksi

Valkealan opisto vietti vuonna 2020 70-vuotisjuhlaa ilman suurempia juhlallisuuksia.

Tänä vuonna on Selänpäässä Valkealan kristillisellä kansanopistolla oltu suurelta osin etäopetuksessa. Ne ovat rehtori Jussi Peuralan mukaan hoituneet oikein hyvin.

Nyt keväällä on taas päästy palaamaan takaisin lähiopetukseen. Opiskelijoita on ollut lukukaudella lähes sata.
Kesällä opistolla odotellaan tulevaksi matkailijoita ja rippileiriläisiä. Monet rippileiriryhmät ovat pääkaupunkiseudulta. Useat seurakunnat ovat käyneet pitämässä leirinsä Selänpäässä jo vuosikausien ajan.

Kesällä opisto toimii leirikeskuksena ja hotellina. Silloin on vain osa työntekijöistä paikalla. Talvella toimitaan kouluna, ja silloin henkilökunnan vahvuus on 17 vakituista henkilöä. Kesäisin opistolla on myös kesätyöntekijöitä. Opistolla on käytössään oma keittiö, joka toimii myös lounasravintolana. Talvisin opiskelijoilla on mahdollisuus asua arkipäivät opiston tiloissa olevissa asunnoissa. Puolet opiskelijoista kulkee kouluun busseilla, kimppakyydeillä, tai omilla autoilla.
Opiskelijoiden ikähaitari on 16-vuotiaasta seniori-ikäisiin ihmisiin asti.

Rehtori Jussi Peuralan monipuolisiin työtehtäviin kuuluu myös laiturin asennus. Kuva: Laura Parkko

Jussi Peurala on ollut talossa töissä yhdeksän vuotta ja siitä noin puolet rehtorina. Suurin osa työajasta menee hänellä hallinnollisiin tehtäviin, mutta ehtii hän opettamaankin.
– Olen koulutukselta historian opettaja. Opetan ainakin sen verran, että opin tuntemaan opiskelijat ja pysyn kärryillä siitä, mitä opiskelumaailmassa tapahtuu, Jussi kertoo.


Monipuolista koulutusta
Opisto tarjoaa monenlaista koulutusta. Ensi lukukaudella alkaa uusi opistovuosi oppivelvollisille, mikä on 10-luokan tapainen koulutus. Lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus valita erilaisia eläinavusteisia opintoja ja muita valinnaisaineita.
Suurin osa on aikuisopiskelijoita. Tarjolla on aikuisten perusopetusta, joka on lähinnä maahanmuuttajille. Opistolla koulutetaan myös koulunkäynninohjaajia.


Lisäksi on vapaan sivistystyön erilaisia koulutuksia. Vakiintunein koulutus on henkilökohtaisen avun koulutus, josta saa valmiudet henkilökohtaiseksi avustajaksi, tai omaishoitajaksi.
– On mukavaa, kun on monenlaisia opiskelijoita, Jussi toteaa.
Samanaikaisesti vahvuutena ja haasteena on koulun sijainti. Leirikeskuksena paikka on oivallinen, mutta joillekin opiskelijoille voi olla ratkaisevana tekijänä hieman syrjäinen sijainti. Onneksi opistolle pääsee edelleen julkisilla kulkuneuvoilla.
Koulun opettajia Jussi kehuu ammattitaitoisiksi. Opettajien keskuudessa on ollut vuosien varrella hyvin pientä vaihtuvuutta.
– Meillä on hyvä työilmapiiri ja henki työporukan kesken, Jussi kiittelee.


Koulun omistaa Valkealan kristillisen kansanopiston kannatusyhdistys, jonka hallitus toimii koulun johtokuntana. He ovat viime aikoina panostaneet myös henkilöstön hyvinvointiin. Myös opiskelijoiden keskuudessa on asiakastyytyväisyys ollut korkeata luokkaa. Opiston strategiaan on viime vuosina tullut uutena kestävä kehitys. Käyttöön on otettu maalämpöä ja aurinkopaneeleita.
– Paneeleita asennetaan parhaillaan viereiseen rakennukseen.


Koululla on hyvät tilat liikuntaan ja kokouksia varten. Opisto vuokraa niitä myös ulkopuolisille käyttäjille.

Opistossa on kannustavat portaat. Kuva: Laura Parkko


Elävä opisto
Tavoitteena on pysyä mielenkiintoisena ja ajassa kiinni olevana opistona. Myös koulutuspoliittiset päätökset vaikuttavat opiston tarjotaan.
– Haluamme löytää ja tarjota sellaisia oppiaineita, joita halutaan opiskella. Opiston yksi vahvuus on sen ketteryys, eli voimme hyvinkin nopeasti aloittaa jotain uutta, jolle on kysyntää, Jussi toteaa.

Opisto tekee mielellään yhteistyötä kaikkien paikallisten kanssa. Matkailijoille usein vinkataankin alueen toimijoita ja aktiviteetteja.
– Kesäaikaan on mukava olla opiston rantasaunalla, mutta viihdyn kyllä oikein hyvin ihan omassa työhuoneessanikin.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: