fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

250 suunnistajaa etsi rasteja kirkonkylän maastossa

Säänhaltija suosi ulkoilua hienolla tavalla tiistaina 21. toukokuuta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta
ja nosti lämpömittarit hellelukemiin. Niinpä iltarastit Valkealan urheilukeskuksessa houkuttelivat paikalle
neljännestuhatta suunnistuksen harrastajaa.

Ratamestarit Anssi Pajuoja ja Minna Väänänen olivat valmiina vastaanottamaan Kouvolan Sanomien iltarastien ensimmäiset metsään lähtijät jo ennen puolta viittä valkoisessa toimistovaunussaan Valkealatalon parkkipaikalla.
Vaunun ulkoseinältä sai tutkia mallikartoille valmiiksi piirrettyjä ratavaihtoehtoja. Oman kunnon ja taitojen mukaan sieltä saattoi valita joko vaativan F-radan (pituudeltaan 8,8 km), pitkän A-radan (6,6 km), keskipitkän B-radan (4,5 km), lyhyen C-radan (2,7 km) tai mini-D-radan (1,3 km). Kuudella eurolla sai sitten ostaa valittua rataa vastaavan kartan, sekä lainata halutessaan järjestäjiltä ajanottoon käytettävää emit-laitetta. Suunnistamaan voi toki lähteä ilman ajanottoakin, jos haluaa kilpailla vain itsensä kanssa.

Suunnistus sopii kaikille

Iltarastien suosio on pysynyt lähes samana vuodesta toiseen. Ja mikä ilahduttavinta, myös perheen pienimmät on otettu mukaan tutustumaan rastien etsimiseen ja metsässä kulkemiseen. Samalla voi opetella kartanlukua ja kompassin käyttöä. Lyhyemmät radat ovat helppokulkuisia, polkuvoittoisia, joten ne sopivat kaikille vauvasta vaariin. Pidemmät radat puolestaan ovat vaikeakulkuisempia, sisältävät tarpeeksi haasteita ja ovat sopivia vaikka Jukolan Viestiin valmistautumista varten.
Kirkonkylän illassa ratamestari Anssi Pajuoja oli suunnitellut pidemmät F-, A- ja B-radat Röykynmäen suuntaan. Kauimmaiset oranssivalkoiset rastiliput oli viety maastoon jo edellisenä päivänä. C- ja D-radat sijaitsivat urheilukeskuksen ja Harjunmäen pururadan alueella, ja olivat illan toisen ratamestarin, Minna Väänäsen käsialaa. Lars Forsblom avusti ratamestari-kaksikkoa lähtö- ja tuloaikojen kirjauksessa toimistovaunussa.
Suosituin ratavaihtoehto oli nytkin keskipitkä B-rata.
– Karttoja oli painettu etukäteen 80 kpl, mutta ne loppuivat kesken, Minna Väänänen totesi.
Oman urakkansa B-radalla suorittanut Päivi Kekki istuskeli parkkipaikalla vielä autossa ennen kotiin lähtöä. Hän on kiertänyt iltarasteja jo vuosikausia, ja osallistunut myös kilpailuihin. Suunnistuksen pariin hänet houkutteli miehensä Mikko.
– Kun mies suunnisti kaikki viikonloput, piti itsellekin keksiä jotain, ja tässä sitä ollaan, Päivi toteaa.

C-radan kokemuksia

Kartta kertoi sen, että lähtö-leimaus löytyisi Toikkalantien alikulkutunnelin toiselta puolelta, urheilukentän aidatun harjoituskentän kulmalta. Lyhyelle C-radalle, jonka pituudeksi ”linnuntietä” pitkin ilmoitettiin 2,7 km, oli sijoitettu 8 rastia.
Ykkösrastia etsimään lähdettiin leppoisasti pururataa pitkin, jäähallin jäädessä oikealle. Ylikulkusillan jälkeen löytyi pienempi polku rinnettä ylös, joka veikin melkein suoraan ensimmäisenä rastina olleen kiven luokse.
Harjunmäen pururata oli nyt sopivasti vieressä, joten sitä kannatti kulkea melkein 300 metriä, kunnes tultiin pururadan ylittävälle sähkölinjalle. Toinen rasti löytyikin pian sähkötolpan juurelta.
Saman havainnon teki myös kompassia käännellyt vanhempi mies, joka kertoi olevansa suunnistamassa nyt toista kertaa 35 vuoteen.
Kolmosrasti oli viety polkujen risteykseen lähelle Mikkelintietä. Liikenteen melu auttoi löytämään suunnan ilman kompassiakin. Sitten yhtäkkiä ilmassa viuhui jotain punaista: oliko se pienikokoinen lentävä lautanen? Ei, vaan sehän oli frisbee-kiekko. Harjunmäen hiekkamontuillahan sijaitsee myös frisbeegolf-rata, ja 5-henkinen poikaporukka oli sitä juuri kiertämässä. Molempien lajien harrastajat kohtasivat näin sopuisasti toisensa, ja kuntosuunnistajan matka jatkui rinnettä alaspäin kohti tavoitetta. Ennen rastia huomio kiintyi vielä rinteen harvinaiseen kukkaan: jo nahistunut kangasvuokko se siinä paistatteli päivää. Onneksi ei tullut astuttua vahingossa sen päälle. Rasti oli kuitenkin löydetty ja eteenpäin.
Nousu rinnettä pitkin ylös lyhyin juoksuaskelin sai puuskuttamaan. Huh hellettä, hiki virtasi eikä juotavaa ollut kuin vasta autossa parkkipaikalla. Pururata oli taas saavutettu, ja alkoi taivaltaminen karttaan vaaleanvihreällä merkityn, siis vaikeakulkuisen alueen läpi. Kulkua hidasti tiheä mäntytaimikko, jonka reunassa olleet kaksi kiveä auttoivat poikkeamaan juuri oikeassa kohdassa pois pururadalta. Toiset kaksi kiveä löytyivät hetkeä myöhemmin, mutta tiheikkö jatkui edelleen. Suunnan korjaus hieman vasemmalle auttoi, ja kohta olikin neljäs rasti, kivien väli, löydetty.
– Vaikea oli, totesi myös rastille samaan aikaan osunut Roope Partanen.
– Nyt löyty, hihkaisi reipas miesääni läheltä, ja kohta puolen tusinaa suunnistajaa säntäsi äänen suuntaan ja leimaamaan emit-laitteensa rastilla.

Roope Partanen on löytänyt vaikean nelosrastin.


Tiheiköstä paluu sopivaan kohtaan pururataa onnistui auringon suosiollisella avustuksella. Pian pururadan eteläpuolella siitä erkani pienempi polku, jota seuraamalla löytyi viides rasti, kuviorajan kulma. Siinä sijaitsi myös pienehkö muurahaispesä.
Pururata kutsui taas jatkamaan matkaa kohti kuudetta rastia, joka oli kuoppa metsän keskellä. Se ei näy kauaksi, vaan siihen on osuttava. Suunta oli onneksi kohdallaan, ja samoin toisen suunnistajan ilmestyminen auttoi löytämään paikan. Väsymys ja nestehukka unohtui hetkeksi, kun tiesi urakasta olevan jäljellä enää 2 löytämätöntä rastia.
Pienempi polku olisi ollut nopeampi valinta seiskarastille, mutta jalalle mukavampi pururata vei taas reitinvalinnassa voiton. Rasti sijaitsi Valkealan seurakuntakeskuksen takana olevan pienen jyrkänteen alla. Taas kanssasuunnistajan kommentti lähellä rastia auttoi: – Siellä se on, vahvisti rinnettä ylöspäin kapuava nuori mies kysyttyäni, joko löysit rastin.
Kahdeksas eli viimeinen rasti näytti olevan aivan urheilukentän länsipään kohdalla, mutta siitä vielä 100 metriä länteen ja korkeimmalla hiekkaharjulla olevan kumpareen päällä. Täältä olikin mainiot näkymät yli koko urheilukeskuksen. Nyt oli jäljellä enää laskeutuminen urheilukentälle pururataa pitkin ja maalileimaus urakan päättymisen merkiksi. Aikaa hyvän harrastuksen parissa oli kulunut noin tunti ja kaloreitakin ihan mukava määrä.
C-radan kiersi ajanoton kanssa 47 suunnistajaa, ja ilman aikaakin kymmenkunta. Radan nopein oli Jukka Laamanen ajalla 24.32. Nelosrastilla tavattu Roope Partanen sijoittui seitsemänneksi.

Jatkoa seuraa

Kirkonkylän rastitapahtuma oli kauden 11. kaikkiaan 40 tapahtumasta, joten suunnistuskausi on mukavasti vasta alkupuolella. Iltarastien päivät ovat kesäaikaan tiistai ja torstai. Syksymmällä, kun illat jo hämärtyvät, siirrytään lauantaisin järjestettäviin tapahtumiin.
Valkealan alueella suunnistetaan kesän aikana vielä ainakin näissä paikoissa: ti 4.6. Utti, to 13.6. Liisakarhunmäki, ti 18.6. Kipparila, ti 25.6. Aitomäki, ti 16.7. Selänpäänkangas, to 1.8. Kääpälä, to 8.8. Mankki, ti 27.8. Vuohijärvi, ti 3.9. Puhjonranta ja to 5.9. Konttivuori.
• Jari Sahala

Artikkelikuva: Ratamestarit Minna Väänänen ja Anssi Pajuoja ottavat vastaan ilmoittautumisia. Lars Forsblom avustaa keskellä.

Tomi Laari nollaa emit-laitteen lähtöpaikalla, ja tytöt Nelli ja Sanni ovat valmiina metsään lähtöön.
C-radan suunnistuskartta. Kynän kärki osoittaa Valkealatalon parkkipaikkaa.
Jaa artikkeli: