fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Aavemainen kantaesitys

Osa klassisen musiikin ystävistä pohti ilmeisesti kevätväsymystä kun katsoi 4. huhtikuuta Kuusaa-salin yleisömäärää. Kymi Sinfonietta sai vieraakseen Elina Vähälän, joka maailmanlaajuisestikin vetää yleisöä taiturimaisella viulunkäsittelyllään. 


Edellisenä iltana esiintyi Japanin filharmoninen orkesteri loppuunmyydyssä konsertissa. Johtajana toimi Kouvolasta lähtöisin oleva ylikapellimestari Pietari Inkinen. Konsertissa ollut kertoi sen kestäneen yli kymmeneen. Tämä selittänee osaltaan yleisön harvalukuisuutta.


Kymi Sinfonietta on kerta toisensa jälkeen osoittanut tarpeellisuutensa Kouvolan ja Kotkan kulttuurielämän elävöittäjänä. Mikään orkesteri ei kuitenkaan voi haastaa itseään ja kehittyä, jos se esittää vain kaikkein myyvimpiä teoksia. Siinä mielessä vastuu kulttuurielämän arvokkaana säilymisestä on sekä taiteilijoilla että kulttuurinystävillä. 

Vuorossa kaksi taiteilijaa
 

Elina Vähälä luottaa säveltäjiin. Hän tiesi Kalevi Ahon teoksen erittäin vaikeaksi. Etuna oli, että säveltäjä tietää, miten viulu toimii. Kalevi Aho omisti teoksen Elinalle, joka odotti, mitä säveltäjä keksii. Elina mainitsi jokaisen säveltäjän olevan uniikki. Viulukonsertto nro 2:n sävelkieltä hän pitää hyvin omalaatuisena. Siinä on upeita värejä ja väreilevää tunnelmaa. Elina kuvaili teoksen sisältävän huilumaisia ääniä. 

Läheisiksi Elina Vähälä kokee 1900-luvun suuret viulukonsertot. Hän on kuitenkin kantaesittänyt jonkun verran uusia teoksia. Niiden esittämiset ovat suuria vastuunpaikkoja. Ensimmäisen kerran ilmitulo vaikuttaa esitystraditioon. 

Elina Vähälä pitää levyttämisestä. Siinä voi kokeilla ja ottaa riskejä. Hyvä tuottaja on aivan korvaamaton. Hänellä pitää olla taiteellinen näkemys. Häneltä täytyy saada palautetta koko ajan. Kun tuottaja sanoo, että mennään eteenpäin, pitää voida luottaa siihen, että versio on täydellinen. 
Nykysäveltäjään voi ottaa yhteyttä, jos jokin asia ei musiikissa ole selkeää. Ensin kappaletta harjoitellaan ja sitten pyydetään säveltäjä mukaan. Mielessä tempot voivat mennä vikkeliksi. Nyanssit voivat muuttua. Pieniä muutoksia voikin tulla lopulliseen levytykseen. 

Unelmatilanteena Elina Vähälä pitää sitä, kun säveltäjä soittaa, että hänelle olisi kappale. Elina tulkitsee fantastisia teoksia eri puolilta maailmaa. Hänen sydäntään lämmittää, kun hän saa edustaa Suomea ja viedä suomalaista musiikkia maailmalle. 

Kapellimestari Olari Elts mainitsi Erkki-Sven Tüür’in teoksen olevan upouusi. Rock-muusikon taustan omaavalla säveltäjällä on kuultavissa minimalismin piirteitä siellä täällä. 

Beethovenin Olari kertoi menneen omaan suuntaansa. Ludwigilla hän mainitsi olleen Haydnmaista huumoria, viitaten ilmiselvästi säveltäjä Joseph Haydniin. Joseph oli jonkun aikaa Ludwig van Beethovenin opettaja.


Olari Elts piipahti kertomaan teoksista ennen konsertin alkua. 

Kolmen teoksen ilta 
 

Erkki-Sven Tüürin Phantasma oli Kymi Sinfoniettan, Viron kansallisen sinfoniaorkesterin ja Yomiuri Nippon-sinfoniaorkesterin tilausteos. Kantaesitys oli ensin Kotkassa ja sitten vuorossa oli Kuusankoski. 
Phantasmassa kumahti komeasti heti alkuun. Viuluja paikoitellen tuskin hipaistiin. Salaperäistä kappaletta ei taatuisi haluaisi kuunnella autiotalossa. Soolo-osuudet vaihtelivat eri soittimien kesken. Paikoitellen jazzahtava kappale vyöryi kuulijan mieleen. 


Phantasma on jännittävin teos, mitä olen konserteissa kuullut. Oikein tuntui, miten adrenaliini alkoi virrata. Rumpujen pauhunta toi mieleen kaleerit antiikin ajoilta. Fantastisuudessaan kappale oli erittäin viihdyttävä. Paikoitellen se oli jopa kamalan pelottavan oloinen. Teos esitettiinkin viisaasti heti alkuun. 

Elina Vähälä astui raikuvin aplodein lavalle tulkitsemaan Kalevi Ahon Viulukonserton nro 2 osat Allegro, Adagio ja Vivace, leggiero. Viulu on Elina Vähälälle kuin taistelutoveri. Sen kanssa mennään, eikä meinata. Soittaminen on intensiivistä. Kun huomasi, miten vaativa kappale oli kuulijalle, täytyi sen olla sitä soittajallekin. Toinen osa Adagio rauhoittui Allegrosta. Korkeat äänetkin soivat viululta puhtaasti. Erityisesti toisen osan loppua pidän kauniina.  

Ludwig van Beethovenin Sinfoniasta nro 1 Kymi Sinfonietta kuvaili sävelin osat Adagio molto-Allegro con brio, Andante cantabile con moto, Menuetto (Allegro molto e vivace) ja Finale: Adagio-Allegro molto e vivace. Beethovenin sinfonia on juhlava. Siinä kuuluu pientä tuumailua ja vahvaa päätöksentekoa.  

JK

Jaa artikkeli: