Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) liittohallitus myönsi 31.3.21 kultaisen ansiomerkin MLL:n Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajalle Christa Carpelanille.
Tunnustus myönnettiin pitkäaikaisesta ja erittäin ansiokkaasta 20 vuotta kestäneestä työstä lasten ja nuorten hyväksi.
– Kyllä tämä tunnustus tuntuu tärkeältä. Erityisesti perusteissa mainittu merkittävä ja ansiokas työ lapsiperheiden eteen lämmitti. Se on minun missioni elämässäni. Ihana saada siitä tunnustusta, Christa kiittelee.
Tanssilattialta lasten pariin
Christa on ollut pikkutytöstä lähtien laivalla töissä. Hän oli Aira Samulinin ja Marco Bjurströmin tanssiryhmissä, ja pääsi StepUp- tanssiryhmän kautta jo aikaisin laivalle töihin.
– Laivalla pyysivät minua töihin pallomeritädiksi, kesäaktiviteetin vetäjäksi ja ohjelmaemännäksi. Olen aina pitänyt lapsista, mutta siellä sain todellisen kipinän lapsi- ja perhetyöhön, Christa kertoo.
Tanssiharrastuksen kautta on hänelle löytynyt mahtavat verkostot.
Aikuisena Christa pääsi mukaan Marcon Comeback- tanssiryhmään, jonka kanssa he ovat voittaneet SM -kultaa ja kisailleet ulkomaita myöten. Mukana tanssiryhmissä oli huippuammattilaisia, joita yhdisti tanssiminen. Christa toteaa saaneensa paljon oppia niiltä reissuilta.
– Marco Bjurström tekee tansseihin mielettömiä tarinoita. Se ei ole vain tanssiaskelia, vaan niissä on aina jokin ajatus. Siinä joutuu avaamaan itsensä, olemaan todella läsnä. Aina pitää pystyä luottamaan omaan tanssiryhmään. Vuorovaikutus on tärkeää. Sieltä olen saanut paljon oppeja myös tähän työhön, Christa miettii.
Koulunpenkille
Christa näki ilmoituksen lasten sairaanhoitajan koulutuksesta. Christa meni kouluun, mutta huomasi pian, että kyseinen koulutus oli hänelle liian kapea-alainen.
Hän teki jonkin aikaa töitä lasten sairaanhoitajana, mutta Christalla oli halu päästä auttamaan perheitä jo ennaltaehkäisevästi, ei pelkästään sairaudenhoitoa.
– Eräs opettajakin sanoi, että nämä käytävät eivät Christa tule sinulle riittämään. Hän näki saman, minkä itse tajusin, Christa toteaa.
Ura Mannerheimin Lastensuojeluliitolla
MLL:lle haettiin lasten ryhmähoidon ohjaajaa kehittämään erilaisia ryhmähoidon malleja. Christa oli työssä ensin osa-aikaisena, ja siitä ura lähti liikkeelle.
– Olin ensin kotipalvelupuolella, sitten Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiöllä. Tein sairaanhoitajan ylemmän amk-tutkinnon ja pääsin kehittämistyöhön MLL:n keskusjärjestölle
Christa kiersi konsultoimassa ympäri Suomea ja päätyi töihin Kouvolan konttorille.
– Liisa Hasanen, joka oli täällä pitkään töissä, ja nyt jo ansaitulla eläkkeellä, sanoi minulle, että tule kuule testaamaan noita sinun strategioitasi tänne ihan itse, meillä on toiminnanjohtajan paikka avautumassa, Christa nauraa.
Ajatus jäi pyörimään päähän, vaikka koti ja elämä oli Espoossa. Christa päätti hypätä haasteeseen ja on viihtynyt työssään valtavan hyvin.
Christa on kotoisin Espoosta. Työ Kouvolassa alkoi joulukuussa 2012, ja vuonna 2015 Christa muutti paikkakunnalle.
– Kävin ensin Espoosta käsin Kouvolassa töissä. Sitten kävin pari vuotta täältä Helsingistä tanssimassa.
Kouvolassa kaikki on Christan mielestä kompaktisti paketissa ja lähellä.
Uudestaan opiskelemaan
– Nyt opiskelen taas. Olen kuiva sieni. Minusta on kiva imeä uutta tietoa. Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisellä ja Lääketieteellisellä alkoi Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelma. Olemme Suomen, ehkä jopa maailman ensimmäisiä sotemaistereita. Ehkä juuri tähän polkuni on tähdännyt. Olen saanut molemmat, sekä terveys, että sotepuolen.
Christa pitää suuresti konkreettisesta tekemisestä perheiden kanssa. Hän on aina tehnyt töitä myös hoitovapaalla.
– Minulle tuli kaksi lasta puolentoista vuoden ajalla ja kolmen vuoden tauon jälkeen tuli kolmas. Nyt minulla on vielä yksi iltatähti, joka täyttää pian neljä vuotta.
Silloin kun hänellä oli kaksi pientä lasta kotona ja kolmas mahassa, Christa teki keikkaa lasten vastaanottoyksikköön.
– Huomasin aika nopeasti, kun kotona on kaksi todella pientä ja kolmas tulossa, niin kehittämispuoli alkoi tuntua järkevämmältä vaihtoehdolta.
– Olen visionääri, ja pidän todella paljon rakenteellisesta-, sekä strategiatyöstä, Christa kertoo.
Hän ei ole katunut päätöstään pyrkiä lasten ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Esiintymisviettiä pääsee toteuttamaan harrastusten kautta. Halu tehdä tätä työtä on syvällä.
– Kaikki opinnot ja mitä teen, pyrin kohdistamaan siihen, että lapsen etu toteutuu. Näen niin vahvasti, että lapset tarvitsevat puolestapuhujia.
Toimintaa, joka koskettaa monia
Kun siirryttiin etäopetukseen, tuli vanhemmilta, opettajilta, ja eri verkostoista viestiä. Oli tarvetta saada tukea lasten opintoihin.
– Lähdimme etsimään ratkaisuja ja siitä Etäkoululaisen tuki, Läksykummi-idea, lähti kehittymään.
Mukaan saatiin opiskelijoita. He ovat digitaalisin laittein yhteydessä omaan kummilapseensa. Taustalla voi olla oppimisongelmia. Maahanmuuttajalapsilla kielitaito hankaloittaa vielä oppimista, tai joidenkin vanhemmat voivat tehdä töissä pitkää päivää.
Läksykummi voi auttaa läksyissä, tai kuunnella, kun lapsi lukee äidinkielen tehtäviään. Läksykummit voivat neuvoa, miten Pedanetin kautta palautetaan opettajille tehtäviä. Liikkeelle lähdetään lapsen tarpeesta. Toiminnassa on myös läksykummipuhelin, johon lapset voivat soittaa ja pyytää neuvoa.
MLL:lla toimii perhekummeja odottaville äideille. Perhekahviloissa on samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Sieltä saa seuraa, tukea ja sosiaalista kanssakäymistä.
MLL:n paikallisyhdistykset järjestävät perhekahviloita, joiden toiminta on paikallisyhdistyskohtaista. Esimerkiksi piirin ammattilaiset tekevät niihin vierailuja, ja tapaamisissa voi käydä vaikka neuvolan fysioterapeutti. Käytössä on myös jututtamo-malli, jossa on ollut aiheina esimerkiksi uni, tai lapsen sormiruokailu. On hyvä viedä ammattilaiset sinne, missä äidit ovat jo valmiiksi koolla.
Lisäksi on nuorten kaveritoimintaa. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille tuli ajankohtaiseksi vuonna 2015, kun tuli suuri maahanmuuttovirta. Äidit jäivät todella yksin, eivätkä he osanneet kieltä.
– Rupesimme kouluttamaan suomalaisia ystäväksi näille maahanmuuttajaäideille. Siellä on huikeita tarinoita, miten he ovat päässeet osaksi suomalaista yhteiskuntaa, Christa iloitsee.
Nyt on alkanut heppakaveritoiminta, jossa lapsia viedään talliympäristöön. Eläimet ovat todella rauhoittavia, kuten myös luonto. Monta hevostallia on lähtenyt tähän mukaan. Lapset pääsevät harjaamaan hevosia, ja hevosen omistajalta voi kysellä asioita. Tämä on ollut todella suosittua.
Tarve on olemassa
Kaikki lähtee liikkeelle ylälinjan strategioista. Christa lukee ahkerasti erilaisia raportteja ja seuraa indikaattoreita.
– Olen tiedolla johtamisen tyyppi. Pitää olla paljon dataa. Mutta kyllä minä kuuntelen hyvin herkällä korvalla omia lapsiani, lasten kavereita, ja vanhempien verkostoa. Pitää olla tuntosarvet pystyssä, ja sitten alan solmimaan narujen päitä yhteen.
Perheet ovat muuttaneet muotoaan. MLL on ollut olemassa jo sata vuotta, ja sitä aina on tarvittu. On perustettu neuvolat, on hammashuoltoa, perheneuvoloita, sekä uimakouluja.
– En sano, että MLL:a tarvitaan enemmän kuin koskaan, koska sitä on tarvittu aina. Mutta kyllä tässä ajassa ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja järjestötoiminta pystyy sitä tarjoamaan.
Yksinhuoltajien määrä on kasvanut, ja he kaipaavat toista aikuista. Etenkin miehistä on kaveritoiminnassa iso pula. Monet pojat kaipaavat miesmallia, ja miespuolista kaveria elämäänsä. Kaveri voi viedä lapsen kalaan ja auttaa korjaamaan polkupyörää. Hyvinkin arkisia asioita.
Moni kaipaa kuulluksi tulemista
Vanhemmat uupuvat joskus yksin suorituspaineiden alla. Jokainen kaipaa välillä kuulevaa korvaa.
– Minua korpeaa, jos MLL:n toiminnasta, tai yleensä vapaaehtoistoiminnasta puhutaan, toiminnasta puhutaan, että ”siellä ne vaan kahvittelee”. Aliarviodaan tätä työtä. Kun pallottelet pientäkin haastetta jonkun tukea kaipaavan henkilön kanssa, voi ennalta ehkäistä haasteen kasvamista suureksi ongelmaksi.
Näin ei välttämättä ajauduta tilanteeseen, jossa tarvitaan korjaavia toimenpiteitä, jolloin hintalappu olisi jo todella paljon suurempi.
– Meidän työmme on ennaltaehkäisevää varhaista tukea. Se on taloudellisestikin kannattavaa. On laskettu, että yksi vapaaehtoistoimintaan laitettu euro tulee kuusinkertaisena takaisin. Sillä on jo merkittävät kansantaloudelliset vaikutukset.
Ihmisillä on auttamisen halu
MLL:n Kaakkois-Suomen piirillä yhteensä noin 800 vapaaehtoista mukana toiminnassa. Tämä on upeaa. Piirin työntekijät tarjoavat ammatillisen ohjauksen ja tuen toimijoille. Lähes ihme, kun miettii, kuinka monet yhdistykset ja järjestöt kipuilevat jäsenien vähäisyyden kanssa. Tehtävät kaatuvat usein hallitukselle.
– Uskon, että rakennemuutos yhdistystoiminnassa tulee olemaan väistämätön. Halutaan pois siitä hallintohimmelistä ja tehdä konkreettista toimintaa. Yleinen toive on, että kevennetään byrokratiaa ja keskitytään toimintaan kentällä samalla tukien toimijoita.
Esikuvia
– Minulla on kaksi todella tärkeää Grand Old Ladya. Toinen on jo edesmennyt isoäitini, famu, joka teki paljon nuorisotyötä ja mielenterveystyötä vapaaehtoisena. Häneltä on myös tanssi tullut minun elämääni. Hän harrasti balettia ja kiikutti minut tanssi- ja näytelmäkerhoihin. Hän otti minut mukaan myös hänen omiin vapaaehtoistyön paikkoihinsa.
Christa oli noin 10-vuotias, kun hän meni Aira Samulinin tanssikouluun.
– Aira on minun ensimmäinen työnantajani ja pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä. Aira teki aivan mieletöntä nuorisotyötä meidän kanssamme.
Tanssi oli keino ryhmäytymiseen, verkostoitumiseen ja luottamuksen luomiseen. He kiersivät kouluilla tanssimassa, ja treenasivat yhdessä. Se oli ennaltaehkäisevää nuorisotyötä.
– Kun näin miten Aira toimi nuorien kanssa, teki se työ hänestä minulle esikuvan. Hän antoi mallin siihen, että pitää olla aina pari askelta edellä, eikä vaan katsella peruutuspeiliin.
Harrastukset voimavarana
– Olen aika hyvä pitämään myös vapaa-aikaa. Itsenäistyin nuorena, joten itsensä johtamisen on täytynyt olla aika vahvaa, että on pärjännyt.
Tällä hetkellä kilpaileminen on jäänyt, mutta Christa on mukana vanhojen tanssikavereiden perustamassa Luuskat lavalla-nimisessä tanssiporukassa.
– Jos joku pyytää keikoille, niin ollaan mukana. Mutta ei kovin tosissaan, vaan rennolla ja hyvällä mielellä.

Christalle urheilu on todella tärkeää. Nyt kun ei pääse tanssimaan, eikä saleille, hän juoksee ja talvisin hiihtää. Etäkokouksiin Christa osallistuu mahdollisuuksien mukaan luurit korvilla luonnon helmassa. Muuten aika menee lasten kanssa. Pikkupojan kanssa rakennellaan legoja ja leikitään.
– Se on maadoittavaa. Siinä unohtuu kaikki muu. Isompien tyttöjen kanssa saatetaan lakkailla kynsiä ja jutella. Tai mennään lämpimään altaaseen ja ollaan vaan yhdessä. Ja paraikaa opetan jo toista lastani ajamaan autoa.
– Rentoudun tekemällä. Opetin pitkään tanssia. Jossain vaiheessa minulla oli oma tanssistudiokin. Vaikka on 20 vuotta ollut MLL:lla töissä, minulla on aina ollut myös muita sivubisneksiä. On ollut opinnot, tanssi ja harrastan myös näyttelemistä.
Christa päästään näkemään televisiossa Syke-sarjassa pienessä roolissa. Aikaisemmin hän on ollut mukana muun muassa Aallonmurtajassa, Salatuissa Elämissä, sekä Valheiden vangit-sarjassa.
– Kaikissa olin sairaalassa tai sairaanhoitaja, mikä oli hassu sattuma. Eivät he castingissä tienneet minun ammattiani. Eipä mennyt sekään koulutus hukkaan, Christa nauraa.
Nyt kun pieni poika on kotona, ei Christa lähde Helsinkiin treenaamaan tanssia.
– Enköhän minä jaksa koipea heittää vielä lähempänä 50 vuottakin, Christa sanoo ja puhkeaa hersyvään nauruun.
– Saan taiteesta ja kulttuurista voimavaroja siihen, että pystyn toteuttamaan tätä omaa missiotani. Minulle nämä ovat tärkeitä henkireikiä.
Valintoja
– Minulla on ihana mies, joka tekee ruoat. Minä käyn kyllä usein kaupassa, mutta en kudo sukkia, tai lue naistenlehtiä. Eihän kaikkeen riitä aika. Olen tehnyt tietoisen valinnan, että käytän oman aikani urheiluun, yhdistystoimintaan, tai itseni kehittämiseen. Koen, että minulla on elämä balanssissa.
Katse tulevaisuuteen
– Koen onnistuneeni siinä, että olen saanut tehtyä hyviä hakemuksia ja sitä kautta rahoitusta MLL:n toimintaan. Mutta erityisesti ilahduttaa se, että olen saanut rekrytoitua todella timanttisen porukan tänne töihin. Se antaa voimaa. Katson ylpeydellä, mitä he ovat saaneet aikaan. Ihana katsoa, kuinka he loistavat.
Samaan aikaan Christa on huolissaan järjestökentän tulevaisuudesta ja sen rahoituksesta. Veikkausvarat vähenevät, ja pelihaittoihin on puututtava. Miten kunta-avustusten käy? Koronarahat auttavat vain hetkellisesti.
– Kannan huolta näiden ihmisten työpaikoista ja mikä vaikutus tällä tulee olemaan lasten, nuorten ja perheiden palveluihin. Pelottaa, että joudumme karsimaan palveluitamme.
Yhden ihmisen henkilötyövuosi Mannerheimin Lastensuojeluliitolla säteilee pitkälle. Sillä saadaan todella paljon aikaan.
Yksi työntekijä koordinoi puolen sataa vapaaehtoista.
- Laura Parkko