Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Aikaansaava ilopilleri

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) liittohallitus myönsi 31.3.21 kultaisen ansiomerkin MLL:n Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtajalle Christa Carpelanille.

Tunnustus myönnettiin pitkäaikaisesta ja erittäin ansiokkaasta 20 vuotta kestäneestä työstä lasten ja nuorten hyväksi.

– Kyllä tämä tunnustus tuntuu tärkeältä. Erityisesti perusteissa mainittu merkittävä ja ansiokas työ lapsiperheiden eteen lämmitti. Se on minun missioni elämässäni. Ihana saada siitä tunnustusta, Christa kiittelee.

Tanssilattialta lasten pariin

Christa on ollut pikkutytöstä lähtien laivalla töissä. Hän oli Aira Samulinin ja Marco Bjurströmin tanssiryhmissä, ja pääsi StepUp- tanssiryhmän kautta jo aikaisin laivalle töihin.

– Laivalla pyysivät minua töihin pallomeritädiksi, kesäaktiviteetin vetäjäksi ja ohjelmaemännäksi. Olen aina pitänyt lapsista, mutta siellä sain todellisen kipinän lapsi- ja perhetyöhön, Christa kertoo.

Tanssiharrastuksen kautta on hänelle löytynyt mahtavat verkostot.

Aikuisena Christa pääsi mukaan Marcon Comeback- tanssiryhmään, jonka kanssa he ovat voittaneet SM -kultaa ja kisailleet ulkomaita myöten. Mukana tanssiryhmissä oli huippuammattilaisia, joita yhdisti tanssiminen. Christa toteaa saaneensa paljon oppia niiltä reissuilta.

– Marco Bjurström tekee tansseihin mielettömiä tarinoita. Se ei ole vain tanssiaskelia, vaan niissä on aina jokin ajatus. Siinä joutuu avaamaan itsensä, olemaan todella läsnä. Aina pitää pystyä luottamaan omaan tanssiryhmään. Vuorovaikutus on tärkeää. Sieltä olen saanut paljon oppeja myös tähän työhön, Christa miettii.

Koulunpenkille

Christa näki ilmoituksen lasten sairaanhoitajan koulutuksesta. Christa meni kouluun, mutta huomasi pian, että kyseinen koulutus oli hänelle liian kapea-alainen.

Hän teki jonkin aikaa töitä lasten sairaanhoitajana, mutta Christalla oli halu päästä auttamaan perheitä jo ennaltaehkäisevästi, ei pelkästään sairaudenhoitoa.

– Eräs opettajakin sanoi, että nämä käytävät eivät Christa tule sinulle riittämään. Hän näki saman, minkä itse tajusin, Christa toteaa.

Ura Mannerheimin Lastensuojeluliitolla

MLL:lle haettiin lasten ryhmähoidon ohjaajaa kehittämään erilaisia ryhmähoidon malleja. Christa oli työssä ensin osa-aikaisena, ja siitä ura lähti liikkeelle.

– Olin ensin kotipalvelupuolella, sitten Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiöllä. Tein sairaanhoitajan ylemmän amk-tutkinnon ja pääsin kehittämistyöhön MLL:n keskusjärjestölle

Christa kiersi konsultoimassa ympäri Suomea ja päätyi töihin Kouvolan konttorille.

Liisa Hasanen, joka oli täällä pitkään töissä, ja nyt jo ansaitulla eläkkeellä, sanoi minulle, että tule kuule testaamaan noita sinun strategioitasi tänne ihan itse, meillä on toiminnanjohtajan paikka avautumassa, Christa nauraa.

Ajatus jäi pyörimään päähän, vaikka koti ja elämä oli Espoossa. Christa päätti hypätä haasteeseen ja on viihtynyt työssään valtavan hyvin.

Christa on kotoisin Espoosta. Työ Kouvolassa alkoi joulukuussa 2012, ja vuonna 2015 Christa muutti paikkakunnalle.

– Kävin ensin Espoosta käsin Kouvolassa töissä. Sitten kävin pari vuotta täältä Helsingistä tanssimassa.

Kouvolassa kaikki on Christan mielestä kompaktisti paketissa ja lähellä.

Uudestaan opiskelemaan

– Nyt opiskelen taas. Olen kuiva sieni. Minusta on kiva imeä uutta tietoa. Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisellä ja Lääketieteellisellä alkoi Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelma. Olemme Suomen, ehkä jopa maailman ensimmäisiä sotemaistereita. Ehkä juuri tähän polkuni on tähdännyt. Olen saanut molemmat, sekä terveys, että sotepuolen.

Christa pitää suuresti konkreettisesta tekemisestä perheiden kanssa. Hän on aina tehnyt töitä myös hoitovapaalla.

– Minulle tuli kaksi lasta puolentoista vuoden ajalla ja kolmen vuoden tauon jälkeen tuli kolmas. Nyt minulla on vielä yksi iltatähti, joka täyttää pian neljä vuotta.

Silloin kun hänellä oli kaksi pientä lasta kotona ja kolmas mahassa, Christa teki keikkaa lasten vastaanottoyksikköön.

– Huomasin aika nopeasti, kun kotona on kaksi todella pientä ja kolmas tulossa, niin kehittämispuoli alkoi tuntua järkevämmältä vaihtoehdolta.

– Olen visionääri, ja pidän todella paljon rakenteellisesta-, sekä strategiatyöstä, Christa kertoo.

Hän ei ole katunut päätöstään pyrkiä lasten ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Esiintymisviettiä pääsee toteuttamaan harrastusten kautta. Halu tehdä tätä työtä on syvällä.

– Kaikki opinnot ja mitä teen, pyrin kohdistamaan siihen, että lapsen etu toteutuu. Näen niin vahvasti, että lapset tarvitsevat puolestapuhujia.

Toimintaa, joka koskettaa monia

Kun siirryttiin etäopetukseen, tuli vanhemmilta, opettajilta, ja eri verkostoista viestiä. Oli tarvetta saada tukea lasten opintoihin.

– Lähdimme etsimään ratkaisuja ja siitä Etäkoululaisen tuki, Läksykummi-idea, lähti kehittymään.

Mukaan saatiin opiskelijoita. He ovat digitaalisin laittein yhteydessä omaan kummilapseensa. Taustalla voi olla oppimisongelmia. Maahanmuuttajalapsilla kielitaito hankaloittaa vielä oppimista, tai joidenkin vanhemmat voivat tehdä töissä pitkää päivää.

Läksykummi voi auttaa läksyissä, tai kuunnella, kun lapsi lukee äidinkielen tehtäviään. Läksykummit voivat neuvoa, miten Pedanetin kautta palautetaan opettajille tehtäviä. Liikkeelle lähdetään lapsen tarpeesta. Toiminnassa on myös läksykummipuhelin, johon lapset voivat soittaa ja pyytää neuvoa.

MLL:lla toimii perhekummeja odottaville äideille. Perhekahviloissa on samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Sieltä saa seuraa, tukea ja sosiaalista kanssakäymistä.

MLL:n paikallisyhdistykset järjestävät perhekahviloita, joiden toiminta on paikallisyhdistyskohtaista. Esimerkiksi piirin ammattilaiset tekevät niihin vierailuja, ja tapaamisissa voi käydä vaikka neuvolan fysioterapeutti. Käytössä on myös jututtamo-malli, jossa on ollut aiheina esimerkiksi uni, tai lapsen sormiruokailu. On hyvä viedä ammattilaiset sinne, missä äidit ovat jo valmiiksi koolla.

Lisäksi on nuorten kaveritoimintaa. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille tuli ajankohtaiseksi vuonna 2015, kun tuli suuri maahanmuuttovirta. Äidit jäivät todella yksin, eivätkä he osanneet kieltä.

– Rupesimme kouluttamaan suomalaisia ystäväksi näille maahanmuuttajaäideille. Siellä on huikeita tarinoita, miten he ovat päässeet osaksi suomalaista yhteiskuntaa, Christa iloitsee.

Nyt on alkanut heppakaveritoiminta, jossa lapsia viedään talliympäristöön. Eläimet ovat todella rauhoittavia, kuten myös luonto. Monta hevostallia on lähtenyt tähän mukaan. Lapset pääsevät harjaamaan hevosia, ja hevosen omistajalta voi kysellä asioita. Tämä on ollut todella suosittua.

Tarve on olemassa

Kaikki lähtee liikkeelle ylälinjan strategioista. Christa lukee ahkerasti erilaisia raportteja ja seuraa indikaattoreita.

– Olen tiedolla johtamisen tyyppi. Pitää olla paljon dataa. Mutta kyllä minä kuuntelen hyvin herkällä korvalla omia lapsiani, lasten kavereita, ja vanhempien verkostoa. Pitää olla tuntosarvet pystyssä, ja sitten alan solmimaan narujen päitä yhteen.

Perheet ovat muuttaneet muotoaan. MLL on ollut olemassa jo sata vuotta, ja sitä aina on tarvittu. On perustettu neuvolat, on hammashuoltoa, perheneuvoloita, sekä uimakouluja.

– En sano, että MLL:a tarvitaan enemmän kuin koskaan, koska sitä on tarvittu aina. Mutta kyllä tässä ajassa ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja järjestötoiminta pystyy sitä tarjoamaan.

Yksinhuoltajien määrä on kasvanut, ja he kaipaavat toista aikuista. Etenkin miehistä on kaveritoiminnassa iso pula. Monet pojat kaipaavat miesmallia, ja miespuolista kaveria elämäänsä. Kaveri voi viedä lapsen kalaan ja auttaa korjaamaan polkupyörää. Hyvinkin arkisia asioita.

Moni kaipaa kuulluksi tulemista

Vanhemmat uupuvat joskus yksin suorituspaineiden alla. Jokainen kaipaa välillä kuulevaa korvaa.

– Minua korpeaa, jos MLL:n toiminnasta, tai yleensä vapaaehtoistoiminnasta puhutaan, toiminnasta puhutaan, että ”siellä ne vaan kahvittelee”. Aliarviodaan tätä työtä. Kun pallottelet pientäkin haastetta jonkun tukea kaipaavan henkilön kanssa, voi ennalta ehkäistä haasteen kasvamista suureksi ongelmaksi.

Näin ei välttämättä ajauduta tilanteeseen, jossa tarvitaan korjaavia toimenpiteitä, jolloin hintalappu olisi jo todella pal­jon suurempi.

– Meidän työmme on ennal­taehkäisevää varhaista tukea. Se on taloudellisestikin kan­nattavaa. On laskettu, että yksi vapaaehtoistoimintaan laitettu euro tulee kuusinkertaisena ta­kaisin. Sillä on jo merkittävät kansantaloudelliset vaikutukset.

Ihmisillä on auttamisen halu

MLL:n Kaakkois-Suomen piirillä yhteensä noin 800 va­paaehtoista mukana toiminnas­sa. Tämä on upeaa. Piirin työntekijät tarjoavat ammatillisen ohjauksen ja tuen toimijoille. Lähes ihme, kun miettii, kuinka monet yhdistyk­set ja järjestöt kipuilevat jäseni­en vähäisyyden kanssa. Tehtä­vät kaatuvat usein hallitukselle.

– Uskon, että rakennemuu­tos yhdistystoiminnassa tulee olemaan väistämätön. Halutaan pois siitä hallintohimmelistä ja tehdä konkreettista toimintaa. Yleinen toive on, että kevenne­tään byrokratiaa ja keskitytään toimintaan kentällä samalla tu­kien toimijoita.

Esikuvia

– Minulla on kaksi todella tärkeää Grand Old Ladya. Toi­nen on jo edesmennyt isoäitini, famu, joka teki paljon nuoriso­työtä ja mielenterveystyötä va­paaehtoisena. Häneltä on myös tanssi tullut minun elämääni. Hän harrasti balettia ja kiikutti minut tanssi- ja näytelmäker­hoihin. Hän otti minut mukaan myös hänen omiin vapaaehtois­työn paikkoihinsa.

Christa oli noin 10-vuotias, kun hän meni Aira Samulinin tanssikouluun.

– Aira on minun ensimmäinen työnantajani ja pidämme edel­leen tiiviisti yhteyttä. Aira teki aivan mieletöntä nuorisotyötä meidän kanssamme.

Tanssi oli keino ryhmäytymi­seen, verkostoitumiseen ja luot­tamuksen luomiseen. He kier­sivät kouluilla tanssimassa, ja treenasivat yhdessä. Se oli en­naltaehkäisevää nuorisotyötä.

– Kun näin miten Aira toimi nuorien kanssa, teki se työ hä­nestä minulle esikuvan. Hän an­toi mallin siihen, että pitää olla aina pari askelta edellä, eikä vaan katsella peruutuspeiliin.

Harrastukset voimavarana

– Olen aika hyvä pitämään myös vapaa-aikaa. Itsenäistyin nuorena, joten itsensä johtami­sen on täytynyt olla aika vah­vaa, että on pärjännyt.

Tällä hetkellä kilpaileminen on jäänyt, mutta Christa on mu­kana vanhojen tanssikavereiden perustamassa Luuskat lavalla-nimisessä tanssiporukassa.

– Jos joku pyytää keikoille, niin ollaan mukana. Mutta ei kovin tosissaan, vaan rennolla ja hyvällä mielellä.

Christalle urheilu on todella tärkeää. Nyt kun ei pääse tanssi­maan, eikä saleille, hän juoksee ja talvisin hiihtää. Etäkokouksiin Christa osallis­tuu mahdollisuuksien mukaan luurit korvilla luonnon helmas­sa. Muuten aika menee lasten kanssa. Pikkupojan kanssa ra­kennellaan legoja ja leikitään.

– Se on maadoittavaa. Siinä unohtuu kaikki muu. Isompien tyttöjen kanssa saatetaan lak­kailla kynsiä ja jutella. Tai men­nään lämpimään altaaseen ja ol­laan vaan yhdessä. Ja paraikaa opetan jo toista lastani ajamaan autoa.

– Rentoudun tekemällä. Ope­tin pitkään tanssia. Jossain vai­heessa minulla oli oma tanssi­studiokin. Vaikka on 20 vuotta ollut MLL:lla töissä, minulla on aina ollut myös muita sivubis­neksiä. On ollut opinnot, tanssi ja harrastan myös näyttelemistä.

Christa päästään näkemään televisiossa Syke-sarjassa pie­nessä roolissa. Aikaisemmin hän on ollut mukana muun muassa Aallon­murtajassa, Salatuissa Elämissä, sekä Valheiden vangit-sarjassa.

– Kaikissa olin sairaalassa tai sairaanhoitaja, mikä oli has­su sattuma. Eivät he castingis­sä tienneet minun ammattiani. Eipä mennyt sekään koulutus hukkaan, Christa nauraa.

Nyt kun pieni poika on koto­na, ei Christa lähde Helsinkiin treenaamaan tanssia.

– Enköhän minä jaksa koi­pea heittää vielä lähempänä 50 vuottakin, Christa sanoo ja puh­keaa hersyvään nauruun.

– Saan taiteesta ja kulttuurista voimavaroja siihen, että pystyn toteuttamaan tätä omaa missio­tani. Minulle nämä ovat tärkeitä henkireikiä.

Valintoja

– Minulla on ihana mies, joka tekee ruoat. Minä käyn kyllä usein kaupassa, mutta en kudo sukkia, tai lue naistenlehtiä. Ei­hän kaikkeen riitä aika. Olen tehnyt tietoisen valinnan, että käytän oman aikani urheiluun, yhdistystoimintaan, tai itseni kehittämiseen. Koen, että mi­nulla on elämä balanssissa.

Katse tulevaisuuteen

– Koen onnistuneeni siinä, että olen saanut tehtyä hyviä ha­kemuksia ja sitä kautta rahoi­tusta MLL:n toimintaan. Mut­ta erityisesti ilahduttaa se, että olen saanut rekrytoitua todella timanttisen porukan tänne töi­hin. Se antaa voimaa. Katson ylpeydellä, mitä he ovat saaneet aikaan. Ihana katsoa, kuinka he loistavat.

Samaan aikaan Christa on huolissaan järjestökentän tule­vaisuudesta ja sen rahoitukses­ta. Veikkausvarat vähenevät, ja pelihaittoihin on puututtava. Miten kunta-avustusten käy? Koronarahat auttavat vain het­kellisesti.

– Kannan huolta näiden ih­misten työpaikoista ja mikä vai­kutus tällä tulee olemaan lasten, nuorten ja perheiden palvelui­hin. Pelottaa, että joudumme karsimaan palveluitamme.

Yhden ihmisen henkilötyö­vuosi Mannerheimin Lastensuo­jeluliitolla säteilee pitkälle. Sillä saadaan todella paljon aikaan.

Yksi työntekijä koordinoi puolen sataa vapaaehtoista.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: