Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ainutkertaista

Suomisoulin suurlähettiläs ja hurmaava muusikko Sami Saari tulee miehen ikään.

 Vuonna 2018 itsenäisyyspäivä sattui torstaille. Otin perjantain ylityöva­paaksi töistä ja lähdin aamulla junalla kohti Helsinkiä.

Saavuin Kluuvikadun Fazer Caféhen. Kopistelin loskat ken­gistäni ja astuin sisään täpötäy­teen kahvilaan. Siellä minua odottivat vanha ystäväni Lot­ta Savolainen ja uusi ystäväni Sami Saari.

Sami Saari on muusikko henkeen ja vereen. Hän puhuu musa-planeetasta, sävelistä, jot­ka soivat jatkuvasti hänen pääs­sään ja sanoituksista, jotka saat­tavat tulla yllättäen.

Silloin on parasta olla mukana kynä ja paperia. Tai nykymaail­massa kännykkä, johon voi ide­at nauhoittaa.

Sami on tehnyt musiikkia koko elämänsä. Koko Suomen tietoisuuteen hänen tarttuvat soulkappaleensa tulivat vuonna 1997, kun hän julkaisi ensim­mäisen oman levynsä, Do re mi. Levyn hittikappaleeksi nou­si Timo Kiiskisen sanoittama kappale, Ainutkertainen.

Palaset loksahtavat paikoilleen

Sami syntyi Tampereella 1962 ja nyt tammikuun 21. päivä hän täyttää komeat 60 vuotta. Lotta Savolainen on Sami Saari Mu­sicin tiedottaja. Valkealan Sano­mien lukijoille Lotta tuli tutuksi myös viime keväänä Ajatuksia musiikista-palstaltamme.

Sami oli miettinyt tulevia. Te­kisikö lisää musiikkia, levyn, vai jotain aivan muuta.

– Lotta heitti mulle ajatuksen: Sam the man, sullahan tulee pyöreät tässä kohta. Sulla on ol­lut ja on edelleen värikäs elämä. Sähän voisit helposti tehdä elä­mänkerran 60-vuotisen elämäsi juhlavuotena.

Lottaa olivat naurattaneet Sa­min tarinat tämän elämästä. Ja koska maailma on pieni ja välil­lä palaset loksahtava ihmeelli­sellä tavalla kohdalleen, ehdotti Lotta minua, Lauraa, kirjan kir­joittajaksi.

Sami innostui ajatuksesta. Rakkauteni kirjoittamiseen, pa­lava intoni musiikkiin ja bändi­taustani olivat kai vakuuttaneet Samin.

– Sami, aika rohkeaa heittäy­tymistä lähteä kirjoittajan mat­kaan, jolla ei ole yhtään julkais­tua kirjaa, totean.

– Musta oli hauskaa, että te olitte Lotan kanssa soittaneet samassa bändissä. Tämä oli val­lan sopivaa. Sä olit musiikki-ihminen myös, eli ei tarvinnut vääntää rautalangasta juttuja. Iso kiitos menee Lotalle, joka keksi tämän idean, joka alkoi elää omaa elämäänsä.

Sami oli itsekin vuosien var­rella miettinyt, että suomisou­lista pitäisi tehdä kirja. Nyt oli sille sopiva hetki.

– Hei, nythän mä voinkin haastatella Laura sua. Miltä nyt tuntuu, kun olet kirjoittanut en­simmäisen elämänkertakirjasi?, Sami kysyy minulta.

Olen tehnyt lehteä, kirjoit­tanut lauluja ja muita tekstejä. Mutta aivan totta, tämä on en­simmäinen kirjani.

Kun Lotta soitti minulle täs­tä kirjamahdollisuudesta, muis­taakseni pohdin asiaa noin pari minuuttia, kunnes sanoin kyllä, totta kai. Kirjan kirjoittaminen on ollut haaveeni jo nuoresta. Uskoma­tonta, että nyt se toteutui ja kir­jamme julkaistaan 20.1.2022. Ja oli upeaa, että saimme Do­cendon kustantamaan kirjan. Tuottajamme Tuomas Marjamä­ki on ollut etenkin loppumetreil­lä aivan korvaamaton.

Meillä synkkasi Samin kanssa heti hienosti ja kirjan tekeminen on ollut todella kivaa. Samilla on uskomaton muisti ja saimme kirjaan mielestäni oivan läpive­don Samin elämästä ja musiikis­ta. Nyt odottelen, että kirja löy­tää lukijansa. Tekstistä irti päästäminen oli vaikeaa. Samille on sattunut ja tapahtunut, joten kirjaa olisi voinut jatkaa vielä pitkään.

Sami kertoo, että levyjen te­kemisessä on sama juttu. Hänel­le ensimmäinen levy oli ihmeel­linen juttu. Sitä tehdessä oppi koko ajan uusia asioita. Ihminen kehittyy, ja myös luopumisesta tulee helpompaa.

Sami ja Laura Tampereella kesällä 2021.

Ja onhan tämä ollut todella hauskaa. Vuoden 2019 alusta olemme kerran viikossa jutelleet puhelimessa, Messengerissä, tai WhatsAppissa. Juttutuokiot al­koivat lähes poikkeuksetta kel­lo 10 aamulla. Minä kyselin ja Sami puhui. Haastattelunauho­ja kertyi Samin kanssa yli sata tuntia.

Näin sai alkunsa kirjamme Ainutkertainen Sami Saari.

Sen luonteinen mies

Samista oli puhdistavaa käydä läpi omaa elämäänsä. Hän ei jää roikkumaan vanhoihin asioihin.

– Mun luonne on sellainen, että mä ensin hutkin sitten tut­kin. Niin sanottu rationaalinen ihminen tekisi juuri toisin päin, eikä edes hutkisi. Mulla on ollut roiskimisen tyyli, myös musii­kin kanssa.

Kirjaa varten Sami kertoi elä­mästään hyvin avoimesti. Hän ei käyttänyt suodattimia, vaan kertoi rehellisesti musiikistaan, tekemisistään, mokistaan ja on­nistumisistaan.

– Mä vaan haluan tehdä asi­oita. Sitten alan miettiä, et min­ne tää juttu vois mennä. Esimer­kiksi joku biisi. Ensin tehdään ja sitten katsotaan, minne se sopii. Tämä on ollut mun tyyli koko ajan. Sopii ihan mainiosti myös kuvaamaan tätä kirjan tekoa.

Sami ei varsinaisesti kadu mi­tään tekemisiään. Toki mieleen palaa hetkiä, jotka olisi voinut ennakoida ja niissä olisi voinut toimia toisinkin.

– Kyllä mä olen mokaillut tällä mun tyylillä aika paljon ja tuottanut omalla sähläämisel­lä muille mielipahaa. Totta kai välillä mietin, että voi hitsi, oli­sinpa tajunnut ton. Mutta se on elettyä elämää. Ottaa niistä sit­ten opikseen. Aika paljon hyp­pään pää edellä tilanteisiin.

Sami on luonteeltaan hyvin utelias. Häntä kiinnostaa mu­siikin lisäksi monet asiat ja ai­hepiirit. Musiikki kuitenkin on mennyt lähes aina kaiken edelle. Hän on kantanut koko elämänsä ajan mukanaan muistivihkoa ja kyniä, tai jonkinlaista äänitintä.

– Kynä ja paperi on mun tär­kein väline ollut läpi elämän. Mä kirjoittelen ylös lauseita ja sävelet soivat mun päässä. Sit­ten lauseet ja sävelet löytävät toisensa. Yritän pitää mieleni kirkkaana ja ruumiini vedossa, että pystyn ottamaan vastaan sitä musiikin sanomaa, mitä mulle tarjotaan.

Uutta musiikkia

Sami on tehnyt lähivuosina uutta musiikkia Jazzpojat-yh­tyeensä kanssa. Nyt juhlavuot­ta varten hän kokosi vanhan Cosmosonics-yhteensä kasaan. Alkoi syntyä uusia kappaleita, jotka ovat jatkoa sille suomisou­lille, jota Sami teki jo 90-luvul­la.

Sami Saari ja Jazzpojat

– Mä halusin taas tehdä sitä, mitä joskus yhdessä oltiin tehty. Halusin palata siihen fiilikseen. Keräsin vanhan Cosmosonicisi­en ryhmän kasaan. Osa soitta­jista vaihtui uusiin, sillä kaikki eivät muilta kiireiltään ehtineet mukaan, tai eivät asu enää Suo­messa.

Jälleen näkeminen oli riemu­kasta. Töihin ruvettiin samalla tyylillä, kuin aiemminkin. Sami tuli treenikämpälle mukanaan nippu uusia kappaleita.

– Me treenikämpällä soitam­me oikeita instrumentteja. Siel­lä ei ollut kahdeksaa läppäriä rivissä, vaan kaikilla on omat soittimet. Mä toin kasan biise­jä treenikselle, kuten ennenkin. Alettiin vaan soittamaan ja tree­naamaan niitä. Sieltä pompah­ti erityisesti esiin neljä biisiä, joista nyt julkaistaan nyt tämän meidän kirjamme äänikirjaver­sion yhteydessä kolme.

Samille tuli idea yhdistää ää­nikirjaan musiikkia. Hän ky­syi Docendolta, tuottajaltamme Tuomas Marjamäeltä, olisiko tällainen mahdollista.

– Tuomas sanoi, että voi hy­vinkin olla, ja olihan se. Musta se oli hyvä idea. Ne biisit tuke­vat sitä tekstiä ja päinvastoin.

Sami on nyt Fuengirolassa, hän on vuokrannut sieltä asun­non, mutta on tulossa käymään Suomessa kirjan julkaisun ai­koihin. Sami muistelee, kuinka luki pienenä Suomen Kuvaleh­destä ihmisten syntymäpäiväil­moituksia.

– Eniten diggasin niitä, joissa luki esimerkiksi ”Paavo Hynni­nen täyttää 60-vuotta silloin ja silloin. Ei vastaanottoa, mat­koilla.” Mun mielestä niillä oli paketti hallussa.

Samilla ei ole koskaan ollut suurempaa hinkua juhlia omia syntymäpäiviään. Jos kutsu tu­lee muiden syntymäpäiväjuh­liin, hän on heti valmis!

– Ihan suoraan sanottuna, mä en ole koskaan halunnut viettää omia synttäreitäni. Se johtuu mun kohdalla siitä, että mulle tammikuu on yksi synkimpiä ajankohtia Suomessa. Silloin on tipaton tammikuu, ihmiset ei liiku, Suomi on vähän kiinni tammi-helmikuun, kun jengi po­tee krapulaa jouluista ja pikku­jouluista. Alkuvuosi on todella hiljaista.

Sami pitää lämpimistä maista ja nyt aikuisiällä ovat syntymä­päivät kuluneet muilla mailla, auringon alla.

– Mulla on ollut aina tavoit­teena tehdä vuoden aikana niin paljon töitä, että mä pystyn kustantamaan itselleni kahden tai kolmen kuukauden vapaan. Niin paljon painetaan hommia, että pääsen lähtemään reissuun jonnekin lämpöiseen. Siellä mä kirjoitan myös suurimman osan biiseistä.

Nyt on tietysti erityinen vuo­si, kun Sami täyttää pyöreitä.

– Mulla on hyvä meininki. Tässähän tätä nyt juhlitaan, kun tulee kirja ja uutta musaa, on bändit, Cosmosonicsit ja jazz­pojat. Positiivinen hässäkkä koko ajan päällä.

Ainutkertainen Sami Saari julkaistaan 20.1.2022.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: