fbpx

Olet lukenut 0/6 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ainutlaatuinen muokkaus kesäteatterille

Tirvalainen Virve Mattila jatkaa Valkealan kesäteatterissa. Taas on tulossa jotakin
täysin uutta, ja samalla romanttisen vanhaa. Näyttelijät hieman vaihtuvat.

Valkealan kesäteatterissa nähdään jo kolmas perättäinen kantaensi-ilta. Virve Mattila sai luvan ja dramatisoi musiikkinäytelmäksi tunnetun ja tuotteliaan elokuvaohjaaja Aarne Tarkaksen (1923-1974) elokuvan Olin nahjuksen vaimo (1961).
Tarkaksen elokuvatuotantoa on vain kerran aiemmin nähty teatterinäyttämöllä. Aiemmin tätä leppoisaa elokuvaa ei ole teatterissa nähty. Virvelle tämä on myös ensimmäinen dramatisointi.
Edellisten vuosien näytelmistä Nuoruusmuistoja sai hyvin katsojia. Kaikkien aikojen katsojaennätyksen Valkealassa teki viime kesänä Muistojen bulevardi – säkeistöjä Laila Kinnusen elämästä.

Koko perheelle

– Näytelmässä eletään 60-luvun alkua. Maisteri Kaarlo Kaski on asumuserossa vaimostaan Liisasta. Matkallaan työhön hän huomaa kirjakaupan ikkunassa vaimonsa kirjoittaman romaanin ”Olin nahjuksen vaimo”. Kirjan sivuille on avattuna sekä hänen että koko Kasken suvun yksityiselämä ja pian heille nauraakin koko Kymenlaakso, Virve avaa hieman juonta.
Mukaansatempaavaa tarinaa vauhdittavat tunnetut 60-luvun kultaiset iskelmät sekä rautalankamusiikki.
Virve Mattila lupaa koko perheelle soveltuvia hersyviä kommelluksia, nostalgisia lauluja, aikakauden värikästä puvustusta sekä meneviä koreografioita.
Päärooleissa nähdään Simo-Pekka Patrikainen ja Johanna Immonen. Muissa laulavissa rooleissa esiintyvät muun muassa Riina Mattila ja Antti Salmela. Ensi-ilta on heinäkuun puolessa välissä.

Musiikkia

Tuttuun tapaan Salla Vainio ohjaa laulut. Näillä näkymin hän ei ole mukana näytelmässä. Jokainen laulaja saa omat yksityistunnit teatterin puolesta. Stemmaharjoitukset pidetään yhteisinä. Läheskään kaikissa harjoituksissa Salla ei ole mukana, mutta hän pyrkii olemaan silloin, kun bändikin on, jotta voi tukea laulajia, kun harjoitellaan yhteen. Silloin hän tarkistaa lähdöt ja puhtaudet.
Virve vastaa ilmentämisestä, mutta omilla oppitunneilla Salla auttaa myös hahmottamaan roolia ja miten sitä voi ilmentää laulujen kautta. Laulut ovat yhtä lukuun ottamatta suomenkielisiä. Vieraiden kielten sanoitukset Salla käy aina laulajien kanssa läpi.

Yhteistuumin

Harjoitukset alkoivat viides tammikuuta. Kerralla viikossa mennään pitkälle kevääseen. Huhtikuun tietämillä otetaan käyttöön toinen päivä, jolloin harjoitellaan koreografioita. Toukokuussa käytetään jo kolme päivää viikossa. Koska lunta ei ole, on porukalla naurettu, että miksi ei mennä kesäteatterille jo harjoittelemaan.
Kun vaihdetaan paikkaa, myös teksti uhkaa unohtua ja tulee herkästi takapakkia. Virve toteaa, että näytelmän istuttaminen näyttämölle on työläämpi kuin tekstin opettelu. Muisti sitoutuu paikkaan ja liikkeeseen. Suunnatkin voivat mennä sekaisin, kun paikka muuttuu.
Virve lähtee ohjaamaan tekemisen kautta. Hän antaa näyttelijöiden ensisijaisesti rakentaa roolihahmojaan ja näyttää niiden tunteita. Jos henkilö on vaikkapa juuri saanut tietää suuren salaisuuden, sen tulee näkyä hänen olemuksessaan. Joskus tarvitaan mallia.
Porukasta tulee paljon hyviä ideoita niin omiin hahmoihin kuin kokonaisuuteen. Esimerkiksi viime kesän näytelmään nuori pääpari kehitti itse huikeimman tanssinsa erään iltayön tunteina. Kun Niko Tuomisella oli muutenkin tapana aloittaa lauseensa tv-ohjaajana: No niin, no niin, otettiin se mukaan näytelmään korostetusti ja muokattiin käsikirjoitusta.
Esitysten alettua Virve pystyy pitkään tukemaan toisia, vaikka on itse mukana näytelmässä. Hän on tottunut tilaan astumiseen ja tarvitsee vain pienen hetken keskittyä siihen, missä mennään.
Ensi kesän esityksessä on 15 näyttelijää ja bändi. Nuorin on 10-vuotias. Vanhinkin on vielä mukana työelämässä. Ari ja Päivi Teräväinen pitävät välivuoden, mutta samasta suvusta on Anu Karjalainen mukana. Ihan ensikertalaisia on kaksi.

Tekniikkaa ja katsomoa

Hieno lippukoppi on jo saatu ja odottamassa esityksiä. Lavastus muuten ei tarvitse näyttämöön juurikaan muutoksia viime vuoteen, joten nuorisoseura päätti panostaa katsomoon.
Tuolit otetaan pois. Selkänoja on ollut mukava, mutta tuolit on ihan mahdoton kuivata sateen jälkeen. Tätä muutosta oleellisempi on tehdä uusi jako penkkeihin. Paikoin välejä harvennetaan, jotta katsomoon on helpompi mennä. Penkkien runkorakenteet pystytään käyttämään. Maata myös muokataan sen verran, ettei aikuisten tarvitse roikottaa jalkojaan. Urakoitsija tekee puutyöt, mutta paljon tehdään talkoilla.
Lohkosta B lähtee pari riviä pois. Liikuntarajoitteisten katsomo siirretään eteen, takaa katsoen vasemmalle, jolloin näkyvyys on taattu. Aiemman tilalle saadaan paikkoja, joita harventamisessa menetetään.
Heikki Mattila kertoo, että myös äänentoistoon satsataan lisää. Rakennuksiin uusitaan sähköt.

• AK, kuva Sami Ranta

Jaa artikkeli: