fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ainutlaatuinen tapaus uudella kanavalla

Vastikään avattu Kimolan kanava on osoittautunut tarpeelliseksi.

Seutumme lukuisa venekansa on ottanut uudet reitit omikseen. Tosin urakan jälkeenkään kaikki ei ole kanavalla sujunut täysin käsikirjoituksen mukaan.

Sakari Kyöstilä, 65, kuuluu artjärveläiseen soutuseurueeseen, jonka jäseniä yhdistää kuntoliikuntavietin lisäksi osakkuus vuonna 2006 urheiluseura Orimattilan Jymyltä ostetussa kirkkoveneessä.

Tuskin riitti kulkupeliä hankittaessa yhdenkään osakkaan mielikuvitus ennustamaan, mitä kaikkea airoihin astuvilla onkaan edessä. Tuskin kanavalla soutamassa olleista yksikään unohtaa tapahtunutta elinaikanaan.

-Eihän päiväreissu kanavalla ole lähelläkään Sulkavan suursoutujen 60-kilometristä yötaivalta, johon olemme joka vuosi tähdänneet, mutta jonkin merkkipaalumatkan halusimme myös tälle kesälle. Kotoisa Artjärven Pyhäjärvi muodostaa päästä päähän ja takaisin soudettuna 15 kilometrin matkan. Viikottaisena virstana se on tullut jo liian tutuksi.

Toiset viikkoharjoitukset ryhmä on toistaiseksi jättänyt tauolle, mutta vastaavasti veneen kunnostaminen on edistynyt tänä kesänä.

Syytäkin on, sillä uuden kanavan myötä avautuu tukku uusia mahdollisuuksia.

-Motivaatio pysyy korkealla Sulkava-tavoitteen myötä. Se luo positiivisen pakon tehdä viikoittain töitä peruskuntonsa eteen. Kovista lukemista huolimatta meininki on rentoa, ja siitähän on jokaisen urheilusuorituksen onnistuminen kiinni.

Kirkkoveneporukkaan kuuluu niin työelämänsä kuin eläkepäiviensä oheen aktiivisuutta kaipaavia henkilöitä.

Vuosikymmenten ajan talvisin hiihtänyt ja lentopalloillut Kyöstilä toteaa kesän sellaiseksi vuodenajaksi, jolloin säännöllinen liikunta tapasi ennen jäädä paitsioon suosiollisista säistä huolimatta.

-Kesälajille oli porukkamme keskuudessa tilausta aktiivisemmaksi vastapainoksi kotihommille, pihaurakoille ja muulle ajanvietolle. Tällainen liikuntamuoto antaa sisältöä elämään ja pitää huolen koko kropan kunnosta, etenkin hartioista ja vatsalihaksista.

-Sosiaalinen puoli on erityisen vahva piirre tässä harrastuksessa. Sama päämäärä opettaa minkä tahansa ikäisen työläisen, maajussin, yrittäjän ja eläkeläisen kommunikoimaan keskenään. Jos osa vetää ja osa jarruttaa samaan aikaan, mihinkään ei edetä.

Tältä näyttää pollareiden varassa roikkuminen 12 metrin pudotuksen ollessa käynnissä.

Kohti odottamatonta…

Kokoonpano oli kirkkoveneilylle täysin tavanmukainen. Ryhmä koostui 14 soutajasta sekä perämiehestä.

Matkan alkua varten vene kuljetettiin Artjärveltä Iitin ja Heinolan rajakylään Vuolenkoskelle, jossa sijaitsee lännestä katsoen Kimolan kanavaa edeltävä veneenlaskupaikka.

Matkaa lähtöpaikalta sululle on vesiteitse kuutisen kilometriä. Juuri Kimolan portille saavuttaessa noin klo 11.30 alkoivat ongelmat punaisten liikennevalojen muodossa.

-Lähestyessämme valot kyllä vaihtuivat vihreiksi mutta portit eivät auenneet. Varsin ihmeissämme olimme kiinni sulkurampissa, kun kajahti automaattinen kuulutus ”tekninen häiriö, sulku ei toimi.”

Veneessä ollut asikkalalainen soutaja tiesi uuden sulun toimivan etähallittuna Asikkalasta, Vääksyn kanavalta käsin.

Täkäläinen kanavanhoitaja siis ohjaa Kymen, Vesijärven sekä eteläisen Päijänteen liikennettä videoyhteyden varassa.

Tietysti seuraavaksi soitettiin Vääksyyn – ko, kö…?

-Näin tehtiin. Puhelimitse meille vahvistettiin vikatilanteen olemassaolo tietämättä sen tarkemmin vian laatua. Kanavanhoitaja lupasi hälyttää huoltomiehen ja arvioi saapumisessa kestävän puolisen tuntia.

-Sillä välin emme jääneet niin neuvottomiksi, ettemmekö olisi jalkautuneet Kimolan konttikahvilaan odottamaan.

Moisen vaihtoehdon olemassaolo ei muuten ole itsestäänselvyys. Kouvolan kaupunki ei kevään kilpailutuksellaan löytänyt kahviolle yrittäjää alkuunkaan.

Voikkaalaisen Virtakiven saunan yrittäjä Eija Parkkinen totesi ennen kanavan aukeamista ottavansa vastuun palvelusta ainoastaan täksi kesäksi, lähinnä veneilyolosuhteita edistääkseen. Hän pitää tärkeänä, että veneilijöille on palvelua.

…ja odottamattoman yli

Paikalle saapunut huoltomies löysi ”tuntoelimiksi” kutsuttavien antureiden joukosta yhden rikkinäisen. Vian vuoksi sulkua täytyi ryhtyä hoitamaan käsin.

Niin helppoa sekään ei ole kuin paperilta voisi luulla. Pelkän prosessiohjauksen lisäksi tilapäisenkin sulkumestarin täytyy työssään huomioida muita liikkuvia osia.

Artjärveläisen seurueen tapauksessa kriittisin muuttuja oli aikataulullinen, sillä risteilyalus M/S Pyhäjärven tiedettiin saapuvan niin ikään sululle pian.

-Monikaan ei tajua, että kanavan kulkijoille tehtävä pudotus on 12-metrinen. (Toim. huom.: vastaa Korian sillan korkeutta.) M/S Pyhäjärven tiedettiin saapuvan Kimolaan siitä hetkestä katsoen tunnin kuluessa. Huoltomies olisi ehtinyt avata kanavan, mutta sulkualtaan täyttäminen kestää juuri tunnin verran, eikä kooltaan ylivertaisen aluksen etuajo-oikeudelle ollut tehtävissä mitään, Kyöstilä yksityiskohtaistaa.

Avuttomat, ymmälleen joutuneet huvisoutajat pohtivat vaihtoehtona jopa luovuttamista valtavan haasteen edessä – lähtöä takaisin Vuolenkoskelle auton ja trailerin luo.

Neuvokkuuttaan väläyttänyt huoltomies tarjosi kuitenkin seurueelle poikkeuksellista mahdollisuutta ylittää sulku yhtä aikaa M/S Pyhäjärven kanssa.

-Se ei oikeastaan ole sallittua mutta saimme tehdä niin omalla vastuullamme, kaikkien seitsemän airoparin suostuttua tähän käsiäänestyksellä. Risteilijä saapui sululle täysin aikataulussa klo 12.30 eikä kapteeni tätä järjestelyä vastustanut.

M/S Pyhäjärven kapteeni, Heinolan laivaosakeyhtiön johtaja Risto Turunen vahvistaa tapahtuneen.

Hän muistaa kipparin uraltaan ainoastaan yhden samanaikaisen sulutuksen, joka sekin tapahtui poliisiveneen kanssa.

-Kirkkoveneilijät saivat luvan tulla omalla vastuullaan ja kaikki sujui mainiosti. He kiinnittivät itsensä pollareihin ja pääsivät köysistä pitämällä, tavallaan kelluen, samaa matkaa kanssamme. Veneestä emme tienneet ennen paikalle saapumista mutta sulkumestarin ottaessa vastuun yhtäaikaisesta menemisestä asia sopi meille, Turunen kertoo.

Seitsemät airoparit, neljätoista soutajaa sekä perämies. Kirkkoveneilyn tavallinen kokoonpano.

Miltä tuntui?

Sakari Kyöstilän näkemys sulutuksen sujumisesta kuulostaa yhtä tyytyväiseltä, joskin hieman vaivalloisemmalta, onhan mittakaavaero suht selkeä.

-Kiinnitystolppiin eli pollareihin tiukasti tarrautumalla veneemme pysyi, ikään kuin roikkui M/S Pyhäjärven rinnalla. Tapauksella oli ”hoomoilasista” koostunutta yleisöä virvokkeineen mutta turhan jännittäväksi ei mennyt, kun kanavan reunaan jäi vielä jokunen metri matkaan. Sulusta päästyämme jäimme kirjaimellisesti isompiemme vanaveteen soutamaan eteenpäin, Kyöstilä kuvailee.

-Oli melko juhlallinen tunne, kun vedenpinta laski toistakymmentä metriä ja tunsi päätyneensä melko syvälle sulun eteen. Sen jälkeisen tunnelin läpikulku oli todella hieno kokemus.

Uutisaiheeksi useasti päätynyttä hurjastelua eivät kirkkoveneilijät joutuneet kanavalla todistamaan. Poliisiveneen kohtaaminen episodin jälkeen jätti kuvan toimivasta valvonnasta.

-Oli piruuttaan kysyttävä, kuljimmeko 9 km/h nopeusajoituksen alueella ylinopeutta, kanetoi eli päättää kaikkiaan 35-kilometristä kokemusta rikkaampana ryhmineen reissulta palannut Sakari Kyöstilä.

Kaikki kuvat Sakari Kyöstilän. 

Artikkelikuva: Artjärveläisten ryhmässä osanottajien taustat ovat monenlaiset. Joukkuemainen harjoittelu yhdistää.

Jaa artikkeli: