Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ajanvietettä

Kuunneltavaa

Bridgertonin tarina jatkuu Tam­men äänikirjassa. Julia Quinnin Yllättävässä rakkaudessa on romantiikkaa, iloa ja surua. Anniina Pii­parisen lukemana tarinassa riittää kuun­neltavaa moneksi tunniksi.

Siinä samalla voi vaikka rentoutua, sulkea silmät ja kuvitella mielessään tapahtumapaikat. Tai sitten samalla voi vaikka kutoa, järjestellä papereita, tai mitä sitten haluaakaan tehdä.

Anthony on Bridgertonin sisarussarjan vanhin, joka päättää etsiä puolison.

Kyseenalaisen maineen myötä moni epäilee aikeita. Paikoitellen tapahtumat menevät varsin intohimoiseen suuntaan, joten kohderyhmänä ovat selvästi nuoret ja aikuiset.

Kuva: C Tammi

Baletin maailmasta

 Myllylahti julkaisi Tei­ja Huuskon teoksen Kohti valintakokeita, Alina. Teija on turkulainen klas­sisen baletin opettaja. Ensisijai­sesti varhaisnuorille, mutta myös vanhemmillekin baletin ystäville suunnatussa kirjassa on mukana tietoa.

Kirjan sävy on viehättävä. Ba­letti on haastavaa, joten luonte­vasti kaikki ei voi kirjassakaan olla täydellisen ihanaa.

Baletinharrastajalle etenkin teos voi toimia hyvänä innoi­tuksen lähteenä. Varhaisnuorille suunnattuja balettiromaaneja en muita tiedä, joten selvästi kir­jasarjalle on oma paikkansa ja tarpeensa. Huomattavasti helpompi on kuitenkin löytää esimerkiksi balettisatukirjoja. Alina -kirjasarjan aiempi osa julkaistiin viime vuonna. Sen nimi on Balettia, Alina!

Kuva: C Myllylahti

Slangitietäjäksi

 Gaudeamuksen julkaisema Stadin slangin etymologinen sa­nakirja sisältää monia täälläkin päin tuttuja slangisanoja, kuten abi, amis ja fani. Teos soveltuu hyvin siihen, että kuul­tuaan jonkun sanan, voi kirjasta löytää sen selityksen.

Yleissivistyksen kannalta kirjan noin 2600 sana-artikkelia on run­sas kattaus. Näidenkin ymmärtämisessä on jo muistamista. Sanojen pohjalta voi myös tehdä vaikka kaveriporukassa vaikeustasoltaan vaihtelevia slangitietokilpailuja.

Toisin päin kirja ei oikein toimi, kun siinä ei ole suomi-slangi -osiota. Sanojen alkuperästä saa mielenkiintoista tietoa Ulla-Maija Forsbergin kirjassa.

Värittämään

 Egmontin julkaisema Disney prinsessat: Värien taikaa esittelee satujen prinsessoja ympäri maailmaa. Jostakin syystä Vaianaa ei ole tarroissa mukana, vaikka hän väritettävien hahmo­jen joukossa onkin. Kirjan lyhyet tekstit on nopeasti luettu värittämisen lomassa.

Kuvat erottuvat hyvin toisistaan, mikä tuo yllätyksellisyyttä. Väritettävien alueiden laajuus vaihtelee, joten paikoin pääsee todella hyvin harjoittamaan ja ylläpitämään käden vakautta.

Alle 3-vuotiaillehan kirja ei sovellu, yläikäraja taitaa olla värittäjästä itsestään kiinni.

Arvauspelejä

 Pelikon julkaisemissa pe­leissä Arvaa laulu, sekä Arvaa eläin on kummas­sakin säilytystilaa vaikka muille lasten korttipeleille.

Yksin peliä voi kokeilla niin, että pitää korttipinoa kädessään, ja liu’uttaa päällimmäistä kort­tia alaspäin. Sitten vihje ker­rallaan yrittää arvata alempana olevasta kortista oikeaa vasta­usta. Voisi kuvitella, että nämä ikäsuositukseltaan 4-vuotiais­ta ylöspäin olevat pelit olisi­vat vain lapsille. Mutta en usko kummankaan olevan nuorisolle, tai aikuisillekaan läpihuutojuttu.

Vai arvaako joku heti oikein, mikä eläin on kyseessä, vain tie­täessään sillä olevan neljä jal­kaa? Melkoinen lastenlauluguru täytyy olla, että kaikki korteissa olevat laulut tunnistaa. Ja kyllä noissa eläinvihjeissäkin riittää mainiosti pähkäiltävää.

Verrattain pienikokoisena kumpikin peli on helppo ottaa mukaan, vaikka vaellusretken taukopuuhaksi.

Johonkin täytyy merkitä pis­teet, joten helpoimmalla var­maankin pääsee ihan perin­teisellä kynällä ja paperilla. Kumpikin peli on sopiva vaikka lahjaksi.

Näky tulevaisuudesta
Rebecca Serlen Viisi vuotta myöhemmin on noussut New York Timesin bestsellerien listalle. Suomeksi sen on kustantanut Otava. 
Kirja on jotakin mahtiromaanien ja keveän lukemisen välimaastosta. Syvällisiin aiheisiin ei mennä kovin syvälle, mutta ne ovat jotenkin koko ajan myös läsnä. Päähenkilö kokee yhden hetken omasta tulevaisuudestaan ja alkaa taistella sitä vastaan, pari kertaa jopa psykiatrin avulla. Onhan hän suunnitellut elämänsä jo valmiiksi. Miksi ryhtyisi hyvää suunnitelmaa muuttamaan? 
Lopulta saadaan vastaus kysymykseen, voiko elämän itsensä tekemää suunnitelmaa välttää vai yllättääkö elämä joka tapauksessa.

Elämän oppikoulua
Helena Steen vie Minervan kustantamalla kirjallaan vuoteen 1933. Paikka hyvässä perheessä kertoo jo nimellään, millä tavoin päähenkilö tutustuu tuon ajan Englantiin. 
Aikaa on kulunut vajaa sata vuotta, mutta tuntuu, että eletään täysin toisessa maailmassa, myös Suomessa. Englannissa luokkayhteiskunta on jyrkkä ja elämä vailla nykymukavuuksia, varsinkin palvelusväellä. Imuri ja sähkölämmitin sentään tulevat käyttöön samalla, kun asema sekä paranee että alkaa enemmän ahdistaa.
Tarina talollisen tyttärestä palvelijana on kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Kappaleet ovat siis pääosin lyhyitä. Alkuun jopa astiaston kuvaus tuntuu sen verran kuivalta, että melkein luovutan. Vähitellen alkaa pilkahdella huumoria ja tarinakin tiivistyä. Juonikuvio on melko tyypillinen sankarin elämänkouluineen, elämän vaikeuttajineen, pelastajineen ja pelastettavineen. Lopussa nimi vaihtuisi toiseksi. Hyvässä voisi jäädä.

Janne Kousa

Artikkelikuva: C Minerva

Jaa artikkeli: