Lotta Savolainen astuu uuden musiikin äärelle.
Lotta Savolainen on musiikkialan yrittäjä. Tällä hetkellä hänen päätyönään on toimia artistien ja bändien tiedottajana ja julkaisuapuna. Hän tekee artistille julkaisuajankohtaan tarvittavia tukitoimia, ja viestii tulevasta musiikista medialle. Lotta juontaa Radio Helsingissä Uusi ääni-ohjelmaa.
Yhtye: Tea´s Half Acoustic
Albumi: Moving (Omakustanne) julkaisupäivä 7.5.2021
Tea Salo – Laulu, klarinetti, saksofoni & poikkihuilu
Petri Salo – Kitara
Esa Rantanen – Haitari & koskettimet
Jari Taimela – Bassokitara
Ari Vuorinen – Rummut
Daniel Stenvall – Trumpetti
Anitra Raivio – Taustalaulu & viulu
Anna Kuurne – Taustalaulu & klarinetti
Tuuli Asunmaa – Taustalaulu
Tea´s Half Acoustic yhtyeen seitsemän biisin albumi Moving on kiinnostava musailottelu! Yhtye on soittanut yhdessä jo yli kymmenen vuotta ja sen kyllä todella kuulee.
Laulaja ja keulahahmo Tea Salo on vaikuttava omassa roolissaan. Hänen äänensä on ihailtavan voimakas, sekä aistikaskin eri sävyissään.
Tasapaino, tumma pehmeä soundi ja yhtäkkiä jyrähtävä voima antavat kiinnostavan sysäyksen heti ensitahdeilta.
Miten hienovaraisesti yhtye kutsuu kuulijan albuminsa matkaan. Vaikka bändi on iso, soittajat eivät jyrää toisiaan. Kaikki soittimet ja niiden paikka on helposti erotettavissa.
Parasta antia ovat albumin nimikkobiisin, Moving, stemmat ja kekseliäisyys soittimien yhteensovittamisessa.
Yksinäistä ja aistikasta trumpettisooloa seuraa voimakas ja riehakas kitarasoolo. Ilahduttavaa! Myös albumin toisessa kappaleessa esitellään vahvemmin elementtejä kansanmusiikin, kantrin ja junttaavan rockin laareista. Toimiva ja kekseliäs yhdistelmä.
Albumi tuntuu kuvittavan jotain 1800-luvun lopun, tai 1900-luvun alun länkkärielokuvaa. Tai en tiedä, ehkä Quentin Tarantinon seuraavaa hittileffaa.
Kaiken tämän jokseenkin ihmeellisen näytelmän takana on erotettavissa isojakin viestejä. Esimerkiksi Dont Wanna biisissä lauletaan muun muassa koulumurhista ja sodasta. Some taas herättelee ajatuksia mitä kaikkea pitää päivittää Facebookiin, vai pitääkö
Tämä albumi huokuu riemua olla muusikko. En voi kuvitella, että kukaan tästä yhtyeestä olisi ollut suu mutrussa omaa raitaansa äänittäessään.
Hankaluuksia ajatuksiini tuli, kun yritin vetää jotain yhtenäistä viivaa albumin biisien välillä, tarinallisesti en sellaista meinaa löytää. Ehkä jotain ajatuksia siitä, mitä tänä päivänä maailmassa tapahtuu, minkälaisia ongelmia kohtaamme, mitä riippuvuuksia ja pelkoja ihmisillä on.
Mutta erityisesti albumi mielestäni esittelee sen, kuinka laaja-alaisesti yhtye pystyy genressään soittamaan ja tarjoilemaan hyviä biisejä, kiinnostavalla orkestraatiolla.
Mainittavaa on vielä It Was The Wine– biisin loppuosan The Beatles-fiilistely, tai Point Of No Return The Doors mausteet.
Tea´s Half Acoustic yhtyeellä on selkeästi laajaa tietämystä musiikista ja taito herkistää kuulija haluamilleen soitannallisille sävyille. Uskallusta sekoittaa ja tuoda vaikutteista sieltä, mistä ei heti osaisi odottaa.
Maininnan arvoisia ovat myös ehdottomasti The Spirit Of The Bottle kappaleen hammondsoolo, ja huikea Somen kuorosovitus.
Tämä albumi huokuu riemua olla muusikko. En voi kuvitella, että kukaan tästä yhtyeestä olisi ollut suu mutrussa omaa raitaansa äänittäessään. Taitoa on tehdä aika perinteisen oloisessa genressä kiinnostavaa ja virkistän kuuloista musaa. Sellaista, jossa höysteitä löytyy niin lännestä kuin etelästä. Pohjoisesta ja Idästäkin. Ei ole helppoa saada isoa yhtyettä soimaan niin, että jokaiselle löytyy näin selkeä paikkansa.
Lopuksi on sanottava, että nautin kyllä tästä maailmasta, johon Tea´s Half Acoustic minut vei. Ehdottomasti mielenkiintoinen yhtye ja albumi, jonka soisi monien kuulevan.
Yhtyeen energia kutsuu myös keikan pariin, toivottavasti pian!
- Lotta Savolainen
