fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ajatuksin tunnelmointia

Nuolniemen kyläkeskukseen kertyi poikkeuksellisen paljon väkeä heinäkuun viimeisen päivän iltana.
Tuolloin kylätoiminnan pääosaan nousi kulttuuri. Sanat ja sävelet soivat ajatuksia herättävästi tuulisessa kesäillassa.

Katsomo syntyi Nuolniemen kyläraitille. Ensin tuumittiin, että pitää jättää tietä vapaaksi myös liikenteelle. Vaan mitäpä turhia, kun kaikki kuitenkin olivat tapahtumassa mukana. Tuoleja riitti kolmeen riviin. Viimeiset tulijat jäivät taakse seisomaan.
Jaana Utti totesi, että Tom Himanen toimii esimerkillisesti kylän hyväksi tarjoamalla tilat kyläkaupalle sekä konsertille. Jaana moitti kuitenkin hyväntuulisesti, että kahvia Tom ei osaa keittää, sillä se ei valmistunut vielä konserttiin mennessä. Robotiikka on kuulemma paremmin hallussa.
Konsertti myös keskeytyi välillä kuulutuksiin. Ensin olivat makkarat valmiina ja sitten alkoi leivonnaistarjoilu.
Hilkka Kukkola oli leiponut maitorieskaa ja kurpitsapiirakkaa. Perinneleivonnaisten mausta en mene sanomaan mitään, sillä tarjoilu ei toiminut keskiriveille, mutta hyvin ne näyttivät maistuvan niille, jotka onnistuivat niitä saamaan. Konsertin jälkeen tarjotut Puulan muikutkin olivat kuulemma hyviä.
Konsertti toimi kyläkaupan periaatteilla. Tarjoilustakaan ei tarvinnut maksaa, jos ei jotakin halunnut vaikkapa kyläkaupan kassaan jättää. Kukaan ei edes vihjannut maksusta muuten kuin kutsussa.

Emma Salokoski lauleli hiljaisen haikeita ajatelmia.

Lauleloita

Emma Salokoski vitsaili Nuolniemen ”hellepäivistä” ja nesteytyksen huomioimisesta. Itse hän kietoi vilttiä tiukemmin hartioille. Laulujen lomassa hän kertoi lapsuuden muistoja Nuolniemeltä. Pöngän talossa hän viihtyi usein koko päivän lypsämässä tai ajamassa kissoja takaa. Kannu poikineen tuli kannettua maitoa kotimäelle.
Haitaristi Johanna Juhola oli pukeutunut riittävän lämpimästi, ja soittokin lämmitti. Tom Himasen pihan laidan kalliolla lähti laulu henkäilemään. Emman levyltä tuttuja lauluja esiintyjät olivat valinneet mukaan.
Kovaääninen toimi, eikä mikkikään ollut rikki. Se oli vain mennyt hetkeksi pois päältä. Vahvistusta tarvittiin, sillä muuten hiljainen ääni olisi haipunut tuuleen.
Johanna luritteli haitaristaan osin itse sovittamiaan alkusoittoja ja säestyksiä. Emma aloitti hellästi syliin nukahtamisen toivomuksella. Hienoimmat sanat olivat heti toisessa laulussa, jossa pohditaan, miten voisi olla ehjempi ja vahvempi. Päädytään siihen, että luopuen ja irti päästäen voi kasvaa.
Paula Vesalan ja Pekka Kuusiston laulu vei hiljaisesti pysähtyen rajan taakse. Vanhin laulu taisi olla Unto Monosen Meren yllä. Suojasataman jälkeen jouduttiin Kauniin naisen uneen, jossa elämänarvot ovat aika hukassa. Runo on Marja-Leena Mikkolan.
Kesä loppui toisella kotimaisella, joka on Emman äidin kotikieli. Kahden mantereen kautta päädyttiin Sun äänees ja veden alle. Ylimääräinen antoi lisää valoa.

• A&SK

Artikkelikuva: Johanna Juhola helkytteli haitaria taidokkaasti. Jaana Utti huvitti repliikeillään myös Emma Salokoskea.

Liki sadan hengen yleisö viihtyi iltatuulessa kylätiellä.
Esiintymislavalla täytyi pysytellä turvallisissa asemissa.
Jaa artikkeli: