fbpx

Huom! Seuraavan numeron (20.11.) aineiston tulee olla toimituksella maanantaina 18.11. kello 16 mennessä.

Postin lakon myötä jakelussa muutoksia. Seuraava numero jaetaan peittojakeluna Valkealan taajamiin keskiviikon ja torstain aikana. Lehti tulee verkkoon vapaasti luettavaksi. Pahoittelemme häiriötä ja toivomme että Postin lakkoon löytyy ratkaisu mahdollisimman pian.

Anneli Sillanpää in Memoriam

Elokuun viimeisenä päivänä pyyhittiin kyyneleitä monista silmistä, ei ainoastaan Valkealassa, vaan paljon laajemmalla alueella, kun suruviesti rakastetun opettajan Anneli Sillanpään poismenosta saapui. Hänen innostava, empaattinen ja valoisa persoonansa tuli monille tutuksi paitsi koulumaailmassa, myös monissa muissa yhteisöissä. Annelin muistoa, elämää ja kohtaamisia eri ihmisten kanssa jaettiin tätä varten perustetulla Facebook-sivulla syyskuun ajan.

Anneli Sillanpää in Memoriam -Facebook-sivuilla eräs entinen oppilas toteaa, miten surullista on, kun ”aina positiivinen, kannustava ja humaani ihminen on poissa”.

Sanat humaani ja humanistinen kuvaavat Annelia erityisen hyvin. Humanistiset tieteet käsittävät kieliä, taideaineita ja historiaa, joten jo opiskelunsa ja oppiarvonsa perusteella Anneli oli ”humanisti”. Suomen sivistyssanakirjan mukaan ”humaani” ihminen omaa ”inhimillisen, ihmisystävällisen, suvaitsevan ja sivistyneen” luonteen. Hänellä on ”ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus”.

Erään artikkelin mukaan nykyajan työelämässä tarvitaan uutta humaania otetta, jolle on ominaista mm. kriittinen, analyyttinen ajattelu, luovuus, empatia sekä eettisyys. 1300-luvun Italiassa alkoi aate, joka levisi koko Eurooppaan: humanismi. Noin 150 vuotta ennen ajanlaskun alkua elänyt roomalainen kirjailija Terentius tiivisti jo humanismin: ”Homo sum, humani nil a me alienum puto” – ”Olen ihminen, eikä mikään inhimillinen ole minulle vierasta”. Tätä lausahdusta siteerasivat myöhemmin monet oppineet, kuten Molière ja Martti Luther.

Kaikki Annelin tunteneet ovat varmasti samaa mieltä siitä, että hän jos kuka täyttää esikuvan lailla kaikki humanistin kriteerit.

Lapsuus ja nuoruus

Anneli Vinkki syntyi Artjärvellä sotien jälkeisten suurten ikäluokkien aikaan. Haasteita 9-vuotiaan tytön elämään toivat äidin kuolema, isän pitkät työpäivät ja nelivuotiaasta pikkuveljestä huolehtiminen. Siitä huolimatta – tai juuri sen takia – Annelista kasvoi toisista huolehtiva, empaattinen ja muiden tarpeet huomioiva ihminen.

Hän lähti seuraamaan erästä kiinnostuksen kohdettaan, kielten opiskelua, Helsingin yliopistoon, jossa suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineinaan ruotsin, saksan ja englannin kielet.

Valkealaan opettajaksi

Kesätyöpaikassa Anneli tapasi tulevan puolisonsa Erkin, ja yhteinen taival alkoi vuonna 1973. Samana vuonna hänet valittiin Valkealan yläasteen kielten lehtorin virkaan, josta sitten alkoikin pitkä työura Valkealassa.

Valkealassa siirryttiin peruskouluun vuonna 1973, jolloin opettaja joutui opettamaan sekä vanhan että uuden oppimäärän mukaisesti. Uuteen peruskoulujärjestelmään oli sisällytetty tasokurssit kielissä ja matematiikassa. Suppean kurssin oppilaita oli välillä haasteellista saada innostettua ruotsin opiskeluun, mutta haasteista huolimatta Anneli sai oppilaansa motivoitua oppimiseen.

Hänen kertomansa mukaan erikoisin oppimisympäristö oli lautataapeli, jonka äärellä hän antoi ruotsin opetusta, kun muuta paikkaa opetukseen ei ollut tarjota. Anneli käytti monipuolisesti uusia opetusmenetelmiä, valmisti itse paljon opetusmateriaalia ja koulutti itseään läpi koko uransa. Hän muun muassa osti ensimmäisestä opettajanpalkastaan kelanauhurin.

Valkealaan perustettiin lukio vuonna 1976. Se toimi nykyisin jo puretun puukoulun tiloissa, joissa oli sijainnut siihen asti kunnallinen keskikoulu.

Anneli aloitti kieltenopettaja heti lukiota perustettaessa. Vakinaisena ruotsin ja saksan kielen vanhempana lehtorina hän toimi vuodesta 1984 alkaen. Lukio kasvoi, ja vanhojen tilojen jäädessä pieniksi Valkealaan rakennettiin uusi lukiorakennus vuonna 1986. Anneli viihtyi hyvin uusissa tiloissa.

Hän kehitti jatkuvasti kieliin integroituvaa ohjelmaa oppilaille. Vanhoissa tiloissa alkanut Kansainvälisyyskerho VIP (Valkeala International Project) sai uutta potkua, kun Valkealan lukio valittiin Unesco-kouluksi kansainvälisyys eräänä painopistealueenaan.

Ystävyyskoulutoiminta virolaisen Kuusalun Keskkoolin kanssa oli vilkasta, sisältäen oppilas- ja opettajavaihtoa. Se huipentui

jännitykseen ja iloon vuonna 1989, kun Toompealla nostettiin sinimusta lippu Viron uuden itsenäisyyden kunniaksi.

Myös rauhankasvatus, ihmisoikeudet, yhteistyö UNICEFin kanssa ja nälkäpäiväkeräyksiin osallistuminen kuuluivat niin oppituntien puitteissa järjestettävään kuin kansainvälisyyskerhonkin toimintaan.

Erityisen lähellä Annelin sydäntä oli ruotsin kieli, kulttuuri ja pohjoismainen yhteistyö.

Anneli aloitti 25 vuotta jatkuneen Lucianpäiväperinteen, ja juhlallinen kynttiläkulkue tuli tutuksi vuosien mittaan paitsi lukiolaisten, myös läheisten koulujen, päiväkotien ja palvelutalojen ihmisille.

Anneli hankki lukuisia stipendejä oppilailleen Pohjoismaihin, osallistui aktiivisesti Hanasaaressa järjestettäville kursseille sekä muuhun ruotsinopettajien toimintaan.

Koululla kävi vuosittain vierailijoita Pohjoismaista, ja Anneli käytti laajoja verkostojaan kannustaakseen oppilaitaan hakeutumaan kotiseutuaan kauemmas oppia saamaan.

Kulttuuria ja tukea

Kulttuurin ”suurkuluttajana” Annelin vuosittainen vierailukohde oli Svenska Teatern, jossa hän perehdytti oppilaita oman esimerkkinsä johdolla suomenruotsalaiseen kulttuuriin.

Anneli Sillanpäälle myönnettiin Okka Svenska Kulturfonden- palkinto sekä Svenska Folkskolans Vänner -stipendi hänen ansiokkaasta työstään ruotsin kielen opettajana.

Anneli aloitti niin ikään lukiolla itsenäisyyspäivän juhlaperinteen, joka jatkuu yhä. Oppilaskunta järjestää lukiolla itsenäisyyspäivän aattona vastaanoton opiskelijoille tanssiaisineen. Anneli oli mukana lukion oppilaskunnan ohjaajana koordinoimassa toimintaa.

Kaiken kaikkiaan Anneli oli opettajana oppilaita kuunteleva, lämmin ja kannustava.

Hänellä oli aina aikaa kohdata juuri se ihminen, joka kulloinkin hänen apuaan tarvitsi. Hänellä oli aivan erityinen kyky kohdata ihminen juuri sellaisena kuin tämä on. Heikot ja tukea tarvitsevat saivat kaipaamaansa tukea ja ymmärrystä, lahjakkaat oppilaat saivat häneltä sitä innostusta, jota he tarvitsivat antaakseen parastaan itsestään.

Hän tunnisti toisissa ihmisissä heidän vahvuuksiaan ja tuki aivan viimeiseen asti. Hänen kuuluisaksi tullut tunnuslauseensa oli ”Tänk positivt!”

Valkealan lukio oli Annelille kuin oma lapsi, jolle hän antoi aikansa ja sydämensä, ja kuultuaan lukion lakkauttamisesta vähän ennen kuolemaansa hän puhkesikin itkuun.

Vapaa-aikana Annelin kiinnostuksen kohteet olivat hyvin laajat. Kulttuuri eri muodoissaan – kirjallisuus, teatteri, musiikki – kiinnostivat häntä, kuten myös järjestötoiminta, yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä vapaaehtoistyö.

Hän ehti toimia muun muassa kulttuuri- ja kotiseutulautakunnan sihteerinä, vapaa-ajanlautakunnassa, kirkkoneuvostossa sekä Osuuskauppa Ympäristön edustajistossa ja hallintoneuvostossa.

Anneli Sillanpää In Memoriam -muistosivulle kertyi muutaman viikon aikana liki 200 kävijää. Heidän muistelmistaan tehtiin 15-sivuinen vihkonen. Otteita muistoista luettiin Annelin muistotilaisuudessa.

Muistoista, joita työtoverit, entiset oppilaat ja ystävät jakavat tuolla sivulla, jää kaksi päällimmäistä tunnelmaa: suuri kaipaus sekä kiitollisuus siitä, että on saanut tuntea, tehdä työtä ja kulkea osan omaa elämänmatkaa Anneli Sillanpään kaltaisen ihmisen kanssa.

Kiitos vuosien ystävyydestä.
Sinä kestit myös pimeät päivät.
Kiitos sydänten yhteydestä.
Aarteeksi sanasi jäivät.”

Anna-Mari Kaskinen

Kirjoittanut Ulla Salo

Kirjoittaja on Anneli Sillanpään entinen oppilas, naapuri, kollega ja ystävä.

Jaa artikkeli: