fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Arjen varrelta: Potkut vievät muutakin kuin toimeentulon

Korona tekee tuhojaan talouselämässä. Vaikutukset tuntuvat valitettavasti myös Kymenlaaksossa. Itse kukin saa näinä päivinä pelätä työpaikkansa puolesta.

Jos työ menee alta, katoaa paljon muutakin kuin turvattu kuukausipalkka. Olen saanut potkut kahdesti, enkä tiedä, olenko vieläkään täysin toipunut kummastakaan kerrasta.

Elämäni ainoa vakituinen työpaikka laittoi minut pihalle seitsemän vuotta sitten. Inhosin työtäni ja halusin pois. Ilman potkuja olisin luultavasti irtisanoutunut itse. Silti irtisanomisprosessi sai minut tuntemaan itseni tarpeettomasti häviäjäksi. Pauli Hanhiniemen riimi Koko lafka kiinni on/ musta tuli tarpeeton, tarpeeton osuu todella maaliinsa.
Iso pomo, jota en ollut ennen tavannut soitti ja pyysi käymään. Ennen puhelua tiesin, mitä tuleman pitää. Täysin nurinkurisesti puhelinkeskustelu kuitenkin ruokki toiveita siitä, etten ehkä saisikaan potkuja.

Kun menin toimistolle, minut ohjattiin tylysti huoneeseen, jossa pomo istui juristin kanssa. He löivät eteeni irtisanomispaperin ja luettelivat oikeuteni ja velvollisuuteni kuin vangille. Kun kysyin, miksei tästä kerrottu mitään etukäteen, juristi vastasi, ettei irtisanomisesta saa ilmoittaa puhelimessa. Hyvää he tietysti tarkoittivat, mutta kun kaikki piti tehdä pykälien mukaan, irtisanottavan ihmisarvo unohtui kokonaan.

Viime marraskuussa loppui työ, jota rakastin. Asiakas ilmoitti, ettei enää osta tuotettamme. Se oli kaikkien mielestä väärin ja kaikkia harmitti. Kun kirosimme tilannetta, tajusin, että minä olin porukasta ainoa, jonka työt oikeasti loppuisivat. Ainoa luuseri, joka ei ollut huolehtinut itsestään. Työkaverit muuttuivat äkkiä esineiksi, joilta minun oli kerjättävä töitä. Elämä olikin nyt peli. Vaikka kyseessä oli vain työn loppuminen, tuntui kuin joku olisi kuollut.

Minua ei ollut koskaan närästänyt, mutta kun duuni meni, närästys alkoi. Lisäksi väsytti, heikotti ja pyörrytti. Pelkäsin sydänkohtausta. Hierojalla sain kymmenen minuutin tärinäkohtauksen. Menin paniikissa lääkäriin, joka totesi, että kaikki on kunnossa. Närästys ja paha olo jatkuivat kuukausia. Lopulta uskoin lääkärien vakuutteluun, että elimistöni ei vain kestänyt potkujen aiheuttamaa stressiä. Nyt fuduista on kulunut kymmenen kuukautta. Viljaton dieetti on auttanut, vähän. Toivon, että vointini palaa vielä joskus normaaliksi.

Työsuhteen menettäminen on vähintään yhtä kova isku kuin ihmissuhteen loppuminen. Usein työsuhteen mukana päättyy useampikin ihmissuhde. Samalla katoaa iso pala identiteettiä ja itsetunto pärähtää pirstaleiksi. Siksi jokaiseen potkupakettiin pitäisi sisältyä kaiken muun avun lisäksi vähintään viisi terapiakäyntiä. Muuten mieli ja kroppa eivät välttämättä kestä.

Janne Metso

Jaa artikkeli: