fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Aurinkoinen rantakirkko

Jaalanlahdessa nautittiin heinäkuun puolella samasta, mistä Niinirannassa elokuussa.

Kesäinen jumalanpalvelus sopii hyvin ulkotiloihin. Valkealan Sanomat tarjosi elävää kuvaa Valkealan kesäkirkosta. Jaalan lahes piipahdimme seuraamassa, miten naapurissa soi ensimmäinen Vesj’kansan Kansanlaulukirkko.

Luoja soi

Kanttori Hannu Muukka totesi, että Luoja soi kesäkirkon Jaalanlahdessa, reilun kilometrin päässä kirkolta eli nykyisin Jaalan kotiseutusäätiön omistuksessa olevassa Leirirannassa. Varapaikkana olisi ollut kirkko.
Tietoja on 1500-luvulta, jolloin vesj’kansa souti Iitin kirkkoon. Sinne suuntasivat niin jaalalaiset kuin valkealalaiset kirkkoveneet, läntisistä kylistä. Pyhäjärven selällä oli joskus kovaa aallokkoa ja tapahtui onnettomuuksia. Ne herättivät ajatukset omista kirkoista.
Kansanlaulukirkkoon on Anna-Mari Kaskinen sanoittanut uudelleen monelle tuttuja kansanlauluja. Jaalassa jaettiin yleisölle sekä pientä vihkoa, jossa on laulujen sanat, että nuottiversiota.
Rovasti Kari Helén on jo eläkkeellä, mutta piti mieluusti laulullisen kesäkirkon. Hän kertoi, että 1500-luvulla myös kirkastussunnuntaita alettiin viettää niin Ruotsissa kuin Suomessa. Hän puhui Jumalan äänen sanoneen: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä.” Rovastin mukaan rakkaus tulee ilmi kaikessa uhraavassa rakkaudessa. Hän puhui pahasta mielestä ja kaiken kaatumisesta päälle. Syytä voi olla vaikea hahmottaa, niinpä hän auttoi, että ihmistä rasittaa omaatuntoa vastaan toimiminen, olkoon se tekemistä, välinpitämättömyyttä tai pahoja sanoja. Hän kehotti laittamaan elämän arvot järjestykseen.

Osallistujilla oli sopivan varjoisia paikkoja rantahietikolla puiden katveessa.

Laulamaan

Kesäkirkkoon oli saatu soittamaan Maiju Laurila, harmonikka, Valeris Avramenko, viulu ja Matti Viitala, kontrabasso. He soittivat kirkkolautalla, joka toimi myös alttarina ja saarnatuolina. Jaalan ja Kuusankosken kuorolaisia oli asettautunut auringon paahteeseen kirkkoveneeseen. Kansa oli pääosin rannalla ainakin osittain varjossa.
Oopperalaulaja Emilia Vesalainen-Pellas lauloi niin yksin, duettona kanttorin kanssa kuin osana kirkkokansaa.
Ensimmäinen yhteislaulu oli Kesä koitti ihanin. Sen sävelmä on Tiedän paikan armahan eli Kotini. Muut laulut olivat: Herra, anna anteeksi (Tuonne taakse metsämaan), Suvi saapui kaukaiseen pohjolaan (Olet maamme armahin Suomenmaan), Uskon Isään taivaalliseen (Arvon mekin ansaitsemme), Ei kauniimmin maan päällä laulaa voi (Karjalan kunnailla), Herra, me kiitämme päivästä tästä (Aamulla varhain) sekä Ja niin kuin taivas kirkkaana (Lapsuuden toverille).

Kansanlaulumessuun on Anna-Mari Kaskinen tehnyt uusia sanoja tuttuihin säveliin.

• Teksti Auli Kousa
• Kuvat Seppo Kousa

Artikkelikuva: Kuorolaisia istui kirkkoveneeseen, ja muut rantakirkon etenemisestä vastanneet asettautuivat lautalle.

Jaa artikkeli: