Avaraan luontoon

Avara luonto on tullut tutuksi jo useille sukupolville.

 Yle TV1 on esittänyt sar­jaa jo vuodesta 1984 lähtien. Elokuusta 1984 kesään 2004 ohjelmia oli nähty yhteensä jo 888. Sarjaa nähtiin aluksi vain kerran kuukaudessa.

Kuitenkin jo vuonna 1986 lä­hetyskertoja lisättiin kahteen kuukaudessa. Syksystä 1987 Avara luonto toikin sitten jo luonnon viikoittain olohuonei­siin.

Suomen Luonnon toimittaja Johanna Mehtola haastatteli 2013 Avara luonto -sarjan pe­rustaja Irjaleena Erikssonia.

– Taistelin Avaran luonnon luontoelokuville säännöllisen, kunnon esityspaikan TV1:n il­taohjelmistoon, vaikka se olisi mieluusti sijoitettu iltapäivään. Poljin jalkaa silloiselle ohjelma­päällikölle, ja se kannatti. Sar­jalla on siitä lähtien ollut korke­at katsojaluvut, Irjaleena kertoi.

Kaukomatkailu oli ohjelman alkuvaiheessa harvinaista. Jos­kus joku saattoi kysyä, että mis­tä tuollaisen eläimen voisi saada itselleen.

– Suomessa luonto on lähellä ja lajistossamme on paljon va­riaatiota. Kaikkea tätä kelpai­si kyllä esitellä ulkomaillakin, mutta elokuvan tekijöillä pitäisi olla kunnolliset eväät työskente­lyynsä, sillä kansainväliset laa­tukriteerit ovat hyvin korkeat, perustaja mainitsi.

– Nostan hattua näille harvoil­le luontoelokuvaajillemme, jot­ka pienillä resursseilla tekevät hienoja kokonaisuuksia ja fan­tastisia kohtauksia elokuviinsa. Niissä näkyy into ja luovuus. Nyt ala on kuitenkin liian har­vojen harteilla. Uusia nuoria tekijöitä tarvittaisiin, Irjaleena kertoi.

Muuttunut tekniikka

Wayback Machinen kautta löysin vanhoja artikkeleita Ava­ra luonnon historiasta. Ohjel­mahankkija Katja Solla kertoi vuosia sitten, että ympäri maail­maa valmistuu joka vuosi satoja luonto-ohjelmia.

Hän yritti löytää ulkomaisis­ta ohjelmista ne, jotka parhaiten yhdistävät uuden tiedon ja kieh­tovan tarinan. Katja pyrki löytä­mään Avaraan luontoon ohjel­mia tasapuolisesti maapallon eri kolkista.

Hän ei voinut juurikaan etu­käteen vaikuttaa siihen, mistä aiheista ja missä ohjelmia kuva­taan. Näiden ratkaisujen takana ovat alan suuret kansainväliset rahoittajat, etenkin BBC, Natio­nal Geographic ja Disco­very.

Selostaja Jarmo Heik­kinen on monille tuttu ääni ja varmastikin eniten Avaraan luontoon liitet­ty. Ainakin Tuomo Holo­painen ja Juhani Rajalin ovat myös toimineet sar­jan kertojina. Jarmoa on kuultu myös esimerkiksi animaatiosarjassa Olipa kerran elämä.

– Kertojan taipaleeni alkuai­koina tekniikka oli – nykyvink­kelistä katsoen – vielä liki esi­historiallisella tasolla. Kun tein ”stappelin”, eli lukuvirheen, ää­nitarkkailija sujautti pyörivälle kelanauhalle merkiksi paperin­suikaleen ja sitten luin nope­asti lauseen uudelleen ja yritin päästä taas oikeaan lukurytmiin. Kun vajaan tunnin dokumentti oli lopussa, saattoi ”nauhaka­kun suikaleiden” lukumäärästä nopeasti nähdä, kuinka luonnik­kaasti luenta oli sillä kertaa su­junut, Jarmo Heikkinen kertoi.

Sitten alkoi äänitarkkaili­jan sorminäppäryyttä koettele­va nauhan siivoaminen. Melko pian päästiin sentään huomat­tavasti nopeampaan järjestel­mään.

 Sen avulla nauha voitiin py­säyttää ja kelata taaksepäin ja lukea uudelleen ilman, että ku­van ja äänen ”synkka”, synkro­ni, häiriintyi.

– Kertojan on ennen muuta pystyttävä säilyttämään kykyn­sä lukea tekstiä ajatuksella. Oi­kein ajateltu on yli puoliksi teh­ty, mutta on ilmaisukin tärkeää. Ennen ajattelin, että selostajan täytyy pyrkiä äärimmäiseen neutraaliuteen. Ja hyvä perus­sääntö se onkin, Jarmo Heikki­nen neuvoi.

Iän ja kokemuksen karttues­sa Jarmo huomasi uskaltavan­sa rohkeammin ilmaista joitain erityisiä sävyjä ja painotuksia tai luoda ja ylläpitää kertojan jännitettä muiden muassa dra­maattisissa kohtauksissa, kuten sellaisissa joissa leijona ajaa ta­kaa seepralaumaa.

 Kuvat ovat 10.4. TV1:llä näh­tävästä Avara luonto: Luonnon­voimien planeetan jaksosta 2/4. Aurinko. Jakso on nähtävissä Yle Areenasta.

• Janne Kousa