Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Elämäntehtävänä laulaminen

Aktiivinen laulaja Hannu Musakka konsertoi Laatokalta Jäämerelle.

Baritoni Hannu Musakka syntyi 27.12.1945 neiti Lempi Salmen talossa Tuohikotissa. Kun sodan uhka oli ohitse, palasi perhe vuonna 1946 Lappeenrantaan. Perheen äiti oli Lappeenrannasta syntyisin ja hänen kotitalonsa oli siellä.
Hannun perheessä äiti lauloi aina, isä myös tarpeen tullen. Muut sisarukset saattoivat myös yhtyä lauluun.
Hannun vanhin sisar lauloi miehensä, sekä lastensa kanssa Safarikuorossa.


– Muita laulajia ei meidän suvussamme ole. Mie vain, Hannu kertoo.

Äiti kertoi, että kolmevuotias Hannu lauloi potalla ”hiljaa, hiljaa, joulunkellot kajahtaa”. Sieltä asti on Hannu laulanut joululauluja.


Laulaminen on ollut Hannulle aina luontevaa. Lappeenrannassa Hannu kävi Mannerheimin lastensuojeluliiton päiväkodissa, siellä pidettiin myös pyhäkoulua.

Kun Hannu oli 9-vuotias, harjoitteli hän latinankielisen joululaulun, Ave maris stellan ja lauloi sen lasten joulujuhlassa.
– Muutama vuosi sitten Kemiönsaarella kivikirkossa esitin sen ensimmäisen kerran yleisölle. Sanatkin muistuvat lähes suoriltaan ja melodia oli pysynyt mielessä, Hannu kertoo.


Vaaran hetkiä
Hannun ollessa kuusivuotias, tuli naapurin Sepe hakemaan mäenlaskuun. Maaliskuussa Lappeenrannassa kodin vieressä oli tiet sopivasti jäässä. Sepe ei ottanut Hannua kyytiinsä ensimmäiseen laskuun, koska halusi laskea ensin yksin.
Malttamattomana pääsemään mäkeen, nappasi Hannu liiterin sillan alta vanhan punakeltaisen kattilan ja laski sillä. Se luisti huonommin, mutta luisti kuitenkin.


Sepe laski osuuskaupan kuorma-auton alle. Hän selvisi hengissä, mitä nyt vähän luita katkesi. Jälkikäteen hän kertoi, että jos Hannu olisi ollut kyydissä, olisi Hannu ollut juuri sen kuorma-auton takarenkaiden alla.


Kahdeksanvuotiaana Hannu oli menossa uimaan Lappeenrannan uimalaitokselle 25 metrin väliä. Hannu jaksoikin uida vain 20 metriä. Kaksi kertaa poika painui pinnan alle ja räpiköi uudestaan pintaan.


– Muuan valvoja oli huomannut tilanteeni ja haki miut laiturille. Alkuun vähän hävetti, kun pelastaja oli tyttöjen uimaopettaja, mutta se tunne meni äkkiä ohitse, Hannu muistelee.


Hannun äidin isovanhemmat olivat nälkävuosien aikaan lähteneet ruoan perässä Norjaan ja selvisivät hengissä. Sen vuoksi Hannun konserttikiertueet ulottuvat aina Jäämerelle asti.

Hannu istui pienenä poikana isänsä kanssa saunassa. Poika kysyi isän selässä olevista jäljistä.
–Selkään tuli kranaatti ja minä olin ainoa, joka jäi henkiin, Hannun isä vastasi.


Omia jälkiä seuraten
Ensimmäisen kerran 60-vuotiaana Hannu päätti lähteä kulkemaan omia jälkiään ja tuli Tuohikottiin konsertoimaan. Iäkäs rouva tuli tervehtimään häntä ja kertoi olleensa piikana Lempi Salmella silloin, kun Hannu syntyi.
–Oli aika sykähdyttävää kuulla tällainen tarina. Ainutkertaisia juttuja, Hannu sanoo.


Vuonna 1975 Hannun perhe muutti Kaaville ja Hannu meni mukaan mieskuoroon. Hän oli laulanut perhetilaisuuksissa, mutta tästä lähti alkuun aktiivisempi laulu-ura.


Seitsemän vuotta hän oli mukana kuorossa. Sitten tuntui, ettei kuoro antanut tarpeeksi innokkaalle laulajalle ja hän jäi siitä pois. Läheltä löytyi laulunopettajaksi laulunlehtori, diplomilaulaja Seija Mikkonen. Hannu alkoi käydä hänen luonaan yksityislaulutunneilla ja siitä lähti käyntiin ura laulusolistina.


Kun Hannu muutti Juukaan, hakeutui hän Joensuun konservatorioon laulunlehtori, diplomilaulaja Rauno Keltasen oppilaaksi.


Siinä vaiheessa oma laulaminen alkoi olla varmempaa, ja ääni rupesi toiminaan, alkoi myös ahkerampi konsertointi.
– Olen huomannut, että sanat ovat kuulijoille tärkeitä lauluissa. Olenkin yrittänyt ylläpitää laulutaitoa ja tyyliä sellaisena, että sanoista saa aina hyvin selvää, Hannu kertoo.

Hannu on saanut hyvän ohjeen: Älä rakastu ääneen, vaan elä sanat.


Yli sata säestäjää
Hannulla ei ole vakituista säestäjää ja usein hän esiintyy yksin. Yli sata säestäjää on ollut Hannun taustalla konserttiuran aikana. Jokaisella on ollut oma tyylinsä.
– Ajattelin, että helpompi minun on mennä säestäjän tyylin mukaisesti, kuin alkaa säestäjiä pakottamaan omaan tyyliini. Siten laulajakin saa vaihtelua konsertteihin. Kanttorit aina kysyvät, että miltä korkeudelta soitetaan. Minä sanon, että ala sinä soittamaan, niin minä alan laulamaan, Hannu naurahtaa.


Loimaalla hengellisessä tilaisuudessa oli hieman vapaamuotoisempi tunnelma. Tapio Laurila toimi kanttorina.
– Välillä ajattelin, että olemmeko edes samassa kappaleessa, kun jazzmiehenä tunnettu Tapio innostui kovasti improvisoimaan. Pyysin häntä hidastamaan soittoa ennen säkeistöä, että huomaan missä kohtaa pitää laulun lähteä. Minusta on hienoa, että solisti ottaa myös oman tilansa soolojen aikana, mutta kun laulu lähtee, on laulajan vuoro olla esillä, Hannu sanoo.


Hannu on ollut mukana kuplettiporukassa Juukassa ja kupletin jälkeen Hannu on jatkanut niiden laulujen esittämistä soolona. Elettiin vuotta 1995. Kauko Ratilainen meni käymään kunnantalolla, jossa Hannu oli päivätyössä. Ratilainen etsi laulajia kuplettikööriin. Hannulla sattui olemaan työhuoneen ovi auki ja hän kuuli keskustelun. Ja niin Hannu meni meni mukaan. Kuplettikööriä ei ole enää olemassa, mutta hänelle on jäänyt siitä paljon materiaalia.

Erikoisuutena on se, että Hannu esittää yksinomaan juukalaissyntyisen kuplettimestari Eino Kettusen sanoittamia ja osin säveltämiäkin laulelmia.
– Kettunen ei levyttänyt koskaan omissa nimissään yhtään kappaletta, hän vaan esiintyi ja esitti niitä. Hän jäi sitä kautta hieman tuntemattomaksi hahmoksi, Hannu kertoo laulujen taustoista.


Elämäntehtävä
Hannu Musakalla tuli joulukuun 27. päivä 75-vuotta täyteen.
–En minä ymmärrä missä vaiheessa minä olen niin kauan ehtinyt elämään. Ilmeisesti minulle on annettu elämäntehtäväksi laulaa, niin kauan kuin jaksan, Hannu ihmettelee.


Kun Hannu jätti kunnan hommat 25 vuoden jälkeen, kiersi kolme huhua Hannu Musakan kuolemasta.
–Ajattelin, että kappas, kun käyvät jo elävältä hautaamaan, Hannu vitsailee.
Kohdalle sattui muuan tuttava rouva, joka sanoi, että älä sinä Hannu tuollaisista välitä.
Rouvan mukaan kansanperinteessä kerrotaan yhden huhun perusteella tulevan aina 25-vuotta lisää ikää.
–Kun laskee lukuja yhteen, niin minulla on vieläkin paljon vuosia jäljellä. Olen onnistunut pitämään terveydestä huolta ja saanut jo syntymästä niin hyvät eväät, Hannu iloitsee.
–Isäni sota-ajan tapahtuma, äitini isovanhempien pelastuminen ja kaksi omakohtaista pelastumista riittävät kertomaan miulle, että näin oli tarkoitettukin käyvän. Kaikella on tarkoituksensa ja miulle on annettu pitkä elämä ja tehtäväksi lauluilla viihdyttää toisia, Hannu kiteyttää.

  • Laura Parkko

Kuka minä olen?
Runon on kirjoittanut Hannu Musakka

En ole Runeberg, enkä Leino,
en mitään sukua ma heille ole, en.
Tuohon kysymykseen löytyy kyllä keino
selvittää, olenko mä Matti Myöhänen
vai myöhäissyntyinenkö muuten lienen.
Miksen oisi? Kun syntyy ajallaan,
niin Pohjanpään tai kenen paikan vienen,
jos tässä leikki hieman sallitaan.
Vai mitä mieltä siitä, että oisin
P Mustapää tai Jylhä, samantien?
Ei, Koskenniemi uusi olla voisin,
sen tyylin kaiken omakseni vien.
Tai vielä mietin. Kenties Hellaakoski?
Ne runot sytyttävät minut ain.
Mun mielein hymyy. Kenties jonkun poski
sai runohehkun kasvoilleni vain.

Jaa artikkeli: