fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Elämyspäivillä oli juhlavuosi

Elämyspäivillä oli juhlavuosi

Väkeä

janne
Ma, 11.03.2019 – 16:35

Helmikuun 23. päivänä, vähän ennen kymmentä alkoi Orilammen parkkipaikalle kertyä autoja. Kahdentoista maissa parkki alkoi olla täysi, vaikka esimerkiksi kaikki osallistumista suunnitelleet lapsiperheet eivät tuulisella kelillä lähteneetkään mukaan.

Tarmo Kulmala liikuskeli myös lauantaina isännän ominaisuudessa majan tuntumassa. Perjantain kutsuvierasliikuntaan ennätti myös emännäksi nimetty kaupunginjohtaja Marita Toikka mukaan.

 

Perinnehiihtoa

Perinnehiihtäjät ehättivät heti kymmenen pintaan ilmoittautumaan. Parkkipaikalla herätti kalusto huomiota. Tertuksi itsensä esitellyt kertoi harjoitelleensa vastaavilla punaisilla puusuksilla kymmenen ikävuoden tuntumassa mäenlaskua. Poikkihan ne hyppyrimäessä menivät. Selkäsaunaa peläten palattiin kotiin. Ei sitä kuitenkaan tullut.

Karvapohjasuksia oli tarjolla lainaksi halukkaille. Omansa lähes jokainen hiihtäjä oli kuitenkin ottanut mukaan.

 

Johnny Hamström
Johnny Hamström tervasi yhtä suksiparia säästeliäästi, jotta mahdollisimman moni ehti päivän aikana nähdä, miten homma sujuu. Pieni liekki piti tervan lämpimänä ja levittäytyvänä.

 

Jarno Kiintola, Arto Toivanen, Veikko Nyyssönen ja Antero Pöyhönen lähtivät ilmoittauduttuaan ladulle, tällä kertaa Voikosken suuntaan, sillä jäälatuja ei saatu kuntoon.

Takana oli hieno yöhiihtotapahtuma, jossa oli väkeä niin vanhoilla kuin uusilla välineillä. Kunnolla tervatuilla suksilla väki meni kävellen juosten ylös. Nykysuksilla ja -voiteluilla varustetut saivat taas alamäessä kovemmat vauhdit. Otsalamput välkkyivät siis perjantain ja lauantain välisenä yönä Inkeroisten ja Myllykosken välillä.

Miehet muistelivat, että Juha Mieto hiihti puusuksilla vielä Falunissa vuonna 1974. Sen jälkeen ei puusuksilla kisattu. Järvisen numeroissa näkyy, että niillä alettiin voittaa mitaleita 60-luvulla. 20 olympia- ja 36 MM-mitalia suksien merkinnöissä sijoittuu siis tuolle vuosikymmenelle. Lukujen 126 ja 162 täytyy olla jo 70-luvun puolelta. Ihan tarkkoja vuosia perinnehiihtäjät eivät olleet selvittäneet.

Sen verran on perinnejoukko antanut nykyajalle periksi, että siteet on vaihdettu kapeiksi, jotta syvillä latu-urilla pystyy sentään hiihtämään.

Lahden MM-kisojen kannustushuudolla lähdettiin liikkeelle: ”Miehet rautaa, sukset puuta, vuodet eivät meitä muuta, hurahura huhhah hei!”

 

Perinteistä
Elämyspäivät houkuttelivat kaikenikäisiä liikunnan pariin. 

 

Lammella

Ilmoittautumispaikalta Orilammen rannan suuntaan saattoi heti käydä lämmittelemässä ja tankkaamassa. Hannele Pokki paisteli vohveleita ja tarjoili juomia. Tuomo Pokki valvoi makkaroiden paistumista. Meeri Kujala otti vastuulleen puiden noudon. Tunnelma oli niin leppoisa ja suojaisa, että piti ihan terästäytyä, että viitsi lähteä kierrosta jatkamaan.

Lammen jäälle oli satanut lunta pintaan, mutta alla olevaa liukkautta täytyi varoa. Valkealan Kalakerhon ahkerimmat eli Timo Rämä, Matti Ravantti ja Pekka Olkkonen olivat kairanneet reikiä jäähän enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Pekalla oli mukana kaikuluotain, jonka perusteella hän heitteli vinkkejä muillekin. 26 minuuttia yli kymmenen hän itse sai päivän ensimmäisen kalan. Pieni särki söi melko pinnassa. 

Toki toivottiin, että varsinkin lapset saisivat saalista. Tapahtumapäivän kaloja ei kuitenkaan ollut tarkoitus käyttää hyväkseen, vaan ne päästettiin takaisin. Saavissa ne pärjäsivät päivän ajan tapahtuman osallistujien tunnistettavana.

Pekka näytti hieman kaikuluotaimen toimintaa. Hän kertoi, että aiemmin oli tunnistaminen vaativaa, kun pohja ja kalaparvet piti erottaa vain harmaan eri sävyistä. Hänen nykyisin käyttämässään luotaimessa voi väreistä päätellä pohjan kovuutta ja kalan kokoa.

Pekka Olkkonen varoitti niin pilkkijöitä kuin muita jäällä liikkujia, että jäät ovat tänä talvena heikkoja. Teräsjäätä ei ole juuri ollenkaan, joten jäät alkavat pettää heti lämpimien kelien tullen.

 

Poroja sieltä ja täältä

Orilammen Majan pihapiirin kiintoisa uutuus oli tänä vuonna Lemmenkallion Porotila, joka oli paikalla kymmenestä kolmeen. Porotilalta oli paikalla vain yksi poro, joka oli ihmismäisesti ajatellen leikkikouluikäinen. 13 poron tokasta lähti mukaan Petteri.

Porotilan isännistä nuorin oli 12-vuotias Matias. Varsinainen isäntä kertoi, että Petteri on ainoa joulupukin reen vetäjien kaima. Kaikilla muilla ei ole edes nimiä. 

Kiiminki-Kajaani-Suomussalmi -linjan eteläpuolella ei poroja saa vapaana pitää. Jaalan Kimolassa sijaitsevaan noin kuuden hehtaarin aitaukseen on ehtinyt vuoden aikana jo kertyä poroja niin pohjoisesta kuin lemmikeiksi otettuja eri puolilta eteläistä Suomea. Onpa tilallakin jo vasoja syntynyt.

Ajoporoja ei ainakaan vielä ole. Muuten porot saavat matkailijoita viihdyttää.

Serkukset Ella Meriläinen ja Inka Kivioja tarjoilivat Petterille jäkälää. He olivat Inkan isän ja Ellan äidin kanssa ensimmäistä kertaa mukana. Pulkat oli varattu omasta takaa. Muuten ajateltiin katsastaa, mitä paikalta löytyy. Muun muassa riippuliitoväki katsasteli, arvaako tuulella nousta. Koiravaljakkoajelu täytyi kokonaan perua, koska hanki olisi rikkonut tassut. Koskisen tallin poneilla ratsastamiseen ei kelillä ollut vaikutusta. 

• A&SK
 

Petteri
Vaalean poron kohtaamisesta jäi varmasti monelle mukavia muistoja. 

 

 

Jaa artikkeli: