Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Enemmän väriä maailmaan

Aku Sievinen on piirtänyt siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä.

 Aku on nyt neljätoista­vuotias ja käy 7. luok­kaa Valkealan Yläkou­lussa. Hän on siis ehtinyt jo piirtää paljonkin, mutta pari vuotta sitten hän kiinnostui piir­tämisestä vielä enemmän huo­matessaan omien taitojensa kart­tuvan.

– Minun vanhin siskoni on luova ihminen, hän piirtää ja va­lokuvaa. Ehkä häneltä on tullut innostus piirtämiseen. Olen aina halunnut olla parempi piirtä­mään kuin hän, Aku miettii.

Tyylistä toiseen

Aku on kokeillut erilaisia pii­rustustyylejä. Hän on piirtänyt erilaisilla tusseilla, värikynillä, lyijykynillä. Joskus paperille ilmestyy mustavalkoisia kuvia ja välillä taas hyvinkin värikkäitä. Se riip­puu aina kaudesta.

– En ole koskaan ollut kahta kuukautta pidempää kiinni sa­massa jutussa. Alkaa helposti tylsistyttämään, jos tekee vaan samaa. Samalla tulee harjoitel­tua eri tyylejä, Aku sanoo.

Yhdessä vaiheessa Aku piir­si muutamia kuvia kavereistaan realistisella tyylillä. Hän harjoit­teli ihmisen piirtämistä tekemäl­lä hyvin lihaksikkaita hahmoja. Joskus Akusta on kivaa tehdä doodleja.

Mika Karhu käsitteli Aalto-yliopiston lopputyössään intui­tiivista luonnostelua. ”Dood­lausmainen luonnos eroaa piirtämisestä. Piirustuksella tai piirroksella on aina odotettavis­sa oleva loppu, tavoite, johon pyritään.

Doodlauksessa ei ole piirtä­misen kaltaista ennalta asetettua lopputulosta, doodlaus on pro­sessi. Doodle siis on eräänlai­nen luonnos, epätarkka piirros kun henkilön huomio on suun­nattu jonnekin muualle.”

Tämä on Akulle hyvä kei­no löytää aiheita kuviinsa, jos inspiraatio ei meinaa muuten is­keä.

– Alan vaan piirtämään erilai­sia kuvioita, jotka väritän ja siitä saattaakin tulla tosi hieno.

Koskaan ei tiedä mistä inspi­raatio tulee. Jos hän innostuu valokuvaamisesta, saattaa hän piirtää vaikka kameran. Aku on piirtänyt myös erilaisia hahmo­ja.

– Katson välillä kuvia esimer­kiksi videopelihahmoista ja alan yhdistelemään niiden eri piirtei­tä, ja näin syntyy taas ihan uu­denlainen hahmo.

Graffiteille arvostusta

Nyt Aku on innostunut graf­fitista ja katutaiteesta. Hänestä on hienoa, että ihmiset ilmai­sevat itseään eri tavoilla. Akua harmittaa, ettei sallittuja graffi­tipaikkoja ole enempää Kouvo­lassa ja Valkealassa.

Vuonna 2020 Kouvolaan saatiin ensimmäinen laillinen graffitiseinä. Kyseessä on kou­volalaisten nuorten hankkima merikontti, johon saa laillises­ti maalata kukin taitojensa mu­kaan. Kontti on Lehtomäessä skeittiparkin vieressä. Akusta on tärkeää, että nuoret ja ihmiset yleensäkin pääsevät ilmaisemaan itseään myös graf­fiteilla.

– Joku kokee graffitin törky­nä, mutta oikea graffiti on ni­menomaan katutaidetta. Lah­dessakin on tunneleita, jotka ovat täynnä graffiteja. Ne ovat todella lumoavia.

Aku on menossa Lehtomä­keen testaamaan uusia graffi­timaalejaan. Tähän asti hän on tehnyt graffitityylistä taidetta paperille. Ihan hauska tapa on myös pingottaa läpinäkyvää kelmua vaikka kahden puun vä­liin ja maalata siihen. Aku ei itse ole innostunut tie­tokoneella piirtämisestä, vaikka ymmärtää kyllä, että siitä monet pitävät. Hän on nähnyt todel­la hienoja tietokoneohjelmilla piirrettyjä kuvia. Hänellä siihen ei vaan ole intoa, eikä kiinnos­tusta.

– En ole ikinä kerännyt rahaa digitaaliseen piirustusvälineis­töön. Välillä vaan kannattaa jät­tää tekemättä sellaisia juttuja, mitkä eivät kiinnosta. Panostan mieluummin niihin asioihin, joista olen oikeasti kiinnostunut.

Musiikki soi aina

Aku piirtää yleensä omassa huoneessaan. Joskus piirtämi­nen on tekosyy kuunnella mu­siikkia. Musiikki on Akulle ra­kas asia.

– Kuuntelen musiikkia aina kun mahdollista. Nyt on menos­sa rap-vaihe. Mutta olen kuun­nellut monipuolisesti erilai­sia musiikkityylejä. Joskus soi Leevi and the Leavings, joskus metallimusiikki, toisina päivinä Eppu Normaali.

Uutena soittolistalle on tullut englantilainen Lovejoy, joka on Akun mielestä todella hyvä. Ku­ten musiikissa, ei piirtämisessä­kään ole Akulla vain yhtä tiettyä genreä, mihin jäisi kiinni. Jotkut piirtävät tunteitaan pa­perille, mutta Aku ei koe sitä vielä omaksi jutukseen.

– Mä vaan tykkään piirtää.

Aku ei ole halunnut lähteä pii­rustustunneille. Hän ei innostu, jos harrastaminen on liian ohjat­tua ja tuntuu pakotetulta.

– Piirtämisessä ja musiikissa on parasta juuri se, että kukaan ei sano mitä minun pitäisi kuun­nella tai mitä pitäisi piirtää. Sen takia minä rakastan piirtämistä.

Piirtäminen on Akulle vapaut­ta. Hän haluaa oppia itse teke­mällä.

– En tykkää etsiä valmiita vastauksia, vaan haluan kokea itse. On jännää löytää itse se vastaus.

Nuori poika toteaakin vii­saasti;

– Jos on itse motivoitunut, niin voin oppia mitä vaan.

  • Laura Parkko
  • Piirrokset: Aku Sievinen
Jaa artikkeli: