fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Enkelihierarkia

Enkelimaailma jakautuu ylempiin ja alempiin enkeleihin, eri piireihin, kuoroihin tai portaisiin. Etenkin keskiajalla ja sitä ennen puhuttiin enkelihierarkiasta.

Raamatussa puhutaan erilaisista enkeleistä, mutta enkelien järjestäminen hierarkian mukaisesti on kirkkoisien ja muiden teologien rakentamaa.
Ryhmien määrä vaihtelee. Tunnetuin on yhdeksänportainen enkelihierarkia. Se jakautuu kolmeen hierarkiaan, joissa jokaisessa on kolme kuoroa. Alunperin 500-luvulla Dionysios Areiopagita esitti käsityksen. Sen asemaa vahvisti Tuomas Akvinolainen 1200-luvulla.
Kristillisessä perinteessä enkelit on ollut tapana jakaa: 1. serafit, 2. kerubit, 3. valtaistuimet, 4. herruudet, 5. vallat, 6. voimat, 7. hallitukset, 8. arkkienkelit ja 9. enkelit. Barokin aikana kerubista voitiin puhua lapsienkeleiden kohdalla.
Enkelien lukumäärää on yritetty ratkaista eri tavoin. Matteuksen evankeliumin luvussa 26, jakeessa 53 Jeesus mainitsee: ”Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin.” Legioona tarkoitti tuolloin noin 6000 miestä. Johanneksen ilmestyksen mukaan tämä olisi kuitenkin vain osa enkeleistä.
Johanneksen ilmestyksen luvussa 9 kerrotaan neljästä vapautettavasta enkelistä, jotka ovat kahleissa suuren Eufratvirran rannalla. Vapauttamisen saa tehtäväkseen torvea soittavista enkeleistä kuudes. Näiden enkelien ratsuväen koko on kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenen tuhatta sotilasta. Tämän mukaan enkelten lukumäärän täytyisi siis ylittää kaksi miljoonaa. Tämä luku ei sisällä langenneita enkeleitä.
Joka tapauksessa, vaikka laskisi vain niin sanotusti maalliset enkelit, eli omin silmin havaittavat, on määrä valtaisa. Ulkonäöltään tunnetuimpiin suomalaisiin enkelikuvauksiin kuuluu varmasti taidemaalari Eeli Jaatisen Suojelusenkeli. Ilmeisesti hän teki kaksi eri versiota. Tutumpi lienee se, jossa taustalla on kosken kuohuja ja metsää. Kummassakin voi päätellä olevan isosiskon pikkuveljensä kanssa. 1905-1970 eläneen taidemaalarin luoma käsitys enkelistä on toisinto.

Tuntemattoman saksalaisen taiteilijan postikortti vuodelta 1900 on hyvin todennäköisesti innoittanut Eeli Jaatista.

Evankelistat

Evankelistat kuvataan Valkealan kirkossa niin, että P. Johannes on kotka, P. Luukas härkä, P. Markus Leijona ja P. Matteus on ihminen. Kaikilla neljällä on siivet.
Kirkkoisä Hieronymus (348–420) kirjoitti evankelista Matteuksen symbolin olevan siivellinen ihminen. Syynä on se, että hän aloittaa evankeliuminsa kertomalla Kristuksen ihmiseksi tulemisesta. Markukselle kuuluu leijona Johannes Kastajan myötä, ”huutavan äänestä erämaassa”. Luukkaan tunnus on uhrieläin härkä. Tämä liittyy kertomukseen Sakariaasta. Johanneksen symboli on kotka. Hänen evankeliumisssaan korostuu hengen kohoaminen korkeimpiin taivaallisin kerroksiin.
Jo aikaisemmin kirkkoisä Irenaeus Lyonilainen viittasi evankeliumien ilosanoman neljänlaiseen vaikutukseen. Voimasta kertoo leijona, uhripalvelusta härkä ja Jumalan ihmiseksi tulemisesta ihminen. Kotka puolestaan edustaa kirkon läpäisevää Jumalan Henkeä.
Uuden testamentin evankeliumien kirjoittajien, evankelistojen symboleita on käytetty jo varhaiskristilliseltä ajalta lähtien. Johanneksen ilmestyksen neljännessä jakeessa mainitaan: ”Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehtiviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin ihmiskasvot ja neljäs näytti lentävältä kotkalta. Näillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, jotka olivat molemmilta puolin täynnä välkehtiviä silmiä.”

Saksalaisen postikortin heimolaisia ovat selvästi 1825–1907 eläneen Bernhard Plockhorstin enkeliteokset…

Opetuslapsia

Opetuslasten tunnuksia näkee Valkealan kirkossa keskikäytävältä katsoen kummallakin puolella.
Jos apostolien kuolemista tehtäisiin elokuva, se täytyisi vähintäänkin kieltää alle 18-vuotiailta.
Erilaiset ammattikunnat ovat ottaneet ajan saatossa opetuslapsia, apostoleja, suojeluspyhimyksikseen. Mainittujen lisäksi heihin voidaan liittää muitakin symboleita. Pietarin kaksi avainta symboloivat oikeutta päästä taivaalliseen valtakuntaan.
Tuomaalla on kädessään suorakulma, hänen nimittäin kerrotaan rakentaneen intialaisen kuninkaan Gundafarin antamilla palatsirahoilla ”taivaallisen palatsin”. Simonilla on kädessään saha.
Johanneksen tunnuskuva on käärme tai myrkkypikari. Legenda kertoo, että roomalaisten Diana-jumalan pappi ojensi Johannekselle myrkkymaljan. Johanneksen tehdessä ristinmerkin maljan ylle, pakeni myrkky käärmeen muodossa.
Matteus oli tullimiehenä Kapernaumissa Jeesuksen kutsuessa hänet seuraansa. On epäselvää, kirjoittiko apostoli Matteus Matteuksen evankeliumin. Hänellä on kirjoitusvälineet.
Bartolomeus on haluttu esimerkiksi tunnusmerkkiään veistä käyttävien käsityöläisten pyhimykseksi. Näihin käsityöläisiin lukeutuvat esimerkiksi räätälit.
Paavalin tunnus on miekka. Hän ei ollut Jeesuksen valitsema opetuslapsi. Teltantekijä Saulus oli mukana kristittyjen vainoamisessa. Hän kuitenkin muuttui ja perusti useita kristillisiä seurakuntia. Ilmeisesti hän kuoli keisari Neron vainoissa.
Helsingin tuomiokirkossa Jaakob Vanhemman patsaalla on kädessään simpukan kuvalla koristettu matkasauva. 600-luvulle ajoittuvan legendan mukaan hän saarnasi Espanjassa. Jaakob Nuoremmalta on rukoiltu apua naapuruussuhteiden selvittämiseen. Häneen liitetään nuijapäinen keppi.
Andreas suojeli erityisesti kalastajia. Pietarin veli Andreas oli ensimmäinen Kristuksen lähetyssaarnaaja. Taddeuksen tunnus on kirves. Kenties yllättäen hänen on katsottu suojelevan muiden muassa sokerileipureita.
Filippukseen liitetään risti ja kirja, apostolien yhteinen symboli. Kirja viittaa kuolemiseen Jumalan sanaa puolustettaessa. Kerrotaan, että Filippus olisi tyttärineen kärsinyt marttyyrikuoleman, taistellessaan Mars-jumalan palvontaa vastaan.
Juudas Iskariotin tilalle valittiin arvalla Mattias. Tästä kerrotaan Apostolien teoissa.
JK

…sekä 1853–1912 eläneen Fridolin Leiberin taide
(myös artikkelikuva ).
Jaa artikkeli: