Piknik, joskus myös piknikki on fiinimmäksi mielletty ilmaus eväsretkestä. Huviretki ei olisi mitään ilman eväillä herkuttelua paljaan taivaan alla. Englannissa vietetään picnic, Ranskassa rentoudutaan pique-nique’llä ja Saksassa tuon herkuttelutilaisuuden nimi on Picknick.
Piknik-sanaa tiedetään käytetyn 1500-luvulta alkaen Ranskassa. 1700-luvulla viimeistään Englannissa oli sana tuttu.
Piknikin historiaan liittyy Ranskan vallankumous vuonna 1789. Sen jälkeen rahvas pääsi kuninkaallisiin puistoihin. Kansa rynnistikin puistoihin viettämään uutta vapaa-aikaansa.
Moni suomalainenkin tietää, että Yhdysvalloissa vietetään itsenäisyyspäivää 4. heinäkuuta. Se on suosittu piknik-päivä.
Aamiainen ruohikolla (Le déjeuner sur l’herbe), Édouard Manet’n maalaus vuodelta 1862, on kenties taidehistorian kuuluisin piknik-kuvaus. Eväiden syöntiä luonnonhelmassa on varmasti monessa muussakin teoksessa niin kirjallisuudessa, maalaustaiteessa kuin elokuvissakin.
Suomessa
Helsingissä ylioppilaiden perinteisiin kuuluu vappuaamun piknik Ullanlinnanmäellä. Lappeenrannan teknillisen yliopiston teekkarit puolestaan kokoontuvat piknik-eväineen Lappeenrannan linnoituksen valleille. Turussa eväsretken paikka puolestaan on Vartiovuorella tähtitornin kupeessa.
Suomalaisten kerrotaan nauttineen aterioita luonnonhelmassa jo 1700-luvulta lähtien. Piknik vakiintui suomalaiseen kesäkulttuuriin 1800-luvun myötä. Viaporin linnoituksen rakentaminen Helsingin edustalle toi Suomeen useita ruotsalaisupseereita. Iloinen elämä oli heille tuttua.
Retket ulkoilmaan yleistyivät 1800-luvun puolivälissä. Silloin nykyisin eläintarhana toimiva Korkeasaari nousi suosituksi retkikohteeksi. 1800-luvulla yleistyivät työväen kävelyretket. Suuret joukot lähtivät mukaan. Eväsleivät, kahvipannut sekä kakut olivat väen kestitystä. Usein retkiltä lähdettiin kotiin vasta yön jälkeen.
1890-luku toi kävelyretkiin aatteellista sävyä mukaan. Perinteisestä kevätkävelystä muotoutui vappumarssi vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Toki mielenilmauksia oli järjestetty jo aiemminkin.
JK
Artikkelikuva: Etenkin lohirullat on syytä pitää eväsretkelläkin mahdollisuuksien mukaan kylmässä.
Kuvat: Leipätiedotus ry
