fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Glimsissä viihdytään

Talomuseo Glims on vanha espoolainen maatila. Toistakymmentä rakennusta on alkuperäisillä paikoillaan. Vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Glims toimi maatilana ainakin 1500-luvulta 1900-luvun alkuun asti. Museon juuret ulottuvat vuoteen 1958.
Vanhaa on kunnioitettu, eikä Glims ole teknologian kehto. Historiaa elävöittävät erilaiset tapahtumat. Paikkoja on melko rajoitetusti, joten kannattaa olla ajoissa paikalla.

Puun hyödyntämisessä voi ottaa mallia esivanhemmista.

Merkkejä ja kimpiä

Aitan seiniin kaiverrettiin eri aikoina taikamerkkejä. Niiden uskottiin suojaavan aittaa ja viljaa onnettomuuksilta. Voirasioihin, maitokirnuihin, talon ovien karmeihin ja muuallekin voitiin myös laittaa taikamerkkejä. Taian pitämiseksi ehyenä merkit kaiverrettiin kerrallaan, nostamatta kaiverrusvälinettä alustasta. Myös loitsu voitiin ottaa avuksi suojaamaan rakennuksia ja esineitä onnettomuuksilta, varkauksilta ja kateellisilta ihmisiltä.
Suurin osa maatilan työkaluista ja tarve-esineistä tehtiin itse. Tärkein raaka-aine oli puu, josta tehtiin työkaluja, huonekaluja, astioita, kulku- ja kantovälineitä, rakennuksia ja aitauksia. Jonkinlainen verstashuone on ollut jokaisella maatilalla tarpeen. Glimsin verstaan sijaintia ei tiedetä. Talvisin puutöitä toki tehtiin tuvan lämmössä.
Keskeneräinen saavi kertoo kimpitekniikasta, jolla tehtiin sankoja, kiuluja, tynnyreitä ja pyttyjä. Saavi kootaan koverretuista kimmistä. Ne asetetaan kehään pohjan ympärille ja sidotaan vanteilla kiinni. Kimpiastioissa käytettiin katajasta, männystä tai kuusesta höylättyjä kimpilautoja.
Kirveen avulla puusta irti kiskottuja tai höylättyjä liuskoja sanotaan päreiksi. Niistä tehtiin esimerkiksi koreja. Tuohesta valmistuivat jalkineet, astiat ja muut. Puu itsessään oli vuosisatojen ajan ainoa rakennusmateriaali. Hirsirakennuksia tehtiin jo kivikaudella.

Glimsin tila on historiansa aikana toiminut kestikievarina. Kestikievarilla oli tärkeää olla talli ja vaunuvaja. Vaunuvajassa on esillä erilaisia kulkuvälineitä.

Viljaa viljeltiin

Tilavuusmitoista kappa, vakka, tynnyri, naula ja leiviskä ovat varmasti monille ainakin nimenä tuttuja. Harva tietänee, että 1 sentneri on sata naulaa, tai viisi leiviskää eli 42,5 kiloa. 1 nelikko puolestaan on 24 kappaa eli 109,92 litraa. 32 kappaa on 4 vakkaa eli 1 tynnyri, toisin sanoen 146 litraa. 1700-luvulla tärkeimmät mittayksiköt yhtenäistettiin koko valtakunnassa. Vääränlaiset mitat tuli rikkoa. Ne takavarikoitiin myyjiltä. Kruunun leima tarvittiin, jotta mitta oli virallinen.
Luhtiaitan alakerrassa säilytettiin elintarvikkeita. Vaatteet pidettiin yläkerrassa. Kesäisin aitan yläkerrassa nukkuivat piiat ja talon nuoriso. Viljaa lapioitiin tarvittavia määriä laareista säkkeihin. Vilja jauhettiin Bembölen myllyssä. Käsikivillä voitiin jauhaa pieniä määriä itse jauhoja. Rottien ja hiirien varalta oli kissoja ja loukkuja.
Glimsin pelloilla ja muuallakin Etelä-Suomessa viljeltiin leipäviljoja eli vehnää, ohraa, kauraa ja ruista. Vilja leikattiin käsin ja sidottiin lyhteiksi. Ne saivat kuivua ensin pellolla. Sitten vilja kuivattiin ja puitiin riihessä. Puidessa jyvät hakattiin irti tähkistä puisilla varstoilla. Sen jälkeen jyvät puhdistettiin ja säkitettiin.
Puuastioissa, tynnyreissä, pytyissä ja tiinuissa säilöttiin ruokaa, kalaa, sieniä, lihaa ja marjoja. Riista, kuten pyyt, teeret ja jänikset lisäsivät ruokavarastoja. Maakellariin vietiin juurekset turvaan pakkaselta.
Glimsin tuvassa kovaa ruisleipää valmistui keväällä ja syksyllä. Juuri oli juuripytyssä. Leivontapäivänä juureen tehty taikina vaivattiin kaukalossa. Leivontapöydällä siitä pyöritettiin leipiä. Sarvella saatiin reikä keskelle. Näin leivät voitiin kuivattaa orsilla tuvan katossa. Kuiva leipä säilyi jopa vuosia. Olutta tehtiin itse ja juotiin niin arkena kuin juhlissakin.

Katossa on runsaat leipärivit.
Esineissä näkyy kädentaitojen arvostus.

Maidonsaanti

Moni nuorikin tietää, että lehmille laitettiin kelloja. Glimsissä selviää sekin, että keväisin, juuri ennen lehmien laskemista laitumille, saivat monen maatilan lapset lehmänkellot kaulaansa. Heidät lähetettiin kiertämään navettaa kellot kalkattaen. Äänekkään tavan uskottiin estävän karhuja ja muita petoja hyökkäämästä lehmien kimppuun.
Kellokas oli johtajalehmä, jolla oli kello kaulallaan. Muut seurasivat tätä. Lauma oli helppo löytää laitumilta kellon kalkatuksen myötä. Kellot saatettiin upottaa keitettyyn hauteeseen. Pääsiäisenä kellot nostettiin hauteesta. Ne täytettiin haudevedellä, joka kaadettiin vasemman olan yli lehmän korvaan. Sitten ne vasta ripustettiin lehmän kaulaan.
Kun lehmä oli lypsetty käsin, puhdistettiin roskat maitosiivilän avulla. Maito laitettiin tonkkiin ja tonkat vietiin kärryillä maitokamariin.
Maitokamari valmistui 1900-luvun alussa. Sitä ennen maitotuotteita säilytettiin kellarissa. Muistitietojen mukaan Glimsin kellariin vietiin jäätä talvella Lippajärvestä. Näin kellari pysyi kylmänä. Maitokamarin keskellä on betoninen jäähdytysallas. Sitä varten kerättiin talvella jäätä. Jään päälle laitettiin sahanpurukasa huolehtimaan jään säilyvyydestä. Talvella maitokamarin uunia lämmitettiin tarvittaessa sen verran, ettei maito jäätynyt.
Rasvainen kerma kerättiin jäähtyneestä maidosta erilliseen astiaan. Kuorittu maito muuttui hyvin säilyväksi piimäksi seistessään viileässä maitokamarissa. Maalaistalon tavallisin ruokajuoma oli piimä. Kermaa kerättiin useina päivinä samaan astiaan. Se ehti hapantua. Hapankermasta kirnuttiin voita. Voi suolattiin voimakkaasti pitkän säilymisen takaamiseksi. Kirnupiimää oli kirnuamisessa voista erottunut neste. Voita käytettiin itse ja myytiin. Kotioloissa pystyttiin tekemään myös viiliä ja kotijuustoa. 1900-luvun alussa taloihin hankitut separaattorit helpottivat rasvan erottamista maidosta.
Glimsin ryytitarhassa ja kasvimaalla viljellään kesäisin perinnekasveja. Kasvit ovat antaneet ravintoa, makua ruokiin, lääkinneet ihmisiä ja eläimiä, sekä värjänneet lankoja ja kankaita. Humalalla maksettiin veroja. Kaikki talonpojat kasvattivatkin sitä vuosisatojen ajan.
JK

Punaisen tuvan arvostaminen juontaa juurensa viimeistään aikaan, jolloin Zacharias Topelius kirjoitti Punaisen tuvan. Se ilmestyi joulukuussa 1878 lastenlehdessä Pääskynen. Siinä lapset Aina ja Ruusa suunnittelevat, mihin käyttäisivät kaksi hopearahaa. Aina ehdottaa pienen punaisen tuvan ostamista. He antavat kuitenkin rahat köyhille.
Tilkki-Vihtorin mökin kuisti ja ikkunanpuitteet ovat todennäköisesti Jorvin vanhasta päärakennuksesta, joka purettiin 1907.
Glimsintien risteyksessä tienvarsikyltti kertoo kohteen. Tästä talokyltistä tietää varmasti tulleensa oikeaan paikkaan.

Kuvatekstit:
Artikkelikuva: Johan ja Aurora Lönnbergin kamarissa näkyy kolme tytärtä saaneen pariskunnan sisustustyyli.

Jaa artikkeli: