fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Pääkirjoitus: Harvainvaltaan

Kouvolan kuntaliitos oli kertakaikkinen. Päätösvalta ja vastuu siirtyi yhdessä sovitussa yössä kokonaan. Vahvasti vaikuttaa, että sama lopputulos paljon hämärämpää reittiä on puolijulkisena tavoitteena Euroopassa.
Keskustan puheenjohtaja ilmoitti keväällä, että Suomi ei tule hyväksymään yhteisvelkaa. Iltalehti kysyy, mikä muutti Keskustan kannan. Vastausta en löytänyt. Todennäköisin vastaus on, että joku sanoi, että kanta oli väärä. Sietää kysyä, kuka ja miksi. Suomen etua ei ainakaan ajeta, vaikka sellainenkin tutkimus on tilattu, jossa todetaan, että jäsenyydestä on Suomelle hyötyä. Toki on hyötyä jossakin asiassa. Tulokseen vaikuttaa aina se, mitä tutkitaan.
EU neuvottelee budjetista, joka on vähän yli 100 000 000 000 euroa, luetaan sata miljardia. Tämä on seitsemäksi vuodeksi. Kolmannes tuosta summasta eli noin kahden ja puolen vuoden budjetin verran jaetaan tukia yhden sairauden ja siihen reagoinnin muutamassa kuukaudessa aiheuttamiin kuluihin. Toinen mokoma tarjotaan lainoja.
EU ottaa yhteistä velkaa, mikä on kielletty perustussopimuksessa. Lakia voi kuitenkin kiertää, kun lakia tutkaileva sekä oikeutta myöhemmin tarkastava päättää samalla tavoin kuin varsinainen päättäjä. Tokihan päättää, koska tavoitteet ja lopulta myös päättäjät ovat samat.
Minä en pidä niinkään pahana sitä, että Suomi on EU:n nettomaksaja eli saa budjetista vähemmän tukia kuin yhteisölle maksaa, jos se pysyy kohtuudessa. Pidän pahana perusteettomia tukia, yhteistä velkaa ja mahdollisuutta kiertää itse säädettyjä lakeja, koska päättäminen on jo nyt keskittynyt. Pidän pahana, että jossakin maassa ihmiset maksavat vähän veroja ja kiertävät niitäkin. Sitten sille maalle järjestetään tukea maalta, jossa ihmiset maksavat korkeita veroja, joita lähinnä jotkut rikkaimmista kiertävät.
Mikä sitoo enemmän kuin yhteinen velka? Sitä otetaan yhdellä päätöksellä 750 miljardia. Mikä normaali talous kestää viiden vuoden talousarvion kaksinkertaistamisen?
Eurooppa-tutkija Timo Miettinen kehtaa Ylen uutisessa väittää, että kyse ei ole liittovaltiokehityksestä, sillä valtiot päättävät asiasta. Mitä itsenäistä päättämistä sellainen on, josta pitää toisten kanssa sopiva kuvio neuvotella? Pysyykö itsenäisyys, jos alistuu yhteiseen velkaan, vaikka on luvattu, että sellaista ei voida ottaa? Miten muutama ihminen edes voi hetkessä päättää noin valtavista summista? Olisiko tulos ollut sama, jos Suomen hallitus olisi muodostettu vaalin perusteella?
Ylen jutussa on mukana myös realistisia arvioita tavoitteista. Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä arvioi varovaisesti, että yhteisen velan ottamiseen saatetaan turvautua myös tulevaisuudessa. Hän kertoo, että samassa yhteydessä hyväksyttiin oikeus tiettyihin veroihin. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunion mukaan EU on ottanut järjestelmällisesti askeleita kohti liittovaltiota. Edellinen harppaus oli Euro-kriisi.
Helsingin yliopiston Eurooppa-oikeuden professori Päivi Leino-Sandberg huomauttaa, että mikään liittovaltio ei voi toimia niin, että jäsenmaat hoitavat talouspolitiikkaansa itsenäisesti, mutta rahoja otetaan samasta pussista. Hän perää keskustelua. Tässä piilee mahdollisesti jo seuraava tiivistämiskuvio. Kun kaikkien maiden taloudenhoito ei edistä yhteistä hyvää, otetaan talous kaikilta haltuun.
Euroopassa näyttää käyvän kuten kuntaliitoskonsultin sammakoille: paistuvat elävältä, kun eivät tajua hypätä ajoissa pois kuumenevasta vedestä. En millään ymmärrä, mitä hän sillä yritti valkealalaisille sanoa, paitsi vääristellä tietoja, mutta tähän se sopii.

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: