fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Hekottavaa

Jos haluaa tutkia tieteellisesti huumoria ja nauramista, on silloin syytä tutustua gelotologiaan. Naurussa on pitelemistä ja siitä kertovia ilmauksia on monta, kuten käkättää, höröttää ja kikattaa.
Nauramisella eli naurulla ilmaistaan huvittuneisuutta, iloa ja joskus muitakin tunteita. Yleensä naurajan suu avautuu hymyyn, pallealihakset supistelevat ja silmät kaventuvat. Rytmikkäät äänet pääsevät valloilleen. Joskus voimakas nauraminen voi laukaista kyyneleiden eritystä ja jopa lihaskipua.
Nauramista voi hauskan kokemisen ohella aiheuttaa esimerkiksi kutittaminen tai ilokaasun eli typpioksiduulin hengittäminen. Vaikka nauramista tuskin voikaan taudiksi luonnehtia, se saattaa tarttua.

Näkemyksiä

Nauramisen on arveltu kehittyneen alun perin sosiaalisen kanssakäymisen tarpeisiin. Nauramisella ilmaistaan hyväksyntää ja myönteisiä tunteita. Psykologi Sigmund Freud näki naurun tukahdutetun aineksen vapautumisena. Vitsi vapauttaa kyseisen tukahdutetun materiaalin. Se puolestaan aiheuttaa naurun. Filosofi Henri Bergson toi esiin näkemyksen, jossa ihmiset nauravat ihmisille, jotka taantuvat automaattiseen käyttäytymiseen. Nauramisella ryhmä patistaa kyseisen yksilön ryhdistäytymään, sillä joustamattomasti käyttäytyvä ryhmän jäsen vaarantaa koko ryhmän.
Jotkut ajattelevat, että ihminen nauraa tilanteissa, joissa hän näkee itsensä ylempiarvoisena johonkuhun toiseen nähden. Tällöin ryhmä osoittaa nauramisella alempiarvoisena pitämälleen tämän paikan.
Nauraminen laskee stressihormonitasoa, aktivoi immuunijärjestelmän, kohottaa mielialaa ja vähentää kivun kokemista. Nauraminen myös kasvattaa verenkiertoa ja sydämen syketaajuutta.
Endorfiinit, eli mielihyvähormonit vapautuvat aivoissa nauramisen myötä. Sen arvellaan tukevan ihmisten sosiaalisten suhteiden muodostumista, vahvistumista ja ylläpitämistä. Naurattamisella on jopa pyritty parantamaan. Mutta nauraminen voi olla vaarallistakin. Useissa tapauksissa naurava on kuollut. Usein kuolinsyy on ollut sydänkohtaus.

Vakava paikka

Naurua ei voi enää pitää nimensä veroisena. Naurun tasavalta, lyhyemmin pelkkä Nauru, on kääpiövaltio. Se käsittää Tyynessämeressä lähellä päiväntasaajaa sijaitsevan Naurun saaren. Yarenissa on valtion suurin asutuskeskus ja hallinto. Yllättävää kyllä, ei maalle ole nimetty virallista pääkaupunkia.
Maasta löydettiin vuonna 1900 fosfaattiesiintymä. Sen varassa on maan talous ollut. Fosfaattivarojen louhiminen on on jättänyt maastoon jälkensä. Fosfaattivarat lähes loppuivat 1990-luvun aikana. Käytännössä valtio on konkurssissa ja lähes täysin riippuvainen ulkomaisesta avusta.
Kansalaisilla on ollut mukana pysymistä, että tietävät kuka on presidenttinä. 2019 aloittanut Lionel Aingimea on viidestoista presidentin virassa oleva. 1968 aloitti ensimmäinen presidentti Hammer DeRoburt. Miltä kuulostaisi päivä presidenttinä? René Harris teki niin pitkän presidentinuran tammikuussa 2003. Mainittakoon kuitenkin, että hän oli useat muutkin kerrat presidenttinä, yhteensä useita vuosia.
Naurun väkiluku on kymmenisen tuhatta. Suurimmalla osalla on ylipainoa. Diabetes on erittäin yleistä.
Lintulajeista tavallisimpia ovat tiirat ja fregattilinnut. Uhanalaista mariaanienrastaskerttusta tavataan vain Naurulla ja kahdella Pohjois-Mariaanien saarella. Meressä elää esimerkiksi valkotonnikalaa ja tiikerihaita. Saarella kasvaa esimerkiksi hibiskuksien kukkia. Avoimet fosfaattikaivokset ja etäisyys osaltaan vaikuttavat siihen, että maan turismi on vähäistä. Naoero on paikalliskielinen nimitys paikalle.

Sanonnoissa

Monissa sanonnoissa on nauru osallisena. Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais eli vuosina 1732-1799. Hän oli muun muassa kelloseppä, keksijä, vakooja ja asekauppias. -Pakotan itseni nauramaan kaikelle pelätessäni että olisi pakko itkeä, sanoi Beaumarchais.
Yhdysvaltalainen kirjailija Edgar Watson Howe mainitsi: -Ellet opi nauramaan vaikeuksillesi, sinulla ei ole vanhana mitään naurettavaa. Hän eli vuosina 1853–1937. Viime vuosisadalla elänyt puolalainen kirjailija Stanisław Jerzy Lec pohti: -Missä nauraminen on kielletty, siellä ei itkeminenkään yleensä ole sallittua.
Runoilija Aale Tynni voitti kultaa Lontoon olympialaisista 1948. Jos mieleen ei tule millään, mikä urheilulaji oli kyseessä, ei ihmekään. Aale voitti nimittäin olympialaisten lyriikkasarjassa. Tuon kerran jälkeen ei taidelajeja enää ollut olympialaisissa mukana. -Kuulitko herrani milloinkaan / kaunista naurua lasten? / Kaikkein kaunein ääni se on: / kuin sade soisi kultainen / kaikuen / kallioseiniä vasten, runoili Aale Tynni.
Janne Kousa
Syksyllä huomasin pääkirjastossa nauramiseen kannustavan lainapöydän.

Jaa artikkeli: