fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Hento ja sitkeä

Jyrääntien varren pajuvainio oli toukokuussa huomiota herättävä. Pajulajien määrä arvioidaan useampaan sataan, Suomessakin pariinkymmeneen. Pajua tarvitseville materiaalia on pilvin pimein. Ottamiseen vaaditaan kuitenkin lupa maanomistajalta.

Pajujen voittokulku on ulottunut laajalle ympäri maapalloa. Ainakaan Australiassa niitä ei pitäisi tulla vastaan.

Suomen yleisin paju on kiiltopaju , Salix phylicifolia. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasvi viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla. Kiiltopajun versot ovat pitkät. Ne ovat ruskeat tai punertavat lakankiiltoisina. Lajin kukittua saavat lehdet vielä uinahdella.

Raita on hyvin yleinen. Salix caprean lehdetkään eivät ehdi esiin ennen kukkia. Ikääntyessään raita saa nimensä mukaisen ja paksukaarnaisen rungon.

Monikäyttöinen

Pajun lääkinnälliset juuret kietoutuvat historian etäisiin lankoihin. Kuumetauteihin ja reumatismiin sen on katsottu auttavan. Pajusta voidaankin erottaa salisyylihappoa, jota käytetään lääkinnässä. Nykyisin kyseessä on kuitenkin todennäköisemmin keinotekoisesti valmistettu ainesosa.

Jos suomalaisilla pihoilla kasvaisi palmuja, koteja todennäköisesti koristeltaisiin pääsiäisenä palmunlehvin. Paju asetettiin korvaajaksi, onhan se jo keväällä vironnut. Nupulla olevat kukinnot, kissat, saavat hopeisen turkkinsa suojaksi kevätpakkasilta.

Helposti versovasta pajusta saadaan katkottua vihreitä oksia kerta toisensa jälkeen. Raamattua viisauden lähteenä on kristittyjen keskuudessa verrattu pajuun.

Energiatehokkaana ja tuottoisana pajulle on alati kasvava tarve biopolttoaineeksi. Paju myös taipuu ja kestää.

Pajuista saadaan raaka-ainetta parkitusaineisiin ja punontatöihin. Punontaan pajua viljellään. Näin turvataan tasalaatuisempi ja käyttöominaisuuksiltaan

kaikin puolin laadukkaampi paju. 10 aarin alalta voidaan saada 2000 pajupistokasta.

Pajupillejä on tehty ties miten monta, mistä kertoo jo laulun sanoitus. -Soreasti, koreasti pillini soipi, mainitaan laulussa Soittajapaimen (Tein minä pillin pajupuusta). Pajusta on tehty myös esimerkiksi avaimenperiä, kaitaliinoja ja lehtitelineitä. Pajua voidaan käyttää pajumattoina sitomaan maata eroosiolle alttiina olevilla paikoilla, kuten säännösteltyjen vesistöjen rannoilla.

Kaivolle on katseltu sopivaa sijaintia pajunvarvun suosiollisella avustuksella.

Kotieläimet saivat ojanvarsilta kerättyjä lehtikerppuja talvella syötäväkseen. Taipuisilla vitsaksilla saatiin kiinni rekien ja puuastioiden osat. Vitsasten ohella myös kuoria ja juuria on käytetty narujen ja köysien punomiseen.

Symboliikkaa

Ennen vanhaan ajateltiin vikkelästi kasvavan pajun antavan ihmiselle nuoruutta ja elinvoimaa. Väkeä vihdottiin ”elämänoksilla”. Samalla lausuttiin loitsuja. Nukkuvan, joka virvottaessa heräsi heti, uskottiin olevan aamuvirkku koko vuoden. Oksilla hätisteltiin pahoja voimia.

Pajulla on oma symbolinen merkityksensä. Nuoren neidon vartalon on kerrottu olevan notkea, kuin pajunvitsa. Pajua on pidetty sitkeyden symbolina. Sillä on tuotu kotiin hyvää suojaa. Hentona puuna paju kertoo haikeasta surumielisyydestä. Raamatussa on mahdollinen alkuperä selitykselle. Psalmi 137 alkaa sanoin: -Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia. Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Itkupajuja, Salix babylonica, on istutettu monille hautausmaille.

Druidit eli kelttiläiset papit, parantajat ja tietäjät tunsivat tarkasti vuodenaikojen vaihtelut. He uskoivat puiden olevan äärettömän tiedon ja viisauden lähteitä. He kertoivat myös, että niiden lehtien kahinasta pystyi havaitsemaan merkkejä tulevasta.

Kelttiläisen puuhoroskoopin pohjalla on ajatus siitä, että ihmisen syntymähetki on hyvin merkittävä hänen persoonallisuutensa kannalta. Paju (15.4.–12.5.) on tässä druidien horoskoopissa piilevä älykkö.

JK

Jaa artikkeli: