Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Hiljainen vaellus Valkealassa

Tänä vuonna pääsiäistä vietetään Valkealan kirkossa perinteisen pääsiäisen vieton lisäksi
hieman uudella tavalla. Valkealan kirkossa toteutetaan vapaammin erilaisia elämän teemoja
katsova hiljainen vaellus.

Hiljainen vaellus alkoi sunnuntaina 10.4.2022 ja jatkuu keskiviikolle 13.4.2022. Tuona aikana Val­kealan kirkko on erityisesti rau­hoitettu omalle ajattelulle. Reitti kulkee kirkon sisällä ja sen var­relle on sijoitettu kylttejä oman pohdinnan tueksi.

Teemana ovat muun muassa toivo, kiitollisuus, ajan rajalli­suus ja elämän muutokset. Vael­luksen voi tehdä omaan tahtiinsa ja sitä siivittämään on toteutet­tu päivittäin ohjelmaa. Kirkos­sa kuullaan musiikkia päivittäin klo 17, 18 ja 19.

Omia ajatuksia ohjaamaan on musiikin lisäksi tuotu visuaa­lista ilmettä Jyrki Kleimolan tekemällä valaistuksella, erilai­silla sisustuselementeillä, sekä taiteella.

Anton Petuhovin öljymaalaus Jokelan vanha mylly

Vaelluksella voi rauhoittua omien ajatusten pariin kuunte­lemalla musiikkia, katsomal­la ammattiopisto Edukon ja XAMK:in opiskelijoiden taidet­ta, tai pysähtymällä vaelluksen yhteydessä nauttimaan tanssilli­sista esityksistä, joita on päivit­täin klo 17.30, 18.30 ja 19.30.

Päivän päättää hiljainen tunti klo 20-21. Vaellus sopii eri ikäi­sille ja päivisin vaellus on auki sopimuksen mukaan erilaisille ryhmille.

Hetki itselle

Tämän vaelluksen ideointi sai alkunsa seurakunnan papin Sai­ja Sarkasuon ja Maiju Lauri­lan välisestä ajatuksen vaihdos­ta. Maiju oli osallistunut kesällä 2021 Arboretumissa taidevael­lukseen, jossa esiintyi yhdessä Tanja Kettumäen kanssa.

Saija Sarkasuo ei voinut olla tarttumatta ideaan. Hänelle on tärkeää ravistella käsitystä, että kirkkoon tullaan vain kuuntele­maan saarnaa.

– Kirkko on meidän kaikkien yhteinen tila. Kaikki ovat terve­tulleita matalalla kynnyksellä, vaikkei kuuluisi edes seurakun­taan, Sarkasuo toteaa.

Ideoimassa tapahtumaa on Maiju Laurilan ja Saija Sarka­suon lisäksi ollut seurakunnan kanttori Teemu Kääriäinen. Hän iloitsee, että mukana on seurakunnan vapaaehtoisia, ku­ten Maiju ja muut esiintyjät.

– Tässä tulee kauniisti esiin paljon puhuttu vapaaehtoisten seurakuntalaisten osallistumi­nen seurakunnan toimintaan, Kääriäinen toteaa.

– Tässä se toteutuu syvem­mällä tavalla. Seurakunta ei määritellyt tapahtumaa, vaan lähdettiin yhdessä suunnittele­maan, Sarkasuo jatkaa.

Suunnitelmissa lähdetiin en­sin liikkeelle suurista kuvioista, mutta lähtökohtana oli kunnioit­taa tilaa.

– Ei lähdetty rakentamaan spektaakkelia. Tässä on kyse matkasta omaan sisimpään. Suurin tapahtuma on se, kun pohtii omaa sisintään. Tämä kaikki on vaan tukemassa sitä, Sarkasuo sanoo.

Hiljaisessa vaelluksessa tar­jotaan tila, jossa jokainen voi luoda oman vaelluksensa tans­sin, musiikin ja liikkeen sitä tu­kiessa. Ehkä ne auttavat herät­tämään mielleyhtymiä omaan elämään.

Sarkasuo on itsekin nautti­nut vaelluksesta ja sen suomas­ta mahdollisuudesta pysähtyä tähän hetkeen. Voi olla hetken vaan ihan rauhassa.

Työryhmä on tuonut miete­tauluihin asioita, joita he itse­kin pohtivat arjessaan. Kiireen keskellä ei ole aina mahdollista pysähtyä kohtamaan murhetta, tai tilannetta, vaikka siihen oli­si tarve.

–Itse ajattelen, että miten paljon parempi mielenterve­ys meillä kaikilla olisi, jos oli­si joka päivä vaikka puoli tuntia aikaa tulla tällaiseen tilaan miet­timään, miten päivä on mennyt ja mitä tänään koen ja tunnen, Laurila miettii.

Ohjelma on joka päivä eri­lainen. Musiikkia kuullaan eri esiintyjiltä, ja kirkossa soi urut, kantele, saksofoni, piano, haitari ja huilu.

Vaikka Laurilalla oli takanaan kiireinen viikko ja viikonloppu, hän heräsi sunnuntaiaamuna on­nellisena.

– Totesin, että ihanaa, että vaellus alkaa tänään. Ihanaa, että saan olla täällä. Koen tär­keäksi, että voin tarjota ihmisil­le jotain, minkä ajattelen olevan heille eheyttävä ja hyvä koke­mus.

  • Laura Parkko
Jaa artikkeli: