fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Huikeaa taidetta Kouvolaan

Kouvolan taidemuseo Poikilon näyttely Kauneuden aarteita on tasoa, jota näillä tienoilla tuskin on nähty. Kenkätehtailijan keräämää taidetta on useilta eri vuosisadoilta.
Osana näyttelyä nähdään dokumentti, jonka tuottivat Emil Aaltosen museo ja Fantomatico Oy. Emil Aaltonen lähti vaatimattomista oloista. Taitavilla liiketoimillaan hän nousi suomalaisen kenkäteollisuuden kuninkaaksi.
Vuosina 1869-1949 elänyt Emil Aaltonen aloitti vuonna 1889 itsenäisenä yrittäjänä jalkineiden valmistuksen. Vuonna 1910 oli kauden malliston määrä parikymmentä mallia. 1930-luvun loppupuolella mallistoon kuului jo noin 4500 mallia ja värikarttaan 600 vivahdetta.
Aaltosen kenkiä valmistetaan edelleen, mutta ne eivät ole enää suomalaisia. Sen sijaan Suomessa vielä tehtäviä kenkiä ovat ainakin Sievi, Jalas ja Kuoma. Mikäli itse tai joku tuttu haluaa oppia kenkien tekemisestä, niin oppia saa ainakin Hämeen ammattikorkeakoulusta. Siellä on älykkään ja kestävän muotoilun linja, jolta valmistuu artenomiksi. Opinnoissa voi valita kolmesta pääaineesta, joista yksi on jalkine.

Antti Favén maalasi monia tunnettuja henkilöitä. Emil Aaltosen muotokuva on vuodelta 1935.
Gunnar Berndtsonin Vanha laulu/ Rokokoosommitelma on vuodelta 1889. Emil Aaltonen täytti samana vuonna 20.

Kauneutta etsien

-Jos työ kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä hyvin, on Emil Aaltonen sanonut. Tämän voi nähdä näyttelyn teoksissakin. Useissa niistä jo kehykset ovat vaikuttavat. Koko vaihtelee. Yhteisvaikutelmallaan näyttely jää kävijän mieleen. Oma suosikki tai mieluisimpia teoksia on helppo löytää.
Näyttely on otos Emil Aaltosen museon taidekokoelmasta. Pääosa on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisen taiteen merkkiteoksia. Joukossa on myös vanhempaa eurooppalaista taidetta. Tampereella Pyynikinlinnassa sijaitseva Emil Aaltosen museo on remontissa. Sen vuoksi kokoelman aarteita on nähtävissä Kouvolassa tammikuun puolelle. Näyttely avautui syyskuussa.
Vuorineuvos Emil Aaltonen keräsi 1910–1940-luvuilla merkittävän taidekokoelman. Siihen kuului noin 250 teosta. Emilin suosikkitaiteilijoihin kuuluivat Albert Edelfelt ja von Wrightin veljekset. Kulttuuri ja taide kiinnostivat Emil Aaltosta jo nuorena. Taiteen keräämiseen ja tieteen tukemiseen antoi mahdollisuuden ensin menestys kenkätehtailijana ja myöhemmin konepaja- ja muoviteollisuuden parissa. 1930-luvulla Emil Aaltonen osti Jarl Ekelundin suunnitteleman Pyynikinlinnan. Uuden kodin salit olivat tilavat.
Aaltonen uskoi monien aikalaistensa tavoin taiteen voimaan kansakunnan sivistäjänä ja henkisen pääoman kasvattajana. Hän myös ajatteli taloudellisen hyvinvoinnin olevan mahdollista vain, jos kansallinen kulttuuri oli korkealla tasolla.
Emil Aaltosen elämää koettelivat läheisten kuolemat. Hän oli naimisissa Olga Emilia Malisen kanssa vuodesta 1896 lähtien. Vaimo kuitenkin kuoli 1905. Pariskunnan neljä tytärtä syntyivät vuosina 1897–1902. Esikoistytär ja kuopus kuitenkin menehtyivät jo lapsina.
Emil Aaltosen näkemykset kauneudesta, estetiikasta ja hengellisyydestä vaikuttivat teosten valintaan. Suomenmieliset ajatukset kannustivat häntä hankkimaan teoksia, jotka kuvaavat suomalaista luontoa ja maisemia sekä maaseudun perinteistä elämää. Uskonnollisuus oli keskeinen osa elämää, ja se näkyykin kokoelmassa.
Emil Aaltosen kuoltua osa kokoelmasta siirtyi perillisille ja osa Emil Aaltosen Säätiölle. Säätiö lahjoitti teokset edelleen Tampereen Taideyhdistys ry:lle. Nykyään Tampereen Taideyhdistys ry:n kokoelma on talletettuna Tampereen taidemuseoon ja Emil Aaltosen museoon Pyynikinlinnassa. Myös muissa museokokoelmissa ja yksityisillä on kokoelman teoksia.
Janne Kousa

Albert Edelfeltin näyttäväkehyksinen Kirsikkatyttö on vuodelta 1878.
Francesco di Girolamo da Santacroce III maalasi Kristus-lapsen temppeliin tuomisen jo 1549.


Artikkelikuva: Robert Wilhelm Ekmanin Talonpoikaistanssit -Kohtaus Hirvenhiihtäjistä on vuodelta 1845.

Jaa artikkeli: