fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kolumni: Hulluusnuora

Ensin virallinen selonteko. Hulluus ei tartu, jos syö päivittäin riittävästi sitruunaa. Sitten on mielikin varmasti happaman kirpeä. Hulluuden erottelen mielenterveysongelmista. Hullua on se, että leipoo puolenyön jälkeen monetta pellillistä pipareita, eikä ole edes juhlia tulossa. Mitä nyt yksi päivä lisää elämään. Onhan siinäkin melkoinen juhlanpaikka.
Mielenterveysongelmien hoidossa toivon terapeuttisempaa otetta. Todennäköisesti jokainen kohtaa elämässään jotakin, joka heijastuu omaan jaksamiseen tai käyttäytymiseen kielteisesti.
Ai hurja, miten jännittävää on tutustua hulluusnuoraan. Sillä kun tanssii, niin voi putoaminen olla uhkana. Sitten vain kiinni nuorasta ja takaisin pyörähtelemään. Hulluuden syvemmät syöverit on silloin vältetty. Eivät pääse kylillä ostamaan leimaa, jolla merkitsisivät kahjoksi kuin olisi pöhköyden postimerkki.
Hulluusnuoralla keikkuminen on väistämätöntä, mitä enemmän elämää tutkii. Hulluus ei ole aivan älytöntä, mutta se voi olla sekaälyistä. Hiukan oppia tuolta, ripaus täältä ja sitten vain pöhköilemään.
Hulluutta on maailman kirjan sivu täynnä. Ei sitä pidä pelätä. Kamalaa se olisi, jos hulluuden peikko aivastelisi hämähäkin seittien alla kuin autiotalossa vuosikymmenet lojuneena. Lapsena yritin vaikuttaa säätilaan tekemällä paperista lumisadetta. Eivät sentään ottaneet kolaa avuksi, limonadi harvinaista herkkua oli.
Sanotaanhan sitä, että: -Hullu, mikä hullu. -Hullu kuin pullosta tullut. Ei pitäisi olla hullu. Ei pitäisi kiikkua tai kaakkua sen nuoralla.
Jos Lapin valloittavat porot menisivät nykymuodin mukana, ne nappaisivat pärstiinsä pilleriporonjäkälää. Eikö tämä mielialan alavireisyydessä roikkuminen ole hulluutta ongelmallisempaa?
Onko järkevää tehdä enemmän kuin odotetaan? Ottaa itselleen tehtävää niin paljon, että vallan laiskaksi luulevat, vaikka kyseessä olisi tekemättömän työn hyökyaalto.
Onko aivan viisasta heikentää yöuniaan ymmärtääkseen paremmin, miksi maailma makaa niin kuin makaa? Eiköhän herätetä se? Vellikellot vain soimaan ja pajupillit ulvomaan. On hullua herätä ymmärtäen sen, miksi jokin asia on pielessä. Mutta on tyhmää jäädä nukkumaan, jos on pienikin mahdollisuus korjata asia.
Keltaisesta ja sinisestä tulee vihreää. Osuus vaikuttaa sävyyn. Mutta pisara sinistä keltaiseen ei muuta keltaista punaisen sävyyn.
Hulluuden rima ylittyisi, jos väittäisi, että kuu on juustoa. No kaivaukset käyntiin ja kuugorgonzolaa tänne. Voin tosiaan palan ostaa, jos saan sen kaupan juustoa halvemmalla.
Vallan hulluuden ylittäväähän se olisi, jos lähdettäisiin kuuhun asti hakemaan juustoa ja hinta olisi kalliimpi kuin maassa. On tietysti niin, että aika moni käy monta kertaa kuussa. Paikkana voi olla vaikka koulu tai työ.
Hulluus voi viedä mukanaan tai tuoda oivallusten lehtoon. Se voi väsyttää tai olla voimavara. Tärkeää kuitenkin on se, että sitä pystyy kuvailemaan elämänpoltteena.
Kenties nimikin pitäisi vaihtaa. Hullulla on jotenkin pöhkö kaiku. Kenties hänen pitäisi etsiä paikka, jonka akustiikka on älyllisempää.
Hulluuden ei pitäisi olla mitään vaaraksi olevaa. Vaikka mitä voidaan kuitenkin määritellä hulluksi. Suomessa osataan puhua sentään sisusta esimerkiksi siinä, jos työtaakkaan käydään kiinni tarmolla. Kunhan vain jätetään miehet ja jäänmurtaja rauhaan.

Janne Kousa

Jaa artikkeli: