fbpx

Hupailua kevääseen

Appivanhempien ABC tarjosi kunnon naurunremakat kahdesti ennen vappua. Televisiosta tutut Mika Räinä ja Jukka Rasila kauhoivat juttuja sellaisella temmolla, etteivät nauruhermot paikoitellen meinanneet pysyä mukana.

Näytelmä toi esiin monia totuuksia, kuten sen, että totuus kuullaan lastenlasten suusta. 
Väliajan päättymiseen syntyi illalla hupaisa yksityiskohta. Summerin soidessa kuului taustalla hitti 40 vuoden takaa, Ring my bell. Kappaleen levytti aikoinaan suomeksi esimerkiksi Kikka nimellä Soita kelloain.  


Hahmot vaihtuivat nopeasti kulisseissa. Yleisö oli jo vapputuulella. Useilla oli ylioppilaslakki päässään. 
Kommentista, ettei teltta pääse heilumaan saattoi jo päätellä, että näytelmä on tehty aikuiseen makuun. Yleisöllä olikin varmasti monenlaisia kokemuksia appivanhemmista, miniöistä ja vävyistä. 

Liioittelun ytimeen
Saunakohtauksessa Jukka Rasila esitti appiukkoa. Kun hän oli nuori, oli elämä tietysti kovempaa kuin nykyään. Liioittelu oli sitä luokkaa, että meinasin tikahtua nauruun. Silmät kostuivat naurunkyynelistä. Kertomuksessaan appiukko oli pienenä niin kovassa kunnossa, että armeijan eliittijoukot nostaisivat hattua. 

Mika Räinä vei muistot 1980-luvulle  mummona, joka tapaili Europen Final Countdownia. Vävyllä ei ollut hyvää sanottavaa anopistaan. Asia oli hyvin jäänyt Jukka Rasilan esittämän lapsenlapsen mieleen.

Sirun laittamisen anoppiin kerrottiin saaneen Rovaniemellä huomattavaa kannatusta. Iltayleisössä sai etsimällä etsiä, olisiko joku valmis moiseen. Vartioimisessa anoppi on erinomainen. Kartanomalli toi mieleen haukan. Äänessä oli Jukka Rasila, joka tunnetaan hyvin äänirooleistaan kuten Shrekin Aasi, Stitch ja Aku Ankka. 

Perintöä ajatellen laskettiin, millaiseksi muodostuisi tuntipalkka toisen vanhempien tapaamisesta. Häämatka appivanhempien kanssa oli näytelmässä niin epäonninen, että jääköön se vain muistin kätköihin. 

Oikeastihan appivanhempien kanssa reissaaminen voi olla mukavaa. Näytelmä kannusti katsomaan tulevaisuuteen. Jos vaikka appivanhemmattoman tunnelin päässä olisi valoa. Siellä valossa hymyilisivät unelmista revitty anoppi ja appi. Sekin sopisi, että heillä on viisas ja mukava tytär. 

JK


Luennolta ei tarvinnut tehdä muistiinpanoja. 


Appiukolla näyttäisi olevan vaikka mikä suurempaa kuin vävyllään.


Kahdestaan näytelmän esittäminen vaati nopeita roolin- ja asunvaihtoja.

Kuvat: Kouvolan teatterin arkisto

Jaa artikkeli: