fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Ihana ja kamala

Lennä lennä leppäkerttu, sinä hyönteisistä arvostetuimpiin kuuluva. Mutta eivät kaikki leppäkertut ole ystävällisiä.

Otetaan ikävät asiat ensin. Aasianpirkko, toiselta nimeltään harlekiinipirkko on haitallinen vieraslaji. Sitä on havaittu Suomessa yksittäisiä kappaleita.

Harlekiinipirkko on haitallinen. Kuva: CC BY-SA 3.0, wikipedian käyttäjältä spacebirdy/geimfyglið.

Harlekiini

Harlekiinipirkkoa on käytetty pitkään biologisessa torjunnassa Yhdysvalloissa. Varomattomat ovat sitä käyttäneet myös Euroopassa. Kirvojen ja kilpikirvojen biologisessa torjunnassa siitä oli apua. Huomattiinkin, että se leviää helposti. Se kilpailee luonnonvaraisten lajien kanssa ja uhkaa niiden säilymistä.

Erittäin haasteelliseksi harlekiinipirkon tunnistamisen tekee sen vaihtelu. Yleensä sen voi tunnistaa tuntomerkkien yhdistelmällä: kuperat peitinsiivet, suuri koko, valko-musta etuselkä, kellanruskeat jalat ja kellanruskeat takaruumiin vatsapuolen reunat. Havaituista yksilöistä olisi aina hyvä olla kuva tai näyte.

Peitinsiipien pohjaväri on oranssinpunainen, keltaoranssi, punainen tai musta. Täpliä on vaihtelevasti, 1-22 kappaletta. Jos yksilö on vaalea, ovat täplät mustia. Mustalla ne ovat punaisia. Peitinsiivet ovat hyvin kuperat. M-kirjainta muistuttava kuvio on tunnusomainen.

Itä-Aasiasta tullutta harlekiinipirkkoa on käytetty biologisessa torjunnassa esimerkiksi Portugalissa, Ukrainassa ja Tunisiassa. Suomessa käyttö on kielletty. Riskinä on leviäminen ulkomailta. Suomen ensimmäinen luonnosta tavattu yksilö on mahdollisesti Kemiönsaaren Öröstä vuodelta 2014.

Riskinä ei ole pelkästään muiden leppäkerttujen syrjäytyminen. Harlekiinipirkko voi purra kipeästi ja levittää pahaa hajua. Joillakin ne saattavat aiheuttaa oireita, kuten silmien ärtymystä.

Puutarhurin apureita

Aasianleppäpirkolla ainakin voi esiintyä sienitautia. Yleensä sienten pesiytyminen mielletään puiden lahottamiseen. Leppäkertulla tämä kertoo kuitenkin kykenemättömyydestä sitoutua yhteen partneriin. Halu hankkia jälkeläisiä usean kumppanin kanssa on tautiriski. Kenties käytös muuttuisi, jos tauti leviäisi enemmän.

Leppäkerttulajeja on Suomessa noin kuusikymmentä. Ne talvehtivat aikuisina. Pihalla olevia leppäkerttuja on voinut tulla ilmavirtojen mukana satojenkin kilometrien päästä. Leppäkertut munivat kirvaesiintymien lähelle touko-kesäkuussa, sitten ne jättävät tämän ajallisen olemuksen.

Toukat ahmivat kirvoja. Toukat päätyvät koteloihin. Uusi sukupolvi kuoriutuu kesän lopulla. Leppäkertut erittävät vaaran uhatessa keltaista kitkerää nestettä jalkojensa nivelistä. Ne voivat myös esittää olevansa kuolleita.

Leppäkertut eli leppäpirkot kuuluvat kovakuoriaisiin. Ne eivät pidä turhaa kiirettä liikkuessaan.

Pilkkujen määrä ja väritys vaihtelevat eri lajeilla. Kirkas väri kertoo pedoille, ettei leppäkerttua kannata ottaa ruokalistalle.

Vanhoissa itämerensuomalaisissa kielissä leppä tarkoittaa verta. Etenkin seitsenpistepirkko tunnetaankin verenpunaisesta väristään. Ahopirkko puolestaan on keltainen ja mustilla pilkuilla, niin kuin moni muukin leppäkerttulaji.

Leppäkertuilla on myös raitoja ja yksivärisyyttä. Maailmassa leppäkerttulajeja on useita tuhansia.

Leppäkertut syövät erityisesti kirvoja. Jotkin lajit syövät kilpikirvoja tai punkkeja. Jos ravinto ei riitä, ne ovat vaaraksi toisilleen. Siitepöly ja mesikin voi käydä. On myös lajeja, jotka syövät kukkia ja lehtiä.

Leppäkertun vapautta uhkaavat loispistiäiset. Ne voivat loisia ja aivopestä leppäkerttuja. Myöhemmin leppäkerttu voi puolustaa vihaisesti pistiäisen toukkia. Jotkut leppäkertut selviävät koettelemuksista, toiset eivät.

Leppäkertut voivat joutua esimerkiksi linnun suuhun. Monesti syynä on tietämättömyys.

JK

Eräs leppäkerttu seikkaili pahvilaatikolla toukokuussa.
Jaa artikkeli: