fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Jääkiekkomuseon koti on Tampereella

Suomen Jääkiekkoliitto vietti 90-vuotisjuhliaan tammikuussa. Jääkiekkoa on Suomessa pelattu kuitenkin jo paljon aiemmin, eli laji, tai sen edeltäjä, on pelimuotona jo yli satavuotias.

Kiehtovan Suomi-kiekon historiaa, jonka tarina jatkuu aina tähän päivään saakka, on esillä Tampereella sijaitsevassa Suomen Jääkiekkomuseossa.

Suomen Jääkiekkomuseo perustettiin vuonna 1979 Tampereen Hakametsän jäähallin tiloihin. Tämä sijainti oli varsin looginen, koska kyseinen jäähalli rakennettiin vuoden 1965 MM-kisojen pitopaikaksi, ja se oli lajissaan Suomen ensimmäinen. 

Materiaalin karttuessa museokin tarvitsi lisää tilaa, ja näin se siirtyi keskemmälle kaupunkia vuonna 2001. Nykyisin Suomen Jääkiekkomuseo on museokeskus Vapriikissa, Tammerkosken rannalla Tampellan kaupunginosassa.  

Keskeinen osuus museon perustamisessa on ollut tamperelaisella jääkiekon monitoimimiehellä, Aarne Honkavaaralla. Hän vaikutti ensin eturivin pelaajana sekä Ilveksessä että Suomen maajoukkueessa 1940- ja 1950-luvuilla ja valmensi sitten peliuransa jälkeen näitä kumpaakin joukkuetta. Myöhemmin Honkavaara aloitti jääkiekon tilastoinnin Suomessa julkaisemalla vuosittaista Jääkiekkokirjaa 1960-luvulta alkaen.  

Jääkiekko tulee Suomeen 
 

Museon selkeistä tekstitauluista voi lukea Suomen Urheilulehden kirjoittaneen uudesta lajista jo vuonna 1899 näin: 

”Uutta jääurheilua, englantilaista ns. hocki-peliä näkee nykyään aamuisin Helsingin Pohjoissataman radalla innokkaasti harjotettavan. Se käy päinsä seuraavasti: kahteen ryhmään jaetut luistinjalkaiset osanottajat koettavat varstantapaisilla sauvoilla, vihollisten vastustaessa, lyödä pyöreätä, jäätä myöten liukuvaa kiekkoa vastapuolueen portin läpi (2 jäähän kiinnitettyä punaista toista metriä pitkää patsasta, jotka ovat 1,5 metrin päässä toisistaan). Peli on aika huvittavaa, kysyy väsymättömiä sääriä ja käsivarsia sekä aika paljon neuvokkuutta, mielenmalttia ja nopeutta.” 

Jääpalloa harrastaneet pelaajat halusivat kokeilla myös tätä uutta lajia. Kun Englannista saatiin vielä nimenomaan jääkiekon pelaamiseen sopivia mailoja ja kiekkoja, Tampereen seudulla päästiin käynnistämään Suomen ensimmäinen varsinainen jääkiekko-ottelu, tammikuussa 1928.  

Samana vuonna pelattiin jo ensimmäistä kertaa Suomen mestaruudesta kuuden joukkueen voimin. Loppuottelussa Viipurin Reipas voitti KIF:n Helsingistä maalein 5-1. 

Nykyään, 91 vuotta myöhemmin, Suomen mestaruutta tavoittelee Liigassa 15 joukkuetta. Huomattavan rahapalkinnon lisäksi Liigan voittaja saa haltuunsa Kanada-maljan, jonka jalustaan kaiverretaan kaikkien mestaruusjoukkueessa pelanneiden pelaajien nimet. 

Sekä lukuisat historia-taulut tarkkoine vuosilukuineen että vitriiniin sijoitettu Kanada-malja ovat saanet keskeiset paikat museokeskus Vapriikin tiloista. 

Varusteet kehittyvät
 

Jääkiekkomuseon kokoelmissa on myös paljon vanhoja varusteita: luistimia, pelihanskoja, mailoja, kypäröitä, pelipaitoja ja maalivahdin kasvosuojuksia. Vitriinien välissä kävellessään huomaa, miten huimaa välineiden kehitys on vuosien mittaan ollut. Jääkiekolle tyypillisen vauhdin ja pelaajien koon ja voiman lisäännyttyä on myös varusteiden täytynyt kehittyä samaan tahtiin, jotta pelaaminen on turvallista.

Vielä 1970-luvulla pelaajien varusteet olivat koko lailla vartalonmyötäisiä, ja varsinkin maalivahdin työ peittää omaa maaliaan oli hankalaa. Nykyisin varusteiden sekä pelaajien suurempi koko tekee pelistä hyvinkin erilaista. 

Museossa kävijä pääsee laukaisusimulaattorissa kokeilemaan, miten nykyajan maalivahti isoine varusteineen olisi yllätettävissä. 

Jääkiekkoleijona Valkealasta
 

Jääkiekkomuseo aateloi joka vuosi yhdestä kuuteen uutta jääkiekon parissa ansioitunutta pelaajaa, valmentajaa, erotuomaria, vaikuttajaa tai median edustajaa. Tällä hetkellä näitä aateloituja ”jääkiekkoleijonia” on kaikkiaan jo 252. Joukossa on myös yksi Valkealassa syntynyt henkilö, Juhani Ikonen (s. 1948).

Moni muistaa hymyilevän ja huumorintajuisen Juhani Ikosen Turun Palloseuran lääkärinä, mutta yhtä lailla Ikonen toimi lääkärinä myös Suomen maajoukkueessa, vuosina 1988 – 2003. Tänä aikana hän osallistui joukkueen mukana 21 arvoturnaukseen, joista saavutuksena oli 9 mitalia, kirkkaimpana Leijonien saavuttama maailmanmestaruus Tukholmassa vuonna 1995. 

Liigassa TPS:n aikana Juhani Ikonen juhli 9 kertaa Suomen mestaruutta ja 4 kertaa SM-hopeaa. Hänet aateloitiin jääkiekkoleijonaksi vuonna 2004 järjestysnumerolla 155.  

Juhani Ikosen kanssa näihin Suomen jääkiekkoaatelisiin kuuluvat mm. Jari Kurri, Teemu Selänne, Saku Koivu, Juhani Tamminen, Curt Lindström, Alpo Suhonen, Harry Harkimo ja Kalervo Kummola.


Jari Sahala

Jaa artikkeli: