Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Janne Metson kolumni – Mihin uskot jouluna?

Tutkimusten mukaan lapset lakkaavat uskomasta joulupukkiin keskimäärin 7-8-vuotiaana. Taisin olla jälkeenjäänyt lapsi, sillä muistan uskoneeni pukkiin vielä ainakin toisella luokalla. Opettaja kysyi luokaltamme ennen joulua, onko joulupukkia olemassa ja vastasin ainoana, että on. En välittänyt muiden vastaväitteistä vaan selitin, että vaikka meillä käykin aattona vain joku pukkia esittävä tyyppi, niin oikeakin joulupukki on olemassa. Muistelen uskoneeni, että oikea pukki jakaa lahjansa vain Pohjois-Suomen lapsille.

Myöhemmin olen pohtinut, mitä myöhäinen pukkiuskoni minusta kertoo. Joulupukki oli niin hyvä tarina, että halusin uskoa siihen, vaikka havaintoni eivät enää tukeneet uskoa. En esimerkiksi miettinyt, miten ihmeessä pukki saa pidettyä itsensä, muorinsa ja tontut leivänsyrjässä kiinni, kun pajan liikevaihto on nolla.   

Joulupukkiuskon kadottua, ihmisen pitää pohtia, mihin hän uskoo vai uskooko mihinkään. En löytänyt googlaamalla tutkimusta, joka olisi kertonut, ovatko myöhään joulupukkiin uskovat taipuvaisempia uskomaan myös esimerkiksi Jumalaan. Veikkaan, että omalla kohdallani pukkiusko ja Jumala-usko kumpuavat jossain määrin samasta lähteestä. Jumalakin on liian hyvä tarina hylättäväksi. Onhan se masentavaa, jos elämme ilman tarkoitusta, sattuman oikusta ja kuoltuamme vain maadumme pois.

Pukissa ja Jumalassa kiehtoo se, että kumpikin toimii reaaliteettien yläpuolella. Pukilla on varaa antaa hirvittävä määrä tavaraa ilmaiseksi. Samoin monella Raamatun hahmolla on varaa olla välittämättä toimeentulostaan tai edes hengestään, koska Jumala pitää heistä huolen.  Molemmissa on samaa vetovoimaa kuin Diego Maradonassa tai Michael Jordanissa, jotka pystyivät nousemaan oman lajinsa lainalaisuuksien yläpuolelle. Uskoon liittyy sekin, että minulla ja kymmenillä miljoonilla muilla on ollut vaikeuksia uskoa, että urheilukentän jumalhahmo voi olla kentän ulkopuolella täydellinen antisankari.

Minulle joulu on usein Diego Maradona -tason tragedia. Juhlaa vietetään vapahtajamme syntymän muistoksi ja siihen liitetään onnellista lapsuutta, yhdessäoloa, armoa ja muuta hyvää.  Todellisuudessa lasten ihana joulu on vanhempien helvetti, kun jouluruokien ja muun häslingin lisäksi pitää miettimään ja hankkia lahjat paitsi omille ja kummilapsille myös kaiken maailman sukulaisille. Tietenkään tähän helvettiin ei olisi pakko mennä mukaan, mutta niin siinä vain aina käy. Joka joulu tulee mieleen kohtaus kainuulaisia nuoria miehiä kuvaavasta Joutilaat-dokumentista. Suurin toivein Frederikin keikalle lähteneen nuorukaisen ilta menee täysin pieleen ja aamuyön epätoivoisessa laskuhumalassa hän toteaa. ”Jos se Frederikki olis tämä tiennyt, niin ei ois kyllä tullut tänne.” Joulustressin keskellä totean usein vain puoliksi leikilläni, että jos se Jeesus ois tämän tiennyt, niin tuskin olis tullut.

  • Janne Metso
Jaa artikkeli: