fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Jenkkifutis elää ja etenee

Aurinkoisessa hellesäässä, hyvin harvojen pilvien alla pelattiin elokuisena lauantaina Sarkolassa amerikkalaisen jalkapallon 2. divisioonan viimeinen ottelu.

Isäntäjoukkue, mustakeltainen Kuusankoski Cowboys kohtasi Sarkolassa 15.8. sinivalkoisiin sonnustautuneen Vantaan TAFT:in.

Seudun uudeksi lippulaivaksi pyrkivä Cowboys syntyi vuonna 2018 lähes samaan hengenvetoon, kun Kouvola Indiansin edustusjoukkueen toiminta loppui.

Vain lyhyen tovin 3. divisioonassa viihtyneet kuusaalaiset nousivat tappiottomina mestareina sarjaporrasta ylöspäin kesäksi 2020.

Siellä kyyti on ollut paljon kylmempää. Sen voi todeta sarjataulukkoa katsomalla – pistesarakkeessa luki pyöreä nolla ennen TAFT:in kohtaamista, joskin Cowboysilla oli yksi ottelu vähemmän pelattuna korona-aiheisen peruuntumisen johdosta.

Otteluraportin pohjustukseksi on paikallaan pieni selvennys pelin luonteesta maallikoille. Amerikkalainen jalkapallo – suomeksi lyhemmin ”jefu” – saa usein kummastellun nimensä pelivälineeltään, joka on yhden yhdysvaltalaisen jalan eli noin 30 senttimetrin pituinen nahkasoikio.

Sen kanssa 11-pelaajaiset joukkueet pyrkivät lähinnä juoksuin ja syötöin murtautumaan kentän toisessa päässä sijaitsevalle vastustajan maalialueelle, jonka koskettamisesta saa kuusi pistettä.

Tätä seuraa vielä mahdollisuus yhden pisteen arvoiseen potkumaaliin – tai harvinaisempaan kahden pisteen yritykseen kahden jaardin viivalta.

Ottelu kestää 48 minuuttia, jakautuu neljänneksiin ja etenee vuoropohjaisesti.

Pallollinen joukkue saa neljä yritystä päästäkseen vähintään kymmenen jaardia eteenpäin, jolloin yritykset nollaantuvat ja matka maalia kohti jatkuu. Muuten hyökkäysvuoro siirtyy vastustajalle.

Nämä puitteet antavat pohjan äärimmäisen strategiselle pelille ja monille taktisille kommervenkeille.

Euroopankin jefupiireissä käytetään amerikkalaisia mittayksiköitä, samoin sitä koskevassa journalismissa. Tähdennetään, että yksi jaardi on noin 91 senttimetriä eli kolme jalkaa.

Ensimmäinen puoliaika

Ensimmäinen puoliaika alkoi pienten etenemisten ja pienempien marginaalien asemasodalla.

Avauspotkun suorittanut TAFT tuskaili kuusaalaisten kovaa hyökkäyslinjaa vastaan ja sai vuoronsa vasta Cowboysin pelattua neljännen yrityksensä uhkarohkeasti, jääden vaille tarvittavia jaardeja.

Kotijoukkueen puolustuslinja tappoi vantaalaisten juoksupelejä tehokkaasti ja pistelaskun alkua saatiinkin odottaa toiselle neljännekselle.

Lukemat 0-6 – Sarkolassa tosin kuvitteelliselle – tulostaululle syntyivät TAFT:in nopeatoimisen pelinrakentaja Jesper Korkalaisen pelisilmää osoittaneen 30-jaardisen heiton tuloksena. Se kun vielä saatiin kiinni, syntyi ensimmäinen maali eli touchdown.

Jatkopallon TAFT päätti kenttämaaliyrityksen sijaan pelata kahden lisäpisteen toivossa, epäonnistuen.

Toinen neljännes kesti varsin pitkään. Kelloa pysäyteltiin lähes sekunti toisensa jälkeen.

Cowboysin päästessä ensi kertaa vieraiden ”punaiselle alueelle” eli viimeiselle kenttäkuudennekselle alkoi mietityttää ajan riittävyys. Koska kahden minuutin varoitusta ei tuomarilta kuulunut, voitiin isäntien hitaahkoa etenemistä seurata edelleen vakain mielin.

Parin epäonnistuneen puolenvaihtoheiton jälkeen pelaajavalmentaja Mikko Lautamatti päätti laittaa juoksuksi, ohittaen keskikentän sumpun ja päästen niukin naukin maalialueelle kera pallon. Potkumaaliyritys blokattiin jo ennen pallon nousua. 6-6.

Kauaa ei tasoissa oltu, sillä noin puolitoista minuuttia ennen taukoa TAFT pääsi nokkelilla pystyjuoksuilla uudelleen johtoon. 6-12.

Peliä tuomaroidaan seitsemin silmin. Yleisölle yksi tärkeimmistä on linjatuomari, jonka mukana kulkee etenemisyritysten laskuri. (Kuva: Laura Helminen)

Ottelun erikoiset

Vielä ennen taukoa TAFT:in valmentajan henkinen pakka levisi kyseenalaisen paitsiotuomion seurauksena.

Keltaisen liinan lisäksi kentälle nähtiin lentävän runsaasti sylkeä. Jatkuneen suunsoiton myötä hänet poistettiin ottelusta – eikä ainoastaan kentän laidalta vaan myös katsomosta, josta tuomari kävi taluttamassa hänet kädestä pitäen Penan grillin ohitse ja ulos urheilupuiston portista.

Runsaaseen sadatteluun noin satapäinen kouvolalaisyleisö vastasi aplodein ja naureskeluin. Kuultiinpa jokunen ”Tuppa Kuusaalle” -huuto.

Ennen ottelun ratkaisuhetkiä muutama huomio kentän laidalta. Verrattain tuoreeksi seuraksi Cowboys on näet luonut ihailtavan korkeatasoisen ottelutapahtuman.

Isännät juoksivat kentälle aidon pyroteknisen liekkimeren lävitse Panteran ”Cowboys from Hell” -kappaleen tahdittamana. Sopii kuin hattu lehmipojan päähän.

Kenttäalue koreili keltamustilla väreillä. Keskilehtereiden ylimmällä tasanteella ottelukuuluttaja Teemu Kuusisto piti lajiin vihkiytymättömiä katsojia ihailtavasti kartalla niin joukkueista kuin jefusta itsestään. Monisanaisetkaan kuulutukset eivät käyneet häiriöksi vaan toivat oikeaa lisäarvoa tapahtumaan.

Sarkolan urheilupuiston yleisöä pitää kärryillä todellinen asiantuntija: Nelosen NFL-selostajanakin tunnettu Teemu Kuusisto. (Kuva: Laura Helminen)

Monesta suusta kantautui allekirjoittaneen korviin upeita oivalluksen hetkiä, kun vieraasta lajista pääsee jyvälle.

Tarjolla oli mahdollisuus vapaaehtoiseen pääsymaksuun. Kioskien tarjoamat virvokkeet, räätälöidyt seuravetimet ja talkooväestä huokunut asenne vahvistivat mielikuvaa amatööriseurasta, joka hoitaa asiansa ammattimaisesti.

Toinen puoliaika

Toiselle puoliskolle mentäessä aloittava vuoro siirtyi TAFT:ille. Laitahyökkääjä Kimi Tuomi sai aikaan heti kolmannen jakson toisella yrityksellä pallollisen puolen kentän juoksun. Tämän yksilösuorituksen jälkeen Cowboys viimeistään ryhdistäytyi ja tuhosi vierasjoukkueen kaikki neljä yritystä.

Pallo siirtyi jo minuutin pelin jälkeen takaisin kuusaalaisille 10 jaardin päässä omasta maalista, vaan ei kulunut toistakaan minuuttia, kun yksinäinen TAFT:in partisaani nappasi sekavassa tilanteessa avoimen pallon nurmen pinnasta.

Vantaalaiset pääsivät karkaamaan täysin varkain suoraan maaliin mutta tästäkään lisäpisteyrityksestä ei tulosta. 6-18.

Lukemien revettyä vieraiden hallintaote kiristyi. Seuraavasta syötönkatkosta pallo tuomittiin takaisin kuusaalaisille, mutta edetyt jaardit eivät silti riittäneet.

Cowboysin taktiseen potkuun päättynyt kolmas neljännes jätti kuvan aseistaan riisutusta joukkueesta. Heti puolten vaihduttua viime puristukselle puolustaja Ville Kostiainen teki kahden pisteen arvoisen oman maalin – niin kutsutun safetyn – tuoden näin kotijoukkueelle uuden hyökkäysvuoron.

Loppua kohden niin kutsuttu turpakäräjöinti lisääntyi siinä määrin, että rauhoittelu oli tarpeen tuomariston lisäksi kuuluttajaltakin. Sarkolan ilmatila sähköistyi, eikä fyysistä preesensiä puuttunut.

Vikkelien jalkojen ja parin rangaistuksen turvin TAFT:n kenttäpuoliskolle edenneet isännät eivät pienestä herätysliikkeestään huolimatta saaneet elintärkeitä heittoja perille.

Tyhmänrohkea viivyttely neljännellä yrityksellä johti jälleen pallon menetykseen – ja pikaisesti Vantaan sininuttujen seuraavaan maaliin. Eikä vieläkään onnistunutta potkumaalia.

Homman nimi muuttui lopullisesti ajanpeluuksi. 16 pisteen takaa-ajomatkan aiheuttamaa kuusaalaisten alennustilaa kuvaa parhaiten urheilutoimittajien puhkikuluttama klisee selkärangan katkeamisesta.

Kuvanmukainen fyysinen kontakti on jenkkifutiksessa arkipäivää. Puolustajat pyrkivät pysäyttämään pallollisen hyökkääjän kaatamalla hänet maahan. (Kuva: Laura Helminen)

”Full time whistle, game over”

Lopputulos 8-24. Ei kättelyitä, kaikki ymmärtänevät miksi. Kaksi tuntia ja kahdeksan minuuttia kesti tämä kauniin lauantai-iltapäivän kuumaverinen urheilujuhla.

Juhlaksi sitä kutsun täysin epäironisesti sillä selkeästä tappiosta huolimatta Kuusankoski Cowboys toi Kouvolan radan alapuolen palloilupyhättöön kerrassaan mainion tapahtuman. Vapaaehtoishengellä, alasarjojen romantiikalla ja kaikilla herkuilla.

Kenties minäkin (lajia lähinnä vedonlyönnin ja videopelien ansiosta ymmärtävänä) voisin vihkiytyä suomalaiseen jefuun syvemmin tämän elämyksen sytyttämänä.

Cowboysin nuori ja kokematon joukkue, kuuluttajaa lainatakseni ”pois lukien nuo kaksi miestä jotka yhteensä täyttävät lähes sata vuotta”, päätti tähän taistoon debyyttikautensa kakkosdivisioonassa.

Tulevaisuudessa taivas on ”Kuusaan länkkäreille” täysin auki, mutta kirjataan vielä mustana valkoiselle tukimies Joonas Nikulan pelinjälkeinen lupaus kahdeksan vuoden jatkosopimuksesta.

Koutsin kaneetit

Ottelun päätyttyä pelaajavalmentajan kaksoisroolia suorittava Mikko Lautamatti saapui pelipaita päältään revittynä, jääpalapussia pidellen summaamaan kulunutta kautta. Olemukseensa sopien hän aloitti kuvailemalla johtamansa joukkueen sairastupatilannetta.

– Kuten kaikista numeroista näkee, meillä on melko repaleinen nippu taisteluhenkisiä jätkiä. Tällä hetkellä kaikkiaan kahdeksan ukkoa on toipilaina ja heistä viidellä on eturistisidevamma. Suunta on kiistatta eteenpäin ja pienen breikin jälkeen kerätään luut kasaan syystalven treenikautta varten.

Kouvolan liikuntapaikkatilanne on johtanut monenlaisiin herjoihin kaupunkia kohtaan. Se ei tee Cowboysinkaan toiminnasta helppoa muttei Lautamatin mielestä suoranaisesti tuhoa toimintaedellytyksiä.

– Harjoittelemme täällä Sarkolassa nimenomaan paikkatilanteen takia. Kuusankosken urheilupuistoon ei nykyään pääse pelaamaan eikä treenaamaan. Olemme ehdottomasti kuusaalainen joukkue, mutta se ei missään nimessä sulje pois Kouvolaa tai muita pohjoiskymenlaaksolaisia. Täällä me nytkin olemme kantakaupungissa, silti kotona.

Ottelutapahtumasta puhuminen tuo aktiivisen seuratoimijan kärsinehköille huulille huomattavan hymynkareen.

– Ei ole sattumaa tai vahinkoa, että meidän peleissä saa kokea elämyksiä myös jaardiviivojen ulkopuolella. Cowboysin tahto on alusta saakka ollut monipuolinen ”gameday”-elämys nojaten vapaaehtoisuuteen ja vapaaseen pääsyyn. Aikaisemmin meillä on ollut taukoviihteenä esimerkiksi bändejä, mutta tämänkertainen puoliaikashow taisi olla puolustusvoimien helikopterin ylilento muutama minuutti tauon päättymisen jälkeen.

Cowboys säilyy 2. divisioonassa nollasta sarjapisteestä ja jaetulle viimeiselle sijalle jäämisestä huolimatta.

Tämän jutun painamiseen mennessä syystauko on ehtinyt alkaa, mutta seurasta vahvistetaan avoimien harjoitusten jatkuvan tuota pikaa.

Ne tulevat olemaan luonteeltaan matalan kynnyksen ”höntsäilyä” ja tervetulleita ovat kaikki kokeiluintoiset, joilla on liikuntaan sopivaksi katsomansa varusteet.

Cowboysin tiedotus ja viestintä näyttävät nojaavan vahvasti sosiaaliseen mediaan – sitä seuraamalla halukkaat tuskin eksyvät väärille urille.

Cowboysin päävalmentaja Mikko Lautamatti puki pelipaidan päälleen myös viimeisessä ottelussa pelaten isoja minuutteja.  Hän teki joukkueensa ainoan touchdownin. (Kuva: Janne Virtanen)

• Otso Virtanen

Kirjoittaja uskoo Madden NFL -videopelissä Hail Mary -taktiikan voimaan. Hän on joutunut turvautumaan siihen myös muualla elämässä, vaikka sadan jaardin kenttämaalinkin onnistuminen olisi todennäköisempää.

Artikkelikuva: Kouvolalaisen jenkkifutiksen uuden lippulaivajoukkueen tunnistaa mustakeltaisesta sotisovastaan. Hopeanharmaat kypärät tuskin toimivat jäinä hatuissa. (Kuva: Laura Helminen)

Jaa artikkeli: