Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

JR 25:n Villavaaran taistelun 80 v. muistojuhla

Valkealan kirkolla vietettiin 26.9.2021 juhlaa Suomen kunniakansalaisille.

Sotiemme historia ei ole kovinkaan kaukana menneisyydessä ja niiden merkityksen esiin tuominen on aina tärkeää.

Päivä alkoi Valkealan Kirkossa Jumalanpalveluksella, jonka jälkeen laskettiin seppele Sankarihaudalle. Lounaan tarjosi Seurakuntakeskuksessa Valkealan Sisätori ja sen tarjoili Valkealan Martat. Kahvit tarjosivat Valkealan Sotilaskotisisaret.

Kello 13 alkoi virallinen muistojuhla Valkealan kirkossa. Tilaisuuden juonsi arvokkaasti varmalla otteella Kalevi Sirén.

Ensimmäisenä puheenvuoron sai everstiluutnantti Matti Mikkonen, joka toivotti kaikki sydämellisesti tervetulleeksi tilaisuuteen.

Kuvan ottanut Lauri Sievinen

–Jalkaväkirykmentti 25, Pohjois-Kymenlaaksolainen Piikki rykmentti osallistui Villavaaran taisteluun 18.-26.9.1941. JR 25 oli puhdas reserviläisrykmentti, jonka miehistöstä monella oli takanaan Talvisodan kokemus ja kaikilla kiivastahtinen kesän Kannaksen hyökkäysvaihe, Matti Mikkonen kertoi puheenvuorossaan.

Mikkonen toteaa, että Karjalan Prikaatin killan käyttämä lause, Yhdessä voima, on hyväksi havaittu. Tämä tilaisuus otettiin huomioon suunniteltaessa Killan tämän vuoden toimintaa. Tämän päivän tilaisuuden järjestämisessä toimivat yhdessä Killan lisäksi Valkealan Seurakunta, LC Valkeala, LCValkeala/Vekara, Valkealan Sotilaskotisisaret, Valkealan Martat, sekä Valkealan Sisätori.  

Koskettavat musiikkiesitykset

Veteraanien pojat on perustettu 2018. Laulu- ja soitinyhtyeen lähtökohtana on kunnioittaa isien ja heidän sotatiensä kunnioittaminen sotalaulujen kautta. Heitä johtaa taidolla ja varmuudella Heli Taipalus. Kuoro esitti tilaisuuden aikana useita kappaleita. Niissä soi kunnioitus ja arvostus komeasti soitettuna ja laulettuna. Koskettava ja taidokkaat musiikkihetket kuoron parissa loivat juhlaan lämpimän ja koskettavan tunnelman. Äänisen aallot kosketti varmasti jokaisen sielua.

Karjalan prikaatin eversti Petri Olli piti juhlapuheen ja toi juhlaväelle Karjalan prikaatin ja puolustusvoimien tervehdyksen. Hän kehotti kaikkia pysähtymään miettimään, mitä itsenäisyys meille jokaiselle merkitsee. Millaista olisi, jos emme olisi itsenäinen valtio? Hän toivoo, että nykysukupolvi ylläpitää muistoa ja kunnioitusta itsenäisyytemme saavuttamisesta.

–Tämän muistojuhlan toimeenpano on osoitus siitä kunnioituksesta, ja kiitänkin osaltani juhlatoimikuntaa tilaisuuden toteuttamisesta.

Olli toteaa, ettei itsenäisyytemme ole suinkaan itsestäänselvyys, eikä tullut millään muotoa meille ilmaiseksi. Olli kertoo sotien surullisia lukemia.

–Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Joka kahdeksas sotiin osallistunut menehtyi. Palanneista pysyvän sotavamman oli saanut joka neljäs.

Johdatus Villavaaran tapahtumiin

Jalkaväkirykmentti 25, eli Piikkirykmentin taistelu Villavaarassa toi kuulijalle elävästi esityksellään majuri evp. Jyri Korhonen. Kalevi Sirén kiitteli Korhosta Suomen ykkösrivin sotahistorioitsijaksi.

Korhonen kertoo, kuinka Villavaaran taisteluissa 4. divisioonan joukkueet löivät vahvasti varustelluissa asemissa olleet Neuvostojoukot ja avasivat tien lännestä kohti Petroskoin kaupunkia. Villavaaran taisteluissa Piikki rykmentti koko sodan raskaimmat tappiot.

–Jalkaväkirykmentti 25. perustettiin Valkealan, Jaalan, Iitin ja Sippolan kunnissa. Rykmentin 6. kompania perustettiin Artjärvellä. Sen vahvuus oli n. 3600 miestä. Piikkirykmentin komentajana toimi sodan loppuvaihetta lukuun ottamatta eversti Ilmari Pallari, myöhemmin valkealalaistunut upseeri.

Havainnekuvien avulla majuri evp. Jyri Korhonen maalasi katsojien silmien eteen kouriintuntuvan esityksen taistelun vaiheista. Kuulijat kulkivat Korhosen ohjaamina läpi näiden kovien päivien.

JR 26:n kaksi pataljoonaa hyökkäsi 17.9.1941 Villavaaraan suoalueen suunnasta ja puolustaja yllätettiin. Parkkilan suunnalta hyökännyt JR 26 kolmas pataljoona ei päässyt eteenpäin tien suunnassa. Sen avuksi käskettiin JR 25:n toinen pataljoona. Seuraavana päivänä Parkkilan kylä vallattiin.

JR 5 saavutti Villavaaran kylä alueen ja sai yhteyden etelän suunnasta hyökänneen JR 26 joukkoihin. Vastassa oli kuitenkin vihollisten erittäin suureen tulivoima ja hyökkäys tyrehtyi. Villavaaran alueella oli taisteltu kiivaasti jo viisi päivää. Syyskuun 20. päivä JR 25 vedettiin mukaan taisteluun tilanteen laukaisemiseksi. Seuraavana päivänä Villavaaran kyläalue saatiin vihdoin vallatuksi.

Hän kertoi taisteluiden etenemisestä ja kuinka ne eivät suinkaan päättyneet, vaikka kylä oli vallattu.

–Jo ennen Villavaaran valtausta oli JK 25 saanut tehtäväkseen ottaa haltuun Patojärven eteläpuolella olevat Tseusajoen sillat.

Sinne oli syntynyt suuri motti, jota puolustaja pystyi vahvistamaan patojärvien kannaksen kautta. JK 25 pataljoonat yrittivät kahden päivän ajan murtaa puolustusta suorilla hyökkäyksillä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tappiot muodostuivat suuriksi. Viimeinen Tsapeljärven ja Tseusajoen motti laukesi lopullisesti vasta 26.9.1941.

Eversti Korhonen toteaa tärkeän syyn näille Villavaaran alueen taisteluille ja niiden perimmäiselle merkitykselle. Villavaaran alueen halki kulki ainoa rautatieyhteys Petroskoihin ja koko Itä-Karjalaan. Ilman tuota rautatieyhteyttä jatkosodan aikana Itä-Karjalan joukkojen täydentäminen ja huoltaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta.  Villavaaran taistelun jälkeen neuvostoliittolaiset päättivät luopua Petroskoin kaupungista.

–Valkealan nuoret miehet joutuivat kantamaan erityisenraskaan uhrin tien avaamiseksi Petroskoihin. Uhraukset eivät olleet kuitenkaan turhia. Sen todistaa se, että voimme vaalia Piikkirykmentin kunniakasta muistoa vapaassa isänmaassa.

Muisteluja

Taisteluiden muistoista tuntoja esitti ensin Tuomo Hasu ja toisena rovasti Sakari Vihma.

Hasun tietojen mukaan huhut surullisista uutisista tavoittivat Valkealan alueen jo ennen virallisia uutisia. Paikkakunnalla oli painostava tunnelma.

–Kun minulla on aiemmin ollut mahdollisuus keskustella useamman Piikkirykmentin veteraanin kanssa, on viesti ollut hyvin samansuuntainen. Viimeistään Villavaarassa sodan koko karmeus ja raadollisuus tuli läpi totaalisesti, Hasu sanoo.

Rovasti Sakari Vihma on päässyt kiertämään Piikkirykmentin taipaleen. Hänellä on hallussaan valkealalaisen Unto Mattilan kirje Villavaaran taistelusta. Hän luki kirjeen Villavaarassa ja luki sen nyt myös kuulijoille kirkossa. Kirjeen Unto oli lähettänyt veljellensä Toivo Mattilalle. Veljekset olivat kotoisin Lappalan länsirannalta.

Kirje alkaa: ”Terveisiä ulkomailta”. Tässä vaiheessa Unto ei vielä tiennyt tulevasta. Hän odotti kovasti kirjeitä kotoa ja niitä odotellessa kirjoitti omia kuulumisiaan rintamalta.

Oli todella koskettavaa kuulla kirjeen sanat. Unto oli kuullut jo suru-uutisia tuttujen menehtymisistä ja oli nyt itse joutumassa todella rankkaan paikkaan.

–Kyllä se on ajallinen elämä, elämän lyhyys ja kuolema varmuus tulee täällä niin elävänä mieleen joka päivä, lukee rovasti Vihma Unto Mattilan kirjeestä.

Tallenne tilaisuudesta katsottavissa

Veteraanien poikien alkuhetkistä kertoi Raimo Hovi. Kun Villavaaran muistomerkillä vielä mukana olleet sotaveteraanit ajatuksen, että Valkealaan perustettaisiin kuoro, joka laulaa sota-ajan lauluja. Niin syntyi Veteraanien pojat.

Tilaisuutta oli järjestämässä jo artikkelin alussa mainitut tahot. Hovi on kiitollinen kaikista näistä mukanaolijoista.

–Tämä tilaisuus on loistava esimerkki siitä, miten tehdään yhdessä.

Hovi on tässä oikeassa. Jos joillekin muille on käynyt yhtä harmillisesti kuin itselleni, ettei päässyt tähän arvokkaaseen ja tärkeään tilaisuuteen osallistumaan, pääsee sen onneksi vielä näkemään Same-Eyesin videotallenteena.

LINKKI TALLENTEESEEN:

https://www.facebook.com/karpkilta

  • Artikkelin kirjoittanut videotalleen perusteella Laura Parkko
  • Kuvat: Lauri Sievinen
Jaa artikkeli: