Kääpälä kutsuu kylään

Kääpälässä minua oltiin vastassa Taiteilijan talon, eli Jätkän Onnelan pihassa. Autoja suhahteli ohi ko­vinkin vilkkaasti ja pihan puistoalueella seisoi ylväänä enkeli, pissaava lapsi, hirvi, hevonen ja tietysti UFO.

 Maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen taide­piha koostuu Ensio Tuppuraisen (1924-2014) vä­rikkäistä taideteoksista. Persoo­nallinen Tuppurainen oli ITE-taiteilija, joka rakensi entisen kyläkaupan pihaan ilahduttavan ja tunteita herättävän taideym­päristön.

Kanssani kyläkierrokselle ovat lähdössä Marika Kärk­käinen, Christel Vaenerberg, sekä Maria.

Maria on Kääpälän kylän uu­simpia asukkaita. Hän muutti kylään puolitoista vuotta sitten, eikä ole muuttoaan katunut.

– Mukava täällä on olla. So­pivasti ihmisiä, ei liikaa, muttei liian vähän. Saa olla rauhassa, mutta on myös yhteisöllistä toi­mintaa.

Christel asuu pääkaupunki­seudulla ja on ollut Kääpälässä vuodesta 2009. Häntä voisi ehkä luonnehtia vakituiseksi vapaa-ajanasukkaaksi, sillä hän viet­tää suuren osan vuodesta Kää­pälässä.

Kulkeminen pääkaupunkiseu­dulle onnistuu helposti. Usein Christel ajaa omalla autollaan Kouvolan rautatieasemalle ja jatkaa sieltä junalla matkaa Kauniaisiin. Bussitkin kulkevat useamman kerran päivässä Kouvolaan. Tästä on kiittäminen varuskun­nan läheisyyttä. Naiset toteavat varuskunnan hyväksi sen, että kylän tiet ovat todella hyvässä kunnossa.

Kääpälän kyläyhdistys on toi­minut vuodesta 1995. Kyläyh­distyksen hallitukseen tuli vaki­tuisten asukkaiden lisäksi ensin vapaa-ajanasukkaiden edustaja. Lopulta Christel valittiin hal­litukseen varsinaiseksi jäsenek­si, viihtyyhän hän kylällä kui­tenkin suuren osan vuodesta.

Palataanpa vielä hetkeksi ITE-taitelijan mielenkiintoi­seen pihaan. Marikan appiukon Veikko Kärkkäisen aloitteesta syksyllä 2019 lähdettiin mietti­mään alueen kohtaloa.

Taiteilija itse, sekä hänen vai­monsa olivat jo nukkuneet pois. Piha alkoi olla epäsiistissä kun­nossa. Annettaisiinko pihan rap­peutua omia aikojaan, vai voi­taisiinko asialle tehdä jotain? Kyläyhdistys koki paikan tär­keäksi ja mielenkiintoiseksi. He ottivat yhteyttä taiteilijan su­kuun ja aluetta lähdettiin yhdes­sä kehittämään.

Christel näytti kyntensä asioi­den hoitajana. Hän oli yhteydes­sä eri museoihin ja Maaseudun sivistysliittoon.

Lyhennesana ITE viittaa sa­nayhdistelmään ”itse tehty elä­mä”. ITE-taide on tekijänsä elinympäristöön, kulttuuriseen taustaan ja kokemusmaailmaan sitoutuvaa taidetta. Se on tapa elää esteettisiä arvoja korosta­vaa hyvää elämää.

Syksyllä 2021 hommat lähti­vät kunnolla käyntiin. Alueella olevat maalaukset saivat uudet kehykset. Horoskooppi mer­keille tehtiin jalustat ja ufomies korjattiin. Tämän vuoden tavoit­teena korjata ufojen alus ja saa­da infotaulut pystyyn.

Alueen kehittämiseen on saa­tu avustusta muun muassa JEV-säätiöltä ja Keskitien Säätiöltä . Taiteilijan suvussa on paljon lapsia, lapsenlapsia ja lapsen­lapsenlapsia. He ja kyläläiset te­kivät kahden päivän aikana 43 työpäivää töitä laittaessaan taidepihaa kuntoon.

– Kunnostustyö lähti siitä, että saimme avustusta taidete­osten inventointiin. Veli Granö, joka tunsi taiteilija Tuppuraisen ja tiesi paikan, kävi läpi kaikki työt, dokumentoi ne sekä teki korjaussuunnitelman, Marika kertoo.

JEV-säätiöltä haettujen avus­tusten avulla on Kääpälään saa­tu myös neljä somaa linja-au­topysäkin katosta. Avustusten avulla on kunnostettu läheistä Vekaranjärveä ja näin on pyritty estämään sen umpeenkasvu. Marika on paljasjalkainen va­ruskuntalainen. Hän tuli sinne kahden kuukauden iässä Mänty­harjulta. Silloin 1970 ja -80-lu­vulla Vekaranjärven rannalla oli vilkasta elämää.

– Kovasti yritetään pelastaa sitä järveä. Sieltä on niitetty ruokoa.

Oma koulu ja päiväkoti

Kääpälässä laitettiin päälle kunnon taistelu, kun koulu oli lakkautusuhan alla. Koska silloiset valtuutetut ei­vät tulleet paikan päälle, lähe­tettiin heille jokaiselle kattava PowerPoint-esitys, jossa perus­teltiin koulun tärkeyttä.

Tämä kannatti, sillä koulu säästettiin ja sen toisessa päässä toimii päiväkoti. Koulu on mo­derni ja siellä on toimivat hyvä tilat. Päiväkodissa on parikymmen­tä lasta ja koulussa noin 60 las­ta. Yhdistyksessä on 94 jäsentä. Siinä on kesäasukkaita, kanna­tusjäseniä ja vakituisia asukkai­ta.

– Meillä ei peritä jäsenmaksu­ja. Pärjätty on ilmankin.

Koulun vieressä on jääkiek­kokaukalo, myös aktiivisen ky­lätoimikunnan ansiosta. Kou­volan kaupunki ei sitä enää ylläpidä, vaan maksaa sen hoi­dosta korvausta kyläyhdistyk­selle.

Kyläyhdistyksen lähes ainoa tulonlähde on kaupungilta saa­tava avustus kentän ylläpitoon. Homma ei ole ihan pieni. Viime vuonna töitä on tehty seuraavas­ti: Erilaisia talkoita järjestettiin 42 kertaa ja henkilötyötunteja yhteensä 255 tuntia. Traktori­tunteja kertyi 21 tuntia, mootto­rilingon käyttötunteja 27 tuntia. Lisäksi apuna käytetty mönkijää muutama kerta. Jäädytystä teh­ty yhteensä 20 kertaa ja lumen poistoja 34 kertaa.

Matonpesupaikatkin meinasi­vat lähteä, mutta silloin Chris­tel ryhtyi taas toimeen. Hän luki tarkkaan kaupungin ympäristö­ohjelman. Hän vastasi kohta kohdalta jokaiseen asiaan ja argumentoi ne. Kyläyhdistys toimitti vetoo­muksen Kouvolaan ja matonpe­supaikat säilyivät.

Kääpälässä on vahva halu kehittää aluetta ja pitää huolta omasta kylästä, sekä kyläläisis­tä. Kun kylältä lopetettiin kirjas­to, saatiin osa kirjoista lahjoi­tuksena kyläyhdistykselle. Koulun takaovesta pääsee ky­läyhdistyksen omiin tiloihin, joka toimii talonmiehen vanhas­sa asunnossa.

Se on aiemmin palvellut myös käsityöluokkana. Terveyden­hoitaja pitää vastaanottoa tilois­sa kerran kuukaudessa.

– Täällä on pidetty tietoko­nekurssia ja kylän yhdistykset pitävät tiloissa kokouksiaan. Tämä toimii myös omatoimise­na kirjastona.

– Kääpälästä lakkautettiin kirjasto ja saimme osan kirjois­ta lahjoituksena. Lahjoituksena saatu kirjoja myös yksityisiltä ihmisiltä. Yli 1000 nidettä on lainattavissa, Marika kertoo.

Kun vanhempaintoimikun­ta piti aikoinaan koulun tiloissa sählykerhoa, kököttelivät van­hemmat tunnin verran odottele­massa lapsiaan kerhosta.

 – Aloimme pitää tätä tilaa avoinna sählykerhopäivinä. Vanhemmat saivat tulla kerhon ajaksi tänne lukemaan, katso­maan televisiota ja viettämään aikaa.

Kirjaston pöydällä huomaam­me kutsuvan kirjan: Ihmisiä Kääpälästä. Se on julkaistu vuonna 2015. Siihen kuvattiin kaikki kylän ihmiset, ketkä suostuivat kuvaan. Idea kirjan tekemiseen lähti Eeva Artimon Ideasta.

Tapahtumia ja toimintaa

Kylällä kulkee kevyenliiken­teen väylä, joka kiertää metsi­kön. Siitä tulee mukava viiden kilometrin lenkki. Myös har­jujen poimuissa kulkee kivoja polkuja.

–Ahvenlammen ympäri kul­kee ihana juoksulenkki, Marika kehuu.

Kylän ehkä suurimpia tapah­tumia on Kyläkotkotukset. Nyt sattuneesta syystä on tapahtu­ma ollut kolmen vuoden ajan telakalla. Tänä vuonna kotko­tellaan 9.7.2022.

– Se lähti pienimuotoisena tapahtumana kyläkaupan pi­halta. Sinne voi tuoda tavaroi­ta ja viedä taas mennessään. Se on kierrätystapahtuma, jonka ohessa on paljon muutakin oh­jelmaa. Siellä on perinteistä ar­vanmyyntiä, makkaranmyyntiä, kakkubuffettia ja kahvilaa.

Kyläkotkotuksissa on ollut näytillä armeijan tankki, johon on päässyt tutustumaan. Myös VPK toi kalustoaan paikalle ja trubaduuri viihdytti vieraita. Saa nähdä, mitä Kääpälässä keksitään tämän vuoden ohjel­maksi.

Vekaranjärven rannalla on pi­detty pilkkikisoja ja koulun ti­loja on hyödynnetty myös ilta-aikaan.

– Kaikkea on kokeiltu. Meil­lä on ollut erilaisia kursseja. Kävin pajutyökurssin ja pidin sitten kyläläisille oman paju­työkurssin. Ostin zumbavide­oita ja raahasimme telkkari lii­kuntasaliin, jossa zumbattiin porukalla, Marika nauraa.

Tilaisuudet ja retket on il­maisia kyläläisille, mutta usein siellä on jotain pientä myytä­vää, arpoja, makkaraa, leivon­naisia, kahvila, josta sitten tulee vähän tuloja kyläyhdistykselle. Tänä kesänä kyläyhdistys järjestää retken Parikkalan pat­saspuistoon.

Kylällä oli ennen suositut kylätanssit, jotka olivat myös hyvä tulonlähde. Niitä pidettiin kahdessakin eri ladossa, mut­ta sitten tuli korona. Ne olivat isot koitokset ja niissä oli pal­jon talkooporukkaa.

Kahvila ja ravintola

Viime syksynä vanhan kaupan tiloihin avattiin uusi ra­vin­tola, joka on heti löytänyt asiakkaansa. Ravinto­la tarjoaa asiakkailleen mau­kasta ruokaa ja juomaa. Ala­kerrassa on pelisali ja karaoke. Yrittäjänä toimii Ahmet Sa­him. Ravintola on saanut hyvät arvostelut ja asiakaspalvelua on kiitelty laajasti.

Christelin kuusivuotias lap­senlapsi on vähän kranttu syö­misten kanssa. Hän tilasi it­selleen pitsan, mutta maistoi äidiltään ranskalaisia perunoi­ta.

– Best French fries ever!, to­tesi poika.

Perinteisen joulupuuron si­jasta kokoontuivat kyläläiset yhdessä nauttimaan joulukuus­sa ravintolaan joulupitsaa.

Kylältä löytyy myös soma kahvila. Kesästä 2018 alkaen toiminutta kahvilaa pyörittää Kati Kopra.

– Me ostimme tämän vuonna 1900 rakennetun pienen talon muutamia vuosia sitten. Teen nukkekoteja, joten suunnitte­lin itselleni työtilaa yläkertaan. Alakerta oli aika huonossa kun­nossa. Aloin vihjailemaan mie­helleni, että yläkerran lattian voisi laittaa kuntoon, jotta tilat olisivat minulle paremmat.

Mies ehdotti, että laitettai­siinko kuitenkin alakerta ensin kuntoon. Kati oli heti valmis. Sorkkarauta ja vasara käteen! Niin Katin isä, appiukko, Katin mies ja hän itse alkoivat hommiin. Tilasta alkoi muo­toutua varsin viehättävä.

– Nurmeksessa Valtimos­sa on ”keskellä ei mitään” mamma, joka pitää kahvilaa. Siellä on aina todella paljon po­rukkaa. Kun alakertaa laitettiin, ja siitä alkoi tulla todella kiva, lähti myös ajatus lentoon tämän meidän talon osalta.

Kati on taitava nukkekotien tekijä, josta juontuukin nimi Nukkis-kahvila. Katin omate­kemien herkkujen lisäksi myy­tävänä on kauniita käsitöitä.

Yläkerrassa toimii pieni näyttelytila ja kirpputori. Kah­vihuoneen vieressä pääsee ihai­lemaan upeita nukkekoteja. Nukkiksella myydään myös kalastuslupia.

Sain viettää aurinkoisen päi­vän Kääpälässä hyvässä seu­rassa. Kaunis ja persoonallinen pieni kylä ottaa vieraat lämpi­mästi vastaan, joten tässä teille kaikille yksi pysäkki kesän ret­kille.

• Laura Parkko