fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kannuskosken kyläkierros

Aikuisille järjesteltiin viime kesän Kannuskoskipäivänä lasten kisan aikana kyläkierros,  jossa tutustuttiin suurimpaan osaan kyläesitteen kohteista. 

Kannuskosken kyläkierroksen veti Sirkka Sydänmaanlakka. Timo Rauhala ja Jaakko Sydänmaanlakka täydensivät tietoja uitosta. Jaakko kertoi paljon muustakin kylän elämästä. Lisäksi tietoja tarvittaessa täydensi tehtaiden vaiheita tutkinut Virpi Anttonen. 


Liikkeelle lähdetään 1920 perustetulta kaupalta. Terijoelta siirretty hirsirakennus paloi juhannusviikolla 1983. Jäljelle jääneen kivijalan päällä on nyt kylän ylläpitämän baarin terassi. Suuri osa väestä jää sen tuntumaan nauttimaan kesäpäivästä. Noin pari tusinaa päättää lähteä kävelemään. 
 

Kannuskosken kyläkierrokselle lähdettiin Ruokojärven rannasta.

Uittoaikaa

Ennen kierroksen alkua laskeudutaan Ruokojärven rantaan. Kyseessä on oikeastaan Väliväylän matala leventymä, jossa viihtyy suomalaisittain tyypillistä kalakantaa. Suvanto on noin neliökilometrin laajuinen. 

Kun Tirvan puolella puhutaan Röllän rannasta, kannuskoskelaiset päättävät sanan toisin eli muotoon rölli.  

Kyläkaupan alapuolella sidottiin 60-luvulle saakka nopeaa virtaa yksinään uineet tukit lautoiksi. Naiset olivat näppäriä sitomaan liki kolmen tuhannen tukin lautat. Rölli eli höyrykäyttöinen ponttooni veti tukkilautat ohi suvannon.

Kierrokseen kootussa selostuksessa arvioidaan, että Väliväylällä liikutettiin puuta vesivoiman lisäksi noin tusinalla höyryponttoonilla ja lähes yhtä monella varppaajalla, jotka liikkuivat vesistössä laivojen tapaan. Kyykosken ohi alukset pääsivät kiskoja myöten. 

Uittotarinat jatkuvat vielä sillalla, jonka laidassa oli 1980-luvun lopulle asti tukkiränni. Tukkilaisia tarvittiin vähintään yksi ohjaamaan tukkeja tasaisesti ränniin, vaikka puomit antoivat oikeaa suuntaa. 

Kun silta on ylitetty, ollaan Valkealan ja nykyisin siis myös Kouvolan puolella, kuten suuri osa tästä pääkierroksesta. Myös maakuntien raja menee joessa. Länsipuolella on Sorsala ja Kymenlaakso, itäpuolella Etelä-Karjala, Luumäki ja Kannuskoski. Kyläyhteisö on kuitenkin yhtenäinen. 
 

Tehtaita Tirvalle 

Ruokokosken virtaama vaihtelee kahdesta seitsemään kuutiometriä sekunnissa. Nykyisin Ruokokoskea sitoo KSS Energian voimala.  

Veden ollessa alhaalla näkyy sillan alapuolella kivikko, kiviarkku. Nimitys nälkäkivet tuli siitä, että tehtaalla vaihdettiin kolmivuorotyö kahteen vuoroon, kun vettä virtasi niin vähän, että voima ei riittänyt kaikkien koneiden pyörittämiseen. Tällöin myös kivet tulivat esille.  
Kosken voimalla toimi vuodesta 1894 vuoteen 1938 puuhiomo ja kartonkitehdas. Tehtaassa työskenteli noin 50 henkeä. Lisäksi korjuu- ja jakeluketju tarjosivat työtä. Valmiit paalit vietiin Pajarin asemalle. 

Sillan jälkeen pysähdytään vielä muistelemaan teollisuusvuosia. Tehdas sijaitsi aivan kosken partaalla. Sen länsipuolella on yhä nähtävillä tehtaanpuisto, vaikka sen ilme on paljon muuttunut. Kuuset ovat myöhemmältä ajalta, mutta rantamännyt saattavat olla jopa reilusti yli satavuotiaita. Alkuperäisessä puistossa oli ainakin pihtakuusia ja lehmuksia, jopa yksi isolehtilehmus. Pienemmistä kasveista mainittakoon ukkomansikka, joka kukki komeasti, mutta tuotti harvoin marjoja. 

Komea, valkoinen johtajan pytinki purettiin 1960-luvulla. Jäljellä on vielä punainen työnjohtajan asunto, jota voi vuokrata vapaa-ajan käyttöön. Siksipä puistossa ei ole soveliasta vapaasti astella. 
 

Räätälinmäki 

Sillan jälkeen käännytään oikealle kohti Räätälinmäkeä. Tien varren mökit ovat nykyisin loma-asuntoja. Ennen niitä käyttivät tehtaan työntekijät. Osa asunnoista rakennettiin perheille sopiviksi. Kaiken kokoiset asunnot ryhmiteltiin tehtaan lähimaastoon.  

Hiokkeeseen tarvittu kuusi ajettiin talviaikaan hevospelillä liippilaanille, joka sijaitsee tien ja joen välissä. Pahvia ja puuhioketta valmistui noin tuhat tonnia vuodessa. Puuta tarvittiin noin 10 000 kuutiometriä, siitä puolet polttopuuksi. 

Virtaa Ruokokosken yläpuolella kutsutaan nykyisinkin vongaksi. Tehtaan ja uittojen aikaan siellä työskentelivät vonkamiehet. He rannalta käsin ohjailivat pitkillä kekseillään tukkien kulkua. 

Räätälinmäentin katkaisi tehtaan aikana portti. Muu kuin tehtaan väki kiersi Sorsalasta Kannuskosken suuntaan tehdasalueen pohjoispuolitse. 

Portin tuntumassa oli usean perheen yhteistalo. Talossa asui kaksi räätäliä, kulkukauppias ja kiertävä teurastaja. Kylällä muistetaan myös Liisa, jota noidaksi mainittiin. Hänen mukaansa kuja nimettiin Liisankaduksi. 

Jatkamme matkaa kaivolle, joka on lähteelle rakennettu. Sitä yhä käytetään. 
Lintuja kummempia eläimiä ei matkan varrella näy, mutta joku on nähnyt sillan korvalla saukon. Vongan puolella asustavat majavat. 

 

Vesistöä 

Räätälinmäentien ja Sarkalahdentien risteyksen tuntumassa vasemmalla on notkelma. 6 000 vuotta sitten nykyistä tietä kohden ryöppysi koski. Vasemmalle puolen jäävä mäki muodosti saaren kosken keskelle. Vielä noin 5 000 vuotta sitten puolet Saimaan vedestä virtasi tätä kautta. Hahmotelman koskesta saa parhaiten kiipeämällä mäelle. Tällä kierroksella tyydytään nousemaan mäkeä tietä myöten. 

Oikealla kaartava Väliväylä jää välillä piiloon metsän taakse. Yhdistävän nimensä tämä 130 kilometriä pitkä väylä sai tukkilaisilta. Yhdistäähän se Saimaan ja Kymijoen vesistöt. Uiton ollessa suurimmillaan Väliväylää pitkin lipui vuosittain noin kaksi miljoonaa tukkia. 
Asutusta 

Jatkamme matkaa kalliotöyräälle, joka on muinaisen Kannuskosken pohjaa, ja saavumme entisen kaupan kohdalle. Nykyisin kyläyhdistys pitää kylällä pientä kauppaa.

Parhaimmillaan uiton ja tehtaan toiminnan aikaan kauppoja oli kolme. 
Vasemmalla puolen näkyy kivenlohkareita, jotka ovat jäljellä asuinkasarmista. Siinä sijaitsi myös tehdasyhteisön yhteinen leivintupa. Myöhemmin taloa käytettiin seuraelämän keskuksena. Siinä järjestettiin iltamia ja esitettiin elokuvia. Rakennus purettiin pian patruunan pytingin jälkeen. 

Pienestä mökistä käytiin hälyttämässä kätilöä apuun, kun kylä oli saamassa uuden jäsenen. Se oli vaatturimestarin mökin tavoin tehtaan asuntoja. 

Laskemme hieman vielä alemmas, taas kohti virtaa. Oikealle jää panssarieste, jolla varmistettiin sillan puolustusta. Se näkyy tiellekin hyvin puiden lomasta. 

Gutseitin komean talon ohi kuljettaessa muistellaan nykyisen Stora Enson menneitä aikoja. Yhtiön tukit erotti kuusisakaraisesta tähdestä. Tämä tähti näkyy talon yläkerran ikkunoista. 
 

Kannuskoskelle 

Vaalea talo rakennettiin mylläreille. Nyt ollaan jo lähellä varsinaista Kannuskoskea. Tarina kertoo, että nykyisen sillan yläpuolisella kahluupaikalla olisi kasakka menettänyt kannuksensa. Kyläläiset uskovat kuitenkin enemmän luonnon muovaamaan selitykseen. Sen mukaan kannus on kallioharjanne, jonka joki tiukasti kiertää. 

Viivähdämme hetken myllyn vastarannalla, sahan puolella. Nykyisin saha on yksityisessä omistuksessa ja yleensä keväisin käytössä. Haminan porvareiden omistama kaksiraaminen vesisaha toimi vuosien 1730 ja 1850 välillä. Sen kerrotaan olleen alkuvuosikymmeninään Kymenlaakson suurin. 

Osin vesivoimalla ja osin sähköllä käyvä mylly on nykyisin hiljainen. Vielä 1950-luvulla sinne oli niin kova jono, että jauhattajien täytyi usein myllytuvassa yöpyä. 

Ennen siltaa on reitin eteläpuolella Otvaksi yhä kutsuttava alue. Siellä kelluu yhä pihkan kyllästämiä kelotukkeja, jotka lienevät kasvaneet ensin yli sata vuotta ja sitten toisen sata kelluneet ohjaamassa tukkeja uomassa. 

Tämä rakennelma on jäljellä, vaikka uittoränni jouduttiin täysin lahonneena purkamaan 1980-luvulla. 


Nykyistä siltaa rakennettaessa löytyi vanhasta sillasta kuoppa, jossa arvellaan olleen jo valmiina punaisten asettamat panokset sillan räjäyttämiseksi. Legendaksi on jäänyt Antti Neuvosen jupina: ”Annas olla, Oskar Solla, sen kelkan vetämäti.” Varmaa tietoa ei ole, miksi siltaa ei lopulta räjäytetty. 
 

Lisäkierros 

Sillalta oikaisemme takaisin kylän keskustaan kaunista metsätietä. Viimeiseksi kohteeksi jää näin Nahkurin talo myllyn eteläpuolella. 

Sepänmäen kiertämällä pääsee näkemään muun muassa laidunniityn. Tekstissä näkyy vahvimmin esitteen koonneen Seppo Vuokon luontotuntemus. Hän kertoo, että 1800-luvulla luonnonniittyjä oli Suomessa vielä liki kaksi miljoonaa hehtaaria. 

Muokkaus otti vallan 1900-luvulle tultaessa ja niityt muuttuivat pelloiksi. Hän kehottaa huomaamaan myös jokiuoman leveyden ja ja Tolpankankaan suistomuodostumaan kuuluvan harjun. On se huomattukin, sillä sinne on rakennettu luontopolku ja laavu. 

Juuri ennen Koskentien risteystä on Valter Sydänmaanlakan rakentaman tiilitehtaan paikka. Urheilukenttä ja tanssilava ovat etäämmällä. Metsissä samoilemalla voi törmätä hiilimiiluihin ja tervahautoihin. 

Ahostenmäentien ja Sepänmäen risteyksessä on vielä jäljellä yksi paja, tosin muussa käytössä. Kolme seppää samasta Frimodigin suvusta toimi vielä 1950-luvulla. Kaksi heistä suomensi nimensä. Einosta tuli Tammikivi ja Toivosta Rimola. Niilo pitäytyi suvun nimessä. 

Reitti ohittaa vuonna 1905 perustetun koulun Mansikkamäellä. 
Viimeinen kohde on Sarkalahdentien alkupäässä. Korttivieruun tapasivat miehet kokoontua uiton luppoaikoina ja pyhäisin. 

Käyhtyn kaupan jälkeen virallinen kierros palaa lähtöpisteeseen eli Väliväylän etapille. 


Teksti Auli Kousa

Kuvat Seppo Kousa

Jaa artikkeli: