fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kansallispuistoa kauneimmillaan

Vuohijärven luonto- ja kulttuurikeskuksen kesän täyttää Repovesi.

Pääosassa on valokuvaus­kilpailu ja sen työt. Niitä täydentävät viiden taiteilijan Repovesi-aiheiset maalaukset.

Repoveden luontokuvakilpailun parhaiksi arvioidut kuvat ovat mestareilta, jotka lähes elävät luonnossa. Kuvissa on aina sattumaa mukana, mutta näitä kuvia ovat edeltäneet vankka luonto- ja lajituntemus, huolellinen valmistautuminen ja pitkä kokemus nimenomaan Repovedestä.

Lasten kuvia

Lasten ja nuorten sarjan voitti Lauri Mattila. Hän osui Olhavan jyrkänteitä vastapäätä täysin tyynenä ja valoisana hetkenä. Näin hänen pystyyn kääntämässään kuvassa näkyy selkeästi Olhavan henki. Toisen sijan jakoivat Iita Šahinpašic ja Hilda Tuovinen. 

Kunniamaininnan lasten ja nuorten sarjassa sai Altti Lehmusmetsä, joka retkellään huomasi puussa kasvavan sienen.  
 

Pysäyttäviä

Kilpailussa etsittiin pysäyttäviä luontovalokuvia Repoveden kansallispuistosta. Kilpailuun lähetettiin noin 650 eri kuvaa lähes sadalta valokuvaajalta. Kuvasadosta ilmeni hyvin Repoveden alueen vaihtelevuus ja monimuotoisuus. 

Voittajaksi ja 4 000 euron palkinnon saajaksi tuomaristo valitsi Eero Hauta-ahon. Voitto tuli kuvalla Lyhyt kiitorata. Kuvassa kaakkuri laskeutuu Mustalammelle. Lassi Kujalan kuva Hirvet lammella valittiin toiseksi, ja kolmas oli Jari Mankisen Tervajärvi, retkeilijä Olhavalla. Tämän kuvan vähäsävyisyyden syyksi paljastuu lähellä tasainen lumisade, jonka tallentaminen on taito sinänsä. Yleensä joku etualan hiutale peittää kohdetta ja tekee kuvasta epätarkan.

Kilpailun tuomaristoon kuuluivat luontovalokuvaaja Hannu Hautala, kuvajournalisti, valokuvaaja Juha Metso, dokumentaristi Juha ”Norppa” Taskinen, ammattivalokuvaaja Jaana Kotamäki, luontovalokuvaaja Markus Varesvuo sekä yhteistyökumppanin edustajana UPM Metsän sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa. 

Kilpailussa jaettiin yhteensä yli 7 500 euron palkinnot. Tuomariston puheenjohtajana toiminut Hannu Hautala kiitteli kuvasatoa korkeatasoiseksi ja monipuoliseksi.

Sama tuomaristo valitsi koko tämän kesän näyttelyn kuvat. Eniten on kuvia kahdelta mestarilta, jotka ovat sekä kuvanneet paljon Repovedellä että laittoivat kilpailuun eniten kuviaan. 

Eero Hauta-aho heitti, että heiltä Lassin kanssa taisi olla melkein puolet kuvista, kun ei määrää kerran rajoitettu.
Ruokaa lapsille

Eero Hauta-aho kertoo voittajakuvan tallentuneen Mustalammella hyvällä iltavalolla, joka suodattui kuvauskohteen takaa. Valo on lähinnä kohteella. Taustan sävyt ovat tasaisen tummahkot, mutta silti elävät.

Kuvasta ei äkkiseltään osaa päätellä, onko kyseessä nousu vai lasku. Eero selittää, että laskun tunnistaa varmimmin siitä, että kaakkurin suussa on kala, muikku ilmeisimmin. Poikaset odottivat ruokaa rannalla. Lisäksi Mustalampi on niin pieni, kuten kaakkurin asuinpaikka yleensäkin, että lintu joutuu lähtiessään kiertämään lampea. 

Kuva kaakkurin ripeästä laskeutumisesta lammelle tallentui 300 mm zoomilla. Putken polttoväli on tarpeen, jotta voi lymytä rannalla odottamassa oikeaa hetkeä.
 

Lapsi syrjässä

Lassi Kujala oli eräänä aamuvarhaisena kuvaamassa kaakkureita. Hän oli jo maannut monta tuntia paikallaan. Aie oli jo lähteä, kun metsästä alkoi kuulua ryskettä. Hirvi vai karhu, hän aprikoi ja jäi odottamaan. Kohta ryskeeseen liittyi mylvintä.

Luontotuntijana Lassi päätteli, että välikohtaus oli syntynyt uroksen ja naaraan välillä, kun ei kiima-aika vielä ollut käsillä ja naaras huolehti vielä edellisestä vasasta. Nahistelun ajaksi vasa jäi noin 50 metrin päähän.

– Lehmä tuli ensin juomaan ja torjuttu sonni sen perässä, Lassi muistelee kuvakilpailussa menestynyttä otosta. Aamu oli lähes tyyni, mutta sen verran ilmavirta kävi hirvien suunnasta, että ne eivät kuvaajaa haistaneet.
 

Pyörä ja ameeba

Ensimmäiseksi väliseinälle on sijoitettu voittajakuviakin näyttävämpi Lassi Kujalan otos. Hän kertoo, että kaakkurin laskeutumiskuva on noin kaksi tai kolme sekuntia Eeron kuvan hetkeä myöhemmin otettu. 

Vesi heittää aina peräaallon hetki laskeutumisen jälkeen. Osa veden liikkeistä on niin nopeita, ettei ihmissilmä ehdi niitä tallentaa. Nopealla sarjakuvauksella talteen jäi otos, jossa linnun toiselle puolelle syntyi pyörä ja toiselle ameeba.

Olhavan varjossa kuvaaminen on aina valon kanssa taiteilua. Aurinkoa ja kaakkuria ei saa samaan kuvaan, koska kaakkuri viihtyy pienillä ja varjoisilla lammilla toisin kuin serkkunsa kuikka. Olhava on toisaalta myös kiitollinen paikka. Pystysuorat kalliot toistavat kaakkurin omat äänet niin vahvoina, että syntyy akustinen loukku, vastustamaton houkutus. Sen ansiosta kaakkuri ei piittaa edes ympärillä liikkuvista ihmisistä.
 

Yöllä metsään

Lassi Kujala kertoo käyvänsä Repovedellä nykyisin enää kymmenestä viiteentoista kertaa vuodessa. Hän lähtee yöllä, jotta on auringon noustessa lähelle horisonttia jo rauhoittunut asemiin ja valmis kuvaamaan. Luonnossa kuvaaminen on elämäntapa, joten hänellä ei ole tarvetta laskea retkiä tai tunteja.

Yöllä syntyy illuusio todellisesta erämaasta, myös kesäisin. Se rikkoutuu, kun muut ihmiset heräilevät ja alkavat liikkua maastossa. Siinä vaiheessa pääosin aamuisin kuvaava Lassi onkin jo valmis lähtemään kotiin.
 

Muuta hienoa

Pääosin Lassilta ja Eerolta ovat muut hienot kaakkurikuvat, tyynemmät ja rauhallisemmat, joissa hienointa on lintujen lisäksi valon kohdistuminen ja täydellinen tarkennus.

Kettu istuu täydellisesti tavoitteeseen erilaisesta kuvakulmasta. Se on veikeä toisin kuin ravintoa saanut käärme. Näiden lähellä palaa metsä. Muualta mieleen tarttuvat esimerkiksi Jari Mankisen Linnunrata ja Ari Korjalan Olhavan lampi jäätyy. Molemmissa on samalla sekä avara että rauhallinen tunnelma.
 

Viisi erilaista

Vuohijärven kesänäyttelyn ovelta aukeaa taiteilijoiden näkemyksiä Repoveden maisemista. 

Ensimmäisenä saa astua Juha Kuosmasen lempeän rauhoittavaan maisemaan, joka antaa tilaa vain olla. Johanna Lumme houkuttaa vastapäisellä seinällä jo selvästi vahvemmin vaeltamaan pitkospuita tai kiipeämään korkeammalle.

Antti Hakkarainen on tyylilleen uskollisena peittänyt metsää vahvoin vedoin, mutta tarkentanut puita keskiöön. Alexander Novoselov keskittää katseen kultaisen valon kirjomiin Repoveden kallioihin.

Kia Taegen näkee luonnon muita sisäisemmin sikäli, että hahmot eivät ole enää tunnistettavia. Kaakkuri lentää selkeästi vain nimessä. Värit ja niiden harmonia välittävät iloa luonnosta.

• A&SK

Otsikkokuva: Repoveden suojelun keulahahmo Lassi Kujala kuvaa kaakkureita mieluusti aamusella Olhavanlammella. Nämä kuviot hän sai tallennettua sarjakuvauksella. Silmä ei niitä ehtisi havaita.

Kia Taegenin työt ovat täynnä ilon värejä.
Juha Kuosmanen tarjoaa tauluillaan lempeää valoa ja rauhaa.
Lassi Kujalan on myös Iltavalot ruovikossa.
Jaa artikkeli: