fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kansallispuistostakin tiedetään tarinoita

Oulussa töitä tekevä Tapani Niemi on vuosien varrella keräillyt tarinankerronta-aineistoa. Hänen tarkoituksenaan oli tehdä aiheesta kirja ja dokumenttielokuva.

Tapani kertoi Repoveden oppaiden koulutukseen liittyneessä avoimessa luennossaan jo Aristoteleen luoneen kaavan hyvälle tarinankertojalle. Hyvissä kertomuksissa pohjustetaan tilanne. Sen jälkeen luodaan pieni ristiriita tai jännittävä tekijä. Niin kuulija alkaa odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Tarinaa kerrottaessa puhuja käyttää nonverbaalistakin, puheeseen perustumatonta, viestintää. Ilmeet, eleet ja mimiikat ovat osa tarinankerrontaa. Tapani puhui katseestakin. Kaikkia ihmisiä pitää katsoa rauhallisesti ja ystävällisesti. He ovat sillä hetkellä kertojan työnantajat. Koko yleisölle ei voi puhua kerrallaan vaan jokaiselle yksittäiselle ihmiselle.

Tarinankertoja luo vanhankin tarinan uudestaan uudelle yleisölle eläytymällä kertomukseen. Artikulaatiolla on myös tarinankertojalle merkitystä. Sanat on hyvä ääntää selkeästi. Puheeseen vaikuttaa se, miten kirjaimet sijoittaa suuhun.

Tapani neuvoi välttämään kaikkea selittelyä ja tarpeetonta jaarittelua kertomisesta. Ei siis esimerkiksi selittelyä siitä, minkä ikäisille tarinaa kannattaa kertoa. Myöskin luetteloita on syytä välttää. Hyvä tarinankertoja osaa aloittaa ja lopettaa ajoissa.

Tarinaa varten kannattaa kerätä paljon tietoa, vaikkei käyttäisikään siitä kuin pienen osan. Tarinan kertomisen jälkeen voi sitten vastailla kysymyksiin. Tapani kertoi porukassa olevan aina joku kaikkitietävä. Sitä varten on hyvä tietää paljon. Tarinaan perehtyneisyyttä tarinankertojalla täytyy olla, jotta hän voi kertoa asiat uskottavasti.

Tarinan aineksia

Elokuvaan tuo kiinnostavuutta lähikuvan ja laajemman kuvan vaihtelu tarinoiden ja henkilöiden lisäksi. Tarinankertojankin kannattaa muuttaa näkökulmaa ja siten herättää ihmisiä kuulemaan.

Tapani kertoi että tarinaan kannattaa ottaa vain välttämätön määrä ihmisiä. Yksikin ihminen voi riittää tarinaan, jos hänen unelmansa ja nykyhetken välille voi luoda jännitteen. Parin henkilön välille saa jo keskinäistäkin jännitettä, joka saa aikaan muutosta kertomuksessa. Tarinaa ei tarvitse välttämättä kertoa tapahtumajärjestyksessä.

Tarinankertojia

Kaksi yleisön joukossa ollutta naista kertoi esitetyissä videopätkissä Repovesi-tarinat. Ensimmäisessä videossa kerrottiin Repovesi-seikkailusta luokkakaverin kanssa. Uittokanavan päädystä lähetettiin tuohiveneitä. Suuret kivimassat yllä mietittiin omaa olemista. Lopulta molemmat olivat menossa eri suuntiin kiviterapian sekoittaessa suuntavaistoa.

Toisessa videossa nainen kertoi desantin tarinaa. Repovedellä kävelleet partiopojat löysivät mökistä venäjänkielisiä sanomalehtiä. Se luo todellisuuspohjaa sille, että alueella olisi ollut desantti, joka saattoi kuunnella höyryjunien kulkua Savonradalla.

Kansanomaisia tarinankertojia

Tapani Niemi kertoi kansanomaisista tarinankertojatyypeistä. Moni puhuja käyttää useitakin eri tyyppejä tarinoidessaan.

Tarinoija saa kuulijat mukaan kerrontaan. Historioitsija käyttää paljon yksityiskohtia ja vuosilukuja. Hän luettelee tosiasioita kertoessaan tarinaa. Vääpeli ei käytä mielikuvitusta tarinoissaan. Hän kertoo hyvin tarkasti, kuivakkaasti ja lakonisesti, miten asiat ovat. Kun asiat on kerrottu, hän pistää suunsa tukkoon.

Naakimalla kertova jäljittää asiaa. Hänellä tulee koko ajan uusia asioita mieleen. Naakimalla kertova osaa harvoin takaisin lähtöpisteeseen. Jaarittelija puhuu niitä näitä, eikä hänellä ole ehyttä kokonaisuutta. Kuulija odottaa joskus kiinnostuneena, mitä höpinöitä kertoja mahtaa keksiä.

Helppoheikki on impulsiivinen ja hetkeen reagoiva. Tällaisia tarinankertojia on nykyään vähän.

Tarinamestari on hyvin tietoinen kertojatyypeistä ja käyttää eri tyyppejä.

Saamen kielestä paikannimiä

Saamen kielestä syntyi aikojen myötä vääriä väännöksiä. Sen takia osa paikannimistä tarkoittaakin ihan toista, kuin mitä voisi olettaa. Sanotaan, että joku on lappeellaan. Lappi tarkoittaa syrjäseutua. Todennäköisesti Lappi-paikat ovat olleet talonpoikaisten mielestä syrjäseutuja.

Kaikkialla Suomessa on vanhoja paikannimiä, jotka ovat saamelaisperäisiä. Saamelaisista suuri osa sulautui pikkuhiljaa suomalaisiin ja osa siirtyi pohjoisemmaksi.

• JK

On perin uskottavaa, että desantit olisivat majailleet Repoveden vuorilla, joista näkee kauas.

Artikkelikuva: Tapani Niemi kertoi tarinankerronnasta.

Jaa artikkeli: