fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Karikkoinen tie kohti arvostusta

Luontovalokuvaaja Lassi Kujala kertoi marraskuisessa luontokuvatapahtumassa Repoveden suojelun historiasta.
Repovedellä oli hakkuita rantaan asti. Sivusta seuraamisesta tuli voimaton olo.
1800-luvun puolella havupuun arvo nousi. Eurooppassa oli runsas tarve laivapuulle. Entisöity kuutinkanava kertoo, miten vaatimatonta ja tehotonta toiminta oli tuolloin.
Uittoreitit korvattiin autotiellä. 1980-luvun hakkuut näkyvät edelleen maastossa. Luonnontila kuitenkin palautuu ja monipuolistuminen lisääntyy.

4.10.2002 eduskunnan kahvio. Repoveden kansallispuisto on nyt totta. Asian lopullinen käsittely suuressa salissa oli juuri päättynyt. Kuvassa vasemmalla Pentti Tiusanen ja oikealla luonnonsuojelupiirin tuolloinen puheenjohtaja Lassi Kujala. Taustalla Rakel Hiltunen, joka oli tiiviisti mukana koko Repovesi-prosessin ajan. Kuva: Heikki Jokiniemi

Pitkä työ

1972 rantojen rakennusoikeuksia ei sallittu alueelle. Rakentamattomuus loi pohjan suojelulle. Suojelutoimet eivät edenneet ensimmäisellä yrittämällä, eivätkä toisellakaan. Painetta suojeluun kuitenkin muodostui. Kansallispuiston minimiala on määritelty laissa, eikä Repovesi sitä täyttänyt.
1997 kansanedustajat Valto Koski, Sakari Smeds ja Pentti Tiusanen tekivät aloitteen hallitukselle selvittääkseen, nähdäänkö siellä kansallispuiston perustaminen mahdollisena. Tilanne oli hankala. Etelä-Suomen metsien heikko suojelutilanne nousi puheenaiheeksi.
1999 alusta asiat muuttuivat. Pentti Tiusanen kysyi Lassi Kujalalta, onko hän kiinnostunut Repoveden suojelusta. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja toi lisäarvoa keskusteluun. Aiemmat suojeluyritykset olivat päättyneet milloin minkäkin resurssin puutteeseen. Repovesi on ollut yksi Lassi Kujalan tärkeimmistä kuvauskohteista vuosikymmenten ajan. Hänen kuvitettu vihkosensa jaettiin kansanedustajille. Lassi piti myös kuvaesityksen eduskuntatalolla pidetyssä kansallispuistoseminaarissa.
Lassi Kujala vieraili eduskunnan ympäristövaliokunnassa. Sakari Smeds oli myös puolustamassa suojelupäätöstä. Pentti Tiusanen tavoitteli yli sataa allekirjoitusta ja saikin 102 ja siten enemmistön taakseen. Asian eteneminen kuitenkin jumittui puoleksitoista vuodeksi. Syynä se, että valtio omisti vain hieman vajaat 1000 ha maata Repovedellä. Tämä oli liian pieni alue kansallispuiston perustamiseksi. Rahaa ei ollut enempään.
12.11.2001 UPM-Kymmene ilmoitti lahjoittavansa 570 ha metsää Repovedellä valtiolle täysin vastikkeetta, jotta kansallispuisto voidaan perustaa. Lisäksi yhtiö lupasi rauhoittaa vapaaehtoisesti ja vastikkeetta 1400 ha Repovedellä olevia metsiään, jotka voidaan liittää tulevaan kansallispuistoon. Maamme oloissa päätös oli ainutlaatuinen.
Lassi Kujala esitteli Repovettä digitaalisella aineistolla, mikä oli siihen aikaan hyvin uutta. 19.3.2002 UPM:n yhtiökokous hyväksyi kokouksessaan edellä mainitut maalahjoitukset kansallispuiston perustamiseksi. Pörssiyhtiön kokouksessakin näytettiin Lassin Repovedeltä ottamia luontokuvia.
Repoveden lopullinen käsittely oli eduskunnassa 4.10.2002. Riitta Uosukainen napautti nuijaa, ja 2003 alussa Repovesi sai nykyisen asemansa. Kansallispuiston ensisijainen tarkoitus on suojata luonnon monimuotoisuutta. Lassi toivookin kävijämäärän pysyvän kestävällä tasolla.
JK

Näkymä Mustalammin vuoren yläpuolelta Kuutinlahden ja Ruskiasalmen suuntaan. Helmikuu 2019. Kuva: Lassi Kujala


Artikkelikuva: Repovesi 80-luvun alkupuolella näytti tältä. Kuvassa on Tuppilampi. Hakkuut ovat ulottuneet aivan rantaan asti. Vasemmalla olevalla jyrkänteellä pesi tuolloin vielä huuhkaja. Kuva: Lassi Kujala

Jaa artikkeli: