fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kartanoloistoa helposti

Kun saman katon alle saadaan kuuden yhdistyneen kunnan kaikki kartanot, on
niihin tutustuminen hyvin vaivatonta. Ihastuttavuuden ja jännittävyyden yhdistelevä
näyttely alkoi viime marraskuussa. Kevään aikana näyttelyä on tarjottu internetin välityksellä.

Kartanoiden Kouvolaan voi tutustua Kouvola-talolla vielä vuoden 2021 syksylläkin. Aikaa on siis hyvin houkutella vaikka kauempana asuvia sukulaisia ja ystäviä yhdessä näyttelyä kiertämään.
Koko maan historiaan näyttely kytkeytyy esimerkiksi niin, että perustuslakikomitea pakeni helteistä Helsinkiä kesällä 1917 Wredebyn kartanoon, Anjalan maaseudulle.

Näyttelyn myötä Jacobina Charlotta Munsterhjelm ja monet muut kartanoiden asukkaat tulevat tutuksi.
Päiväkirja on säilynyt yli 200 vuotta. Se on ainoa olemassa oleva Ruotsin ajan Suomessa kirjoitettu nuoren tytön päiväkirja. Jacobina valmisti itse mustetta niittykukista ja kirjoitti hanhensulkakynällä.
Mustilan kartanon herrasväki käytti kuomuvaunuja matkoillaan. 1800-luvun jälkipuoliskolta olevat vaunut ovat kuuluneet Tigerstedt-suvulle.

Poikien juoni

Venäjän vallan aikaan liittyy kertomus Af Forsellesin poikien aikeista. Suomi oli liitetty 1809 osaksi Venäjän keisarikuntaa. Keisari Aleksanteri I matkasi Pietarista Porvooseen avaamaan valtiopäiviä.
Sotaneuvos Jacob af Forsellesin pojat punoivat juonen siepatakseen keisarin. Keisari olisi viety pimeään luolaan ja pakotettu luopumaan valtaamistaan Suomen alueista. 16- ja 11-vuotiaiden poikien suunnitelmat vesittyivät. Heidän pestaamansa apumiehet kävivät nimismiehen puheilla.

Valoveistokset

Alexander Reichsteinin valoveistoksia on ollut nähtävänä Kouvola-talon puistossa. Osa päätyi myös osaksi näyttelyä sisätiloihin. Pelkoon ei kummitushuoneessa ollut aihetta, mutta jännitystä oli riittämiin.
Valkealan kartanon Valkea neito ikävöi aikoja sitten kuollutta sulhastaan. Keskellä Valkealan kartanon puistoa on suuri kivi. Kerrotaan, että sen alle on haudattu kartanon tyttären sulhanen. Tämä ruotsalainen upseeri kaatui Kustaan sodassa. Murheen murtama Valkealan kartanon valkea neito kulkee yhä puiston keskikäytävää pitkin, suunnaten sulhasensa haudalle.
Kartanoihin liittyy kaksi muutakin hahmoa.

Pystyttämistä

Näyttelyssä pääsee kurkistamaan kartanoelämän arkeen ja juhlaan sekä aatelissukujen ja kartanorakennusten vaiheisiin 1600-luvun aatelisläänityksistä nykypäiviin asti.
Kouvolan alueelle rakennettiin ajan saatossa yli kaksikymmentä kartanoa. Esimerkiksi Liikkalan kartano on purettu. Suurin osa kartanoista on yksityiskoteja.
– Kartano on muutakin kuin uljas julkisivu lehmuskujan päässä. Se on ympäröivien maiden, elinkeinojen ja aikansa ihmisten elämäntarinoista muodostuva kokonaisuus. Haluamme näyttää, että myös Kymenlaakso on kartanoaluetta pitkine perinteineen, toteaa näyttelystä vastaava amanuenssi Hanna Kaivonurmi.
Näyttelyyn koottiin runsas kokonaisuus esineitä ja valokuvia Poikilo-museoiden kokoelmista, muista museoista ja yksityisiltä lainaajilta. Asuista vanhin on Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva, 1700-luvulta peräisin oleva hääpuvun aamutakki. Kouvolan kartanoiden esineillä ja huonekaluilla museoon on sisustettu kartanon ruokasali, salonki, makuuhuone ja keittiö.
Lastenpolkuun innoitti 1700–1800-lukujen taitteessa Hämeenkylän kartanossa elänyt kartanonneiti Jacobina Charlotta Munsterhjelm. Lastenpolulla voi esimerkiksi suunnitella kartanon illallistarjoilua.
Sisällön erityisasiantuntijoina toimivat Turun yliopiston professori Kirsi Vainio-Korhonen, kamarineuvos Kari-Paavo Kokki sekä paikallisen kartanohistorian ja arkistoaineiston tuntija Hannu Pukkila.
Muun muassa Kouvolan kaupungin nuorten työpajat ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMKin opiskelijat tekivät sisustustöitä, näyttelyrekvisiittaa, puvustusta sekä näyttelyesineiden restaurointia ja konservointia. Näyttelyarkkitehtuurista vastasi Tarja Kunttunen ja graafisesta puolesta Amanda Kareenkoski.

Villikkalan kartanolla alkujaan olleet kaksi juhlapukua tai hääpukua on ajoitettu 1860–1870-luvuille.
Makuuhuoneen lasiin heijastuu kuvaa kartanolaisista.
Puhelimen pitäminen kädessä näytti ennen hyvin erilaiselta kuin nykyään.

Valkealan kartano

Valkealan kaupunginosassa sijaitsevista kartanoista Valkeala on vuodelta 1642, Oravala on rakennettu 1671 ja Kirjokivi 1895.
Kouvolan kylästä osti vuonna 1823 kirkkoherra Johan Hornborg Jukon talonpoikaistilan. Tilaa alettiin myöhemmin kutsua hoviksi. Myös kartanosta puhutaan. Kouvolan kartanon vanha päärakennus paloi 1931.
Valkealan kartano perustettiin Erik Gyllenstiernan läänityksille. Erik ja hänen poikansa hallitsivat läänitystä Valkealassa ja Oravalassa, kunnes ne palautettiin kruunulle 1680-luvun reduktiossa. Turun rauhassa 1743 näistä kahdesta ja Sippolan kartanosta tuli osa Venäjän valtakuntaa. Valkealan kartano paloi 1847 ja 1851.
Gustaf Adolf Colliander osti Valkealan kartanon 1839. Hän kannatti herännäisyyttä ja suosi kansansivistystä. Hän perusti alustalaisilleen Valkealaan kansakoulun. Kartano oli tärkeä herännäisten tukikohta ja Paavo Ruotsalainen, liikkeen keulahahmo, nähtiin usein vieraana.
Alexander-poika kuoli ennen isäänsä Gustafia. Adolf Natanael Colliander, Gustafin pojanpoika, oli seuraava isäntä.
Adolf ja Yolanda Collianderin aikana seurapiirit kokoontuivat kartanolla.Isäntäpari kuului Valkealan merkkihenkilöihin. Adolf toimi Valkealan kuntakokouksen puheenjohtajana vuosina 1886-1903. Hän edusti talonpoikaissäätyä valtiopäivillä.
Vuonna 1899 hän edusti Valkealan pitäjää lähetystössä, joka yritti turhaan jättää venäläistämistoimia vastustavaa Suurta adressia tsaari Nikolai II:lle. Kuntakokouksen puheenjohtajana hän oli valmis taipumaan laittomana pidetyn uuden asevelvollisuuslain edessä. Jupakan vuoksi Collianderit joutuivat lähes eristyksiin.
Valkealan kartanon isännän A.N. Collianderin kanssa laati Taavi Erikinpoika Lampi kartanon torpan vuokrauksesta sopimuksen vuonna 1904. Valkealasta on näyttelyssä esillä myös torppari Taavi Käävän asiakirjakotelo. Hän vuokrasi Parolan kylässä torppaa vielä 1930-luvulla Kymin Oy:ltä.
Puhelinlinjoja tuli Kouvolan alueelle 1880-luvulta lähtien. Valkealan kartanolla oli oma puhelinkeskus 1900-luvun alussa. K.J. ja Laina Lampinen ostivat Valkealan kartanon 1935.

Valkealan kartanolla oli ainakin kuvauspäivänä hienoa niittoväkeä. Kuva Oskari Wuorenrinne. Yhteistyöllä se tuulimyllykin nousi. Kuva OW
Stackelberg-suku omisti Valkealan kartanon 1803-39. Aatelissuvun vaakunakuva: Ritarihuone, Suomi.
Komeat hopeahääpäiväjuhlat Valkealan kartanolla vietettiin 25 vuotta Natanael Collianderin ja Yolanda Hjeltin vihkimisen jälkeen. Kuva: Poikilo-museot
Hopeahääpäivän juhlintaan kutsuttaessa käytettiin paikan nimessä W-kirjainta
Valkealan kartanolla järjestettiin kristilliset poikapäivät vuonna 1900. Kuva Oskari Wuorenrinne, Poikilo-museot.

Oravalan kartano

1759-1830 Haminalaiset kauppiaat Fabritius ja Bruun perikuntineen omistivat Oravalan kartanon. Heidän aikanaan Oravalan kartano sai tammipuiston.
1868 Johan ja Nikolai Hornborg ostivat Oravalan lankonsa tehtyä vararikon. Lanko Stenij muutti perheineen Kouvolan kartanoon.
Oravalan kartanon päärakennus paloi sisällissodan taistelussa. Martha ja Edvard johtivat Oravalaa vuosina 1916-1937. Punaiset vangitsivat Edvardin huhtikuussa 1918. Torppari avusti hänet vapauteen kahden viikon kuluttua. Sisällissotaa oli vielä kaksi viikkoa jäljellä.
Kartanolle hyökättiin kotiinpaluun iltana. Koko perhe ja palvelusväki pakenivat Kymijoen rantaan. Sodan jälkeen Edvard muisti torppareidensa avun ja etsi vankiloista punakaartiin värväytyneitä torppareiden poikia. Ikkunan läpi tullutta ensimmäistä luotia Edvard kantoi kaulassaan loppuelämänsä.

Oravalan kartanon isäntäperhe ja palvelusväkeä yhteiskuvassa noin 1918. Kuva: Oravalan kartanon arkistosta.
Oravalan kartanon lapsia 1910-luvulla. Kuva: Poikilo-museot.

Kirjokiven kartano

Kirjokiven kartano oli vuorineuvos Rudolf Elvingin kesäasunto. Voikkaan paperitehtaan johtaja Elving tilasi tehtaan ja kartanorakennuksen suunnitelmat Eliel Saarisen arkkitehtitoimistolta.
Rudolf Elvingillä oli metsästyslaukku, houkutuspyyntiin teerenkuvia eli bulvaaneja tai kaaveita, metsästyshaulikko, ruutisarvi ja pihdit luotien valamiseen. Houkutuskuvilta pyynti on perinteinen metsästysmuoto, jota käytetään esimerkiksi vesilinnuille.
Kerrotaan, että Rudolf Elving olisi ajellut höyrylaivalla Tihvetjärvellä kolme päivää, etsien kartanolleen parasta paikkaa.
Perhe otti kartanolla vastaan sukulaisia ja ystäviä.

Vuorineuvos Elvingillä oli ainakin ajokoiria, englanninsetteri ja bernhardilainen. Kuva Poikilo-museot
Kirjokiven kartanon Ulla Elving. Kuva: Poikilo-museot.
Lapsia Kirjokiven kartanon rannassa. Kuva: Poikilo-museot.

Teksti ja kuvat näyttelystä:
Janne Kousa

Artikkelikuva: Kartanoilla käytettiin erilaisia puhelimia. Esillä ovat Sippolan hovin, Kirjokiven ja Valkealan kartanoiden puhelimet

Jaa artikkeli: