fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kätilöitä ja muuta luettavaa

Väkivallasta selvinnyt

Jenny Rostainin Liian rikki kuolemaan kertoo rankasta aiheesta, väkivallan aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä (PTSD). Itse väkivaltaa kokeneena Jenny tietää mistä kirjoittaa. Bazarin julkaisemaa kirjaa ei ole helppo lukea, mutta se antaa avaimia asioiden käsittelyyn. Ja lohtu on jo siinäkin, että Jennyn oma kokemus osoittaa, että asioita voi pystyä käsittelemään ja vaikeasta, jopa vaarallisesta tilanteesta voi selvitä.
• Janne Kousa

80 käyntikohdetta kotimaassa

Karttakeskus julkaisee myös kirjoja. Kirjaan Luontokohteet tutuiksi – Retkeilijän opas Pepe Forsberg on koonnut kotimaisia käyntikohteita.
Kirjassa ei ole niitä kohteita, joista on tehty useita omia kirjojaan tai jotka löytyvät metsähallituksen sivustolta. Kouvolan alueelta ei siis ole Repovettä tai Mustilan Arboretumia. Itse asiassa koko kaakkoinen Suomi on heikosti edustettu. Pitänee käydä Haminan Taskalin luontopolulla. Kouvolan ainoa kohde kirjassa on Niivermäki, joka on Jannen jutun perusteella varmasti käymisen arvoinen. Kirjan kuvan perusteella sinne tuskin tulisi kauempaa lähdettyä. Tekstistä saa enemmän irti. Siinä olikin Kymenlaakso.
Alueina painottuvat Uusimaa, Häme ja Pohjanmaa.
Parhaimmillaan kirja toimii innostajana lähteä vaikkapa perheen kanssa tutustumaan erilaisiin luontokohteisiin. Ainakin kirja osuu nyt hyvään ajankohtaan kannustamalla kotimaan matkailuun. Vähäisen tietämyksen lisäksi valintaperusteena on ollut helppo saavutettavuus. Mikäänhän ei estä osaksi päivää valitsemasta ihan toisenlaista kohdetta, jos ei pelkkä luonto jaksa innostaa.
• Auli Kousa

Kätilöopistossa

Laura Kososen Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa on kustantamo S&S:n julkaisema.
Toimittaja, tietokirjailija ja kätilö kertoo kätilöopiston sairaalan historiasta. 1960-2017 kätilöopiston sairaalassa syntyi yli 300 000 vauvaa. Paikka onkin lukemattomien perhemuistojen monumentti.
Kirja kattaa ajan muutoksen tuomia erilaisia vaiheita. Mukana on esimerkiksi kulttuurierojen tuomia haasteita. Kritiikkiäkin osataan esittää.
• Janne Kousa

Pukuhistoriaa
Säädyllistä ja säädytöntä – Pukeutumisen historiaa Renessanssista 2000-luvulle on Anna Niirasen ja Arja Turusen toimittama ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisema tietoteos.
Pukuja on runsaasti erilaisia. Tekstiiliteollisuudessakin käytettiin väriaineita, jotka sisälsivät arsenikkia. Korsettien historiaan kuuluu selvästi ikäviä puolia.
Oikeanlainen vaatetus on ollut elämän kannalta hyvin tärkeää jo ajat sitten.
Aihepiirejä on monipuolisesti. Esimerkiksi lähetystyöhön liittyvää pukeutumista ja lotta-asuja. Monenlaista tietoa selviää, kuten se, että peruukeissa on käytetty vuohenkarvoja.
• Janne Kousa

Uusintamatka Kauko-Itään

Otavan kustantama Ökyrikas tyttöystävä on jatkoa kirjalle Ökyrikkaat aasialaiset. Nickin äiti ryntää helikopterilla keskelle häiden harjoituksia. Siitä tarina lähtee etenemään aivan uuteen suuntaan. Suurta osaa suvusta, uudesta ja vanhasta pidetään mukana. Osa putoaa tarpeettomana pois. Nykyisin on muodissa tehdä jättimäisiä opuksia. Uskoisin jaksavani lukea ainakin Rachelin ja Astridin tarinat erikseen. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ne tasapainottavat toisiaan.
Ensimmäisen kerran nauroin ääneen, kun Kitty Pong saapui kirkkoon. Hän ja hänen nöyryysvalmentajansa eli seurapiireihin sopeuttajansa saivat kaulanauhat. Niissä luki kirkon motto: Korkean tason ajatustenvaihtoa Kristuksen kanssa. Se todella hyvin kuvaa näiden rikkaiden aasialaisten omahyväistä ylpeyttä, vaikka siinä tässä tapauksessa oli mukana myös totuutta, kerrosnumerossa.
Kittyn tarina jatkuu tässä melkein traagisena. Oma itse kuihtuu kokonaan, jos tärkeintä on päästä piireihin. Vaan hänellekin voi antaa mahdollisuuden.
Kuvaukset rikkauksista ovat osin häikäiseviä. Kun lisätään usko omaan supervihreyteen, kun ei enää tarvitse lennellä vaillinaisiin kylpylöihin maailmalla, kun on riittävän hieno kotona, tuntuu, että ollaan toisen ihmislajin äärellä.
Paikoin turhauttaa, kun kaikki tärkeät henkilöt eivät tajua, mikä on tärkeää. Muutama yllätyskäänne, vahvoja ratkaisuja, naisilta ja vähän miehiltäkin, sopimattomuutta ja sopimista…
Kevin Kwanin teksti pitää otteessaan. Lopussa jää hymy. Vaikka kannatan luonnonmukaisuutta, lapsen pitää sentään saada olla lapsi. Aikuisen pitää osata olla aikuinen.

• Auli Kousa

Uutta rakentamaan

Pirjo Tuominen jatkaa Vallasrouvassa siitä, mihin Opettajatar jäi. Rosa on yhä pääosassa huolehtimassa nyt ilman puolisoa niin perheestä, kartanoista kuin liiketoimista. Läheisin sisar on yhä vahvasti mukana. Muuten on sukupolvi ehtinyt vaihtua. Lapset etsivät elämäänsä lomittain Rosa-äidin kanssa. Joissain kappaleissa seurataan heitä maailmalle.
Sorruin kerran siihen, mistä kirjan loppuun liitetyssä arvostelussa varoitetaan: ilta meni yön puolelle. Ehdin sentään tajuta, että sivulle 453 pääseminen veisi aamuun. Hyviä kohtia keskeyttää ovat nuo, joissa hypätään nuorten tarinoihin.
Tammen kustantama kirja vie 1800-luvun lopun Hämeeseen, Helsinkiin ja Saksaan. Ruotsin puolellakin käydään. Jos Rosan tyynen vahva olemus ei tunnu läheiseltä, voi lähteä kasvamaan vaikkapa eloisan Karolan myötä.
Kun kirja viihdyttää ja tarjoaa oivaltavaa ajan kuvaa ja näkökulmia kuten tämä, siihen kannattaa tarttua.
• Auli Kousa

Jaa artikkeli: