fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kaunis tarina sitkeästä naisesta

Marketta Vaaralta on ilmestynyt kirja oman isoäidin elämäntarinasta. Ida – Isoäitini tarina lähtee liikkeelle Valkealasta, kuten on kirjoittajakin lähtenyt.

Kustannusyhtiö Warelia siirsi Idan elämänkerran julkistustilaisuutta kesäkuun alkuun, mutta sekin jouduttiin perumaan.

Lahdessa nykyisin asuva Marketta Vaara kertoo, että syksyllä ehkä järjestetään kirjailijatapaaminen.

Ida – Isoäitini tarina on jo ilmestynyt. Se on saatavilla kirjakaupoista, myös verkossa, tai kustantajalta. Warelia on keskittynyt historiaan ja elämänkertoihin. Idan tarina on molempia.

Marketta Vaaran puoliso on Selänpäässä ja koko Valkealassa tunnetun Wäinö Vaaran perillisiä. Sitä kautta kirja sai osan ajankuvaa täydentävästä tiedosta. Suurimman osan tarinasta Marketta sai äitinsä kertomuksista. Ne olivat jääneet jo lapsuudessa mieleen ja vahvistuivat myöhemmin.

Marketta kertookin, että kirja oli helppo kirjoittaa. Vuoden verran hän kirjoitteli. Jotakin hän oli jo aiemmin merkinnyt muistiin. Toisaalta kaikki oli jäänyt myös vahvasti mieleen.

– Olen muutenkin kiinnostunut Valkealan historiasta ja tiedän siitäkin paljon, kertoo tämä Valkealan Sanomien uskollinen tilaaja.

Ajatus oli ensin tehdä omakustanne suvulle. Varsinkin Marketan poika kyseli usein suvun vaiheista ja erityisesti siitä, millainen ihminen Ida oli. Poika myös kannusti etsimään kustantajaa, kun Marketta kertoi ajatuksestaan kirjoittaa tiedot talteen. 

Idan ja lähisuvun tarinassa on totta tosiaan paljon annettavaa muillekin. Kirjan teksti on selkeää ja kauniin yksinkertaista. Tarina saa pääosan. Kustannustoimittaja Minna Isotalo vain hieman tarkensi kieltä ja huolehti, että kustantamon tärkeinä pitämiä kuviakin löytyy mukaan. Muuten Marketta sai rauhassa kirjoittaa omaa tekstiään.

Kanteen päätynyt kuva Idasta  on harvinaisen hymyilevä. Se kuvaa siten nuoruudenkuvaa paremmin Idan luonnetta.

Kirkosta emännäksi

Valkealan kirkosta purkautuu väkeä. Nuoret siirtyvät Naitinkolkalle, jossa Ida ja Oskari luovat katseet toisiinsa. Ida on vasta 17-vuotias, eikä halua vielä naimisiin. Vanhempien uhattua jättää kapioitta Ida suostuu ja muuttaa Rämälästä Toikkalaan.

Onni kukoistaa kunnes sisar tulee auttamaan. Siitä alkaa draama, joka saa Oskarin lähtemään Pohjois-Amerikkaan. Virheen tehnyt joutuu siitä maksamaan. Kirjassa on mukana Oskarin kirjeitä, joista kirjoittaja pystyi varmistamaan myös ajoitukset. 

Ida jää jätettynä häpeämään, vaikka oli vain hyväuskoinen. Hän ei anna kuitenkaan itseään lannistaa edes sen, että nainen ei voi periä omaisuutta ja vastuun lasten perinnöstä saanut käyttää asemaansa väärin. Tuntuu uskomattomalta, että tuosta on aikaa vain sata vuotta.

Pieni helmi

Kirja on pieni ja tiivis. Jos olisi lähtenyt kuvittelemaan keskusteluja tai ajatuksia, olisi voinut syntyä vaikka millainen romaani. Marketta Vaara pitäytyi kuitenkin siinä, minkä varmasti tiesi.

Kaikkien keksittyjen kertomusten keskellä kirja on nautinnollinen välipala. Sen jaksaa samalla istumalla lukea vähemmän lukevakin. Jos tarina joskus mielestä haalistuu, siihen on ilo palata uudelleen. 

Haasteita on välillä paljon, mutta koko ajan varsinkin Ida pysyy tien valoisalla puolella. Sota-ajat sivuutetaan, koska niitä Ida ei itse muistellut, eikä niissä hänen kannaltaan mitään poikkeuksellista ollut.

Vahvimpana mieleen jäävät Idan tahto tehdä työtä ja kyvyt antaa anteeksi ja iloita elämän kauneudesta.

Alle sadassa sivussa on mukana niin tunteita kuin ajankuvaa. Hauskin kertomus taitaa liittyä televisioon. Ida nauratti naapureita, mutta ennusti tietämättään tulevaa. 

On ihan oikein, että kirja on nimetty Idan mukaan. Se kertoo samalla kuitenkin myös Idan vanhempien, Alina-sisaren ja lasten tarinan. Marketan omasta sukupolvesta on vain mainintoja.

Marketta Vaara kertoo, että heillä on yhä kesäpaikka Toikkalassa lähellä Vanhalaa.

• Teksti: Auli Kousa

Oskari oli ahne elämälle ja jäi siksi siitä vähemmälle.
Marketta Vaaralle isoäidistä kirjoittaminen oli helppoa.

(Kuvat ovat kirjasta.)

Jaa artikkeli: