fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kävelyä kerrakseen

Kuvittele käveleväsi noin viisi tuntia päivässä, 5 kilometrin tuntivauhdilla noin 80 päivää. Oheisohjelmaksi voit ottaa muun muassa yhden triathlonin pikakisan ja poiketa Suonenjoella noukkaamassa mansikoiden ahmimisen suomenmestaruuden.

Kristian Muthugalage köntyää raput alas tuohikottilaisesta kodista ja haukottelee makeasti. Päivän kävelyn jälkeen lepo maistuu, vaikka on vasta iltapäivä. Pakko onkin levätä, sillä yö rasittuneiden lihasten kanssa vieraassa pedissä on katkonainen. Kahdeksasta yhdeksään tuntia on tavoite nukkua.
Huumorintaju on ainakin tallella. Kristian kertoo avoimen hyväntuulisesti seikkailustaan. Hän toteaa, että lihakset vertyvät taas, kun lähtee liikkeelle.
– Eipä ole kummemmin lihashuoltoa tullut tehtyä, jos ei siksi laske matkalle osunutta oheisohjelmaa, hän naurahtaa. Muutaman kerran on tullut vähän venyteltyä ja hevossalviaa on tullut levitettyä lihaksiin.
Saunonut ja uinut hän on paljon. Kemijoessa oli ensimmäinen vilpoisa uinti. Eipä Iijoessa tai Oulujärvelläkään vielä ollut lämmintä vettä.
Jos sukunimi ihmetyttää, kerrottakoon, että Kristianin isä on kotoisin Sri Lankasta ja äiti Kangasalalta. Kristian itse on syntynyt Tampereella ja asustaa Vantaalla.

Kristian Muthugalage keskittyi seikkailullaan laittamaan jalkaa toisen eteen ja tutustumaan ihmisiin. Iltapäivällä lihakset ovat selvästi kipeät, vaikka vertyvät taas, kun matka alkaa. (Tämän kuvan otimme Tuohikotissa. Muut kuvat ovat Kristianin matkapäiväkirjasta.)
Kristian saunoi ja ui usein sekä otti matkan varrella paljon kauniita vesistökuvia.

Yksinkertaisesti kävelemistä

19.5.2019 Kristian lähti Nuorgamista vaeltamaan kohti etelää. Mukana oli teltta, muutaman päivän eväät, vähän vaatetta ja yhdet vaihtokengät. Alkuvaiheessa selässä oli noin 18 kiloa. Sodankylästä hän lähetti kotiin kolmisen kiloa ja Ranualta vielä melkein viisi.
Kristian ihmettelee, miksi kaikki kysyvät kengistä. Sateen varalta on mukana vaelluskengät. Poutapäivät hän olisi selvinnyt yksillä lenkkareilla, jos ne eivät olisi jääneet Eukonkantokisapaikalle Sonkajärvelle kuivumaan. Melkein uudet kengät olisivat kestäneet loppuun asti.
Toinen kummallinen kysymys on kävelytyyli. Kristianin käsitys on, että jokainen osaa kävellä. Hän naurahtaa lapsille opettaneensa kävelyä:
– Ensin laitetaan toinen jalka eteen ja sitten toinen jalka sen eteen. Kädetkin heiluvat.
Hieman vakavoituen hän myöntää, että oma askellus on tasapainoinen. Eivät ole ainakaan kengät mistään kohden erityisesti kuluneet.

Kengät olivat sopivia ja pysyivät kunnossa. Niitä Kristian vaihteli vain kelin mukaan.

Pääosin tasaista matkaa

Kristian pyrki pääosin tasaisiin matkapäiviin, 20 ja 30 kilometrin välillä. Pisin matka rinkan kanssa on ollut 36 kilometriä.
Saatuaan rinkalle kuljetuksen Kristian sisuili peräti Ivalosta Vuotsoon eli 70 kilometriä. Hän arvioi sen vastaavan noin 50 kilometriä rinkan kanssa.
Reitin hän suunnitteli niin, että suurin osa kulki valtateiden varsilla. Toinen peruste oli saavuttaa mahdollisimman paljon seutuja, joilla hän ei ollut aiemmin käynyt.
Yhden reittimuutoksen hän teki. Kuusamo-Kajaani-Suomussalmen sijaan hän vaihtoi reittiin Ranua-Puolanka-Paltamo, jotta ei tulisi liikaa erämaaosuuksia. Tarkoitus oli myös tavata ihmisiä eri puolilla Suomea.
Varsinkin kuumina päivinä Kristian lähti liikkeelle aikaisin, puoli yhdeksän maissa. Auringon väsyttävyyden hän on huomannut päästyään perille. Aikaisella lähdöllä on matkajuomiseksi riittänyt puolitoista litraa ja kävely puolipäivän auringossa on jäänyt vähiin.
Ranuan jälkeen oli kilometrivauhti niin täsmällisesti viisi tunnissa, että hän oli perillä juuri ilmoittamaansa aikaan.
Loppumatkan Kristian oli jo laskenut, vaikka ei aiemmin rukannut itselleen mitään aikataulua. Tavoite oli neljäs elokuuta saapua Helsinkiin. Kauppatorin kautta hän oli päättänyt koukata. Senaatintorille oli aikomus juhlistamaan ja kuvaamaan ystävien kanssa tavoitteen saavuttamista.
Aikataulu piti ja kuvista voi päätellä ystävien ottaneen Kristianin asiaankuuluvasti vastaan. Kävelykuninkaan kruunu ja supermiehen asu odottivat matkaajaa. Lopputaipaleella Kristian sai myös kävelyseuraa.

Hepoköngäs oli yksi hienoimmista poikkeamista kävelytaipaleella.

Monenlaista majoitusta

Tuohikotti ja Valkealan kirkonkylä osuivat Nuorgamin ja Helsingin väliin. Tuohikottiin toi 69. matkapäivä. Teltassa Kristian oli nukkunut matkan varrella kymmenisen yötä. Niitä kertyi pääosin alkumatkasta. Vähän vähemmän kertyi maksettuja yöpaikkoja.
Muiksi öiksi on joku yksityinen tarjonnut majapaikan. Jos joku peruuntui, tilalle löytyi yleensä uusi. Jonkun kerran Kristian on käynyt ihan koputtelemassa, pääseekö majoitukseen.
Tuohikotissa kulkijan tarpeen huomasivat Rosa ja Joni Kemppainen. Valkealan jälkeen Kristian pääsi sukulaisiin, isotädin huomaan. Melkein Loviisaan asti oli jo majapaikat tiedossa.
Pohjoisen erämaataipaleilla Kristian joutui varaamaan matkaan myös muita välejä enemmän evästä. Utsjoen jälkeen seuraava kauppa on vasta Inarissa. Ennen reissua hän laski tarvitsevansa 20 kilon rinkan kanssa 30 kilometrin etapeilla noin 3 800 kaloria. Hieman vähemmällä hän huomasi pärjäävänsä. Lisäksi paikalliset tarjosivat täydennystä.

Tallattavaa maantietä riittää, kun matkaa Nuorgamista Helsinkiin

Sopivasti osumia

Matkaan mahtui 19 vapaapäivää. Se ei välttämättä tarkoittanut lepoa.
Sonkajärvellä Kristian osallistui eukonkantokisoihin.
Suonenjoen mansikkafestivaaleille Kristian sai yhdeltä tapahtuman järjestäjältä kyydin. Kristian onnistui hankkimaan mansikansyönnin suomenmestaruuden. Hän kutsuu pahinta kilpakumppania monsteriksi. Alkukisassa näytti vielä, ettei kenestäkään ole vastusta. Kristian onnistui pääsemään finaaliin, jossa kaikille oli varattu neljä litraa ahmittavaa. Alkukilpailuissa ylivoimainen hyytyi finaaliin ja Kristian söi oman satsinsa nopeiten.
Kristian kohtasi matkan varrella Artun ja tämän perhettä, sattumalta tai tarkoituksella, hän ei kysynyt. Arttu kertoi, että kahden päivän päästä olisi Joroisilla triathlon-kilpailut. Kristian jatkoi kävelyä Juvalle, josta hän sai kyydin Joroisille. Tarjolla oli myös pikakisa, jossa uidaan 400 metriä, pyöräillään 20 kilometriä ja juostaan 5,5 kilometriä.
– En ole koskaan triathlonia edes ajatellut, Kristian virnistää. Vaan mitäpä yksi pieni kisa olisi enää tuntunut. Arttu lainasi kunnon ”mummomankelin”. Muilla oli kilpapyörät. Repusta löytyi uima-shortsit. Muilla oli ihonmyötäistä. Takana oli noin 1 200 kilometriä kävelyä. Kilpailijoita oli 108. Kristian sai sijan 67. Aika hyvin kisaturistilta.

Matkan varrella tallentuivat mielenkiintoisimmat kyltit.

Askel kerrallaan muukin valmistuu

Kristianin opiskelut ovat loppusuoralla ja yritykset pärjäsivät hetken häntä ilman, joten oli mahdollista pitää ”lomaa” koko kesä.
Monen tempauksen takana on vedonlyönti. Liki 29-vuotias Kristian mietti ihan itse itselleen ja elämäntilanteelleen sopivaa haastetta. Aiemmat kävelyt ovat olleet arkista liikkumista paikasta toiseen. Mielenkiintoisempaa urheilua hän muutoin harrastaa: jalkapalloa, yleisurheilua ja tennistä.
Ajatus suuresta seikkailusta syntyi viime vuonna. Keväällä Kristian tuumi, ettei ole syytä jäädä toteutusta odottelemaan, kun ajatus oli täsmentynyt pitkään vaellukseen.

Paljon ennen Valkealaa oli niin paljon matkaa takana, että Kristian osasi jo laskea loppumatkan ajoituksen.


Kristian kertoo lentäneensä paljon kolmena viime vuonna. Hän koki, että on aika panostaa nollapäästöiseen matkailuun. Vaelluksella hän pääsi lähelle luontoa, myös kuvaamaan.
Valokuvaus on opettanut näkemään elämää ympärillä, joten Kristian ei kokenut yksinäisyyttä myöskään erämaataipaleilla.
– Isotkin unelmat toteutuvat, askel kerrallaan, kun vain kulkee eteenpäin, Kristian toteaa. Hän halusi tempauksellaan vakuuttaa ihmisille, että mikä tahansa on mahdollista, kun tekee sitkeästi työtä tavoitteidensa eteen.
– Tahdonvoimaa ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan haluamaansa pisteeseen pääsemiseen. Samalla kannattaa nauttia matkasta, jotta kauniit maisemat eivät vain vilahda kiireessä ohitse.
Siksi Kristian ei halunnut aikataulua. Täytyi olla aikaa käydä tapahtumissa tai vaikkapa Hepoköngäs-niminen putous kokemassa.
Kristian ilmoitti viettävänsä reissun jälkeen viikon sohvaelämää. Lihakset vaativat lepoa.
Valokuvauskeikat, opinnot, puhujien välittäminen, kieltenoppimisvihon myynti tai jokin muu varmasti ainakin osin pyrkii sohvallekin mukaan. Vähintään täytyy mieleen tulevia ajatuksia laittaa talteen, jotta suunniteltu reissukirja myös valmistuu.

• A&SK

Tuohikotista on lyhyt matka Kääpälään. Kuvien määrästä voi päätellä, että Jätkän piha kiinnosti.
Kuvan dramaattisuutta vähentää, jos tunnistaa paikan. (Verlassa)

Lisää Kristianin omia kuvia löytyy hakusanalla Suomenläpikävely.

Jaa artikkeli: