fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kehrääjä surraa öisin kangasmailla-Viikon 26 luontoääni Yleisradiossa

Aleksis Kivi riimitteli kehrääjälinnun tuonen lehdon asukkaaksi, mutta biologin käsitys on toinen.
Kehrääjän surina kuuluu kesäöinä karuilla harvapuustoisilla kangasmailla, hakkuuaukeilla ja kallioilla. Tämä omalaatuinen lintu tarvitsee hyönteisjahtiinsa avointa maastoa, sillä se saalistaa yöllä lentäviä hyönteisiä.
Valkealan kankaat ovat tunnettuja kehrääjistään. Eniten surinaa kuuluu Selänpään ja Utin seuduilla.
Pohjolan yöttömät yöt estävät kehrääjän esiintymisen Keski-Suomen pohjoispuolella. Vaikka elinympäristön muutokset eivät koettele kehrääjää samalla tavalla kuin lehtojen ja vanhojen kuusikoiden lajeja, on surina vaiennut monilla kankailla. Yksi vaaran paikka on autoliikenne, sillä kehrääjä laskeutuu mielellään tielle, kohtalokkain seurauksin.
Kehrääjällä on pieni nokka, mutta kun lintu sen aukaisee, paljastuu suuri kita. Suu ammollaan kehrääjä risteilee ja kerää hyönteisiä poikasilleen.
Pitkät siivet ja pyrstö tuovat kehrääjän lentokuvaan jotain haukkamaista tai käkimäistä. Päivällä torkkuva kehrääjä on vaikea löytää, sillä se sulautuu täydellisesti maaston väritykseen.
Kehrääjällä on kyky horrostaa ja säästää energiaa, jos pitkä sateinen ja kylmä kausi estää hyönteisten lentelyn.
Markku Paakkinen

Kehrääjän suuri silmä kertoo linnun olevan yöeläjä.

Jaa artikkeli: