fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kesä-Valkealan pääkirjoitus: Rauha ja hiljaisuus

Tällä kertaa tässä lehdessä näkyy vahvasti se, mitä teimme viime kesänä. Eipä tehty viime kesänä matkoja kauniille seuduille. Eipä tehty itse asiassa yhtään minkäänlaista matkaa. Mökillä taidettiin kerran tai kaksi käydä. Janne ehti kierrellä lähellä ja vähän kauempana. Onhan tämä muutenkin hieman poikkeuksellinen lehti, poikkeusoloissa tehty.
Ainoa harrastus viime kesänä oli kasvimaa, joka sekin sai olla aika paljon omissa oloissaan. Purjot menestyivät satunnaisella lisäkastelulla ja kutakuinkin kertakitkennällä, juhannuksen tullessa kylvetyt porkkanat eivät niinkään. On sitten lykätty purjoa mukaan melkein joka ruokaan. Tänä keväänä yritetään päästä aloittamaan ajoissa. Kasvimaa on kiireellisempi kuin pihapiirin kunnostus.
Rakensimme eläkepäiviä vasten uutta kotia. Suunnittelu vei talven, ja keväällä lähdettiin pystyttämään. Jos maan pinnasta alkaen lasketaan, taitaa kuutioita olla liki yhtä paljon kuin edellisessä. Neliöitä tuli paljon vähemmän. Mitäpä kaksi ihmistä siivottavaa haalisi, tai enää tavaraakaan. Kunhan ruokakaapissa jotakin on tällaista poikkeustilannetta varten ja jotakin puhdasta ylle.
Iloinen yllätys oli, miten paljon lopulta pystyimme itsekin tekemään. Maalasimme, teimme lattiat, pinnoitimme katot, eristimme ja listoitimme. Nikkaroimme jopa huonekaluja, puisia ja yksinkertaisia, mutta kuitenkin. Hirret oli pakko eristää, kun minulle ei muovi kelvannut, luonto- ja terveyssyistä. Järjesteltävää oli koko ajan. Taisin minä jonkin verran pomottaa, tarkka kun olen materiaaleista, mutta varsinaista pomon paikkaa ei avautunut.
Muutaman kerran itkin uupumusta tai lepäsin teltassa. Teki mieli kiirehtiä jopa betonia kuivumaan. Lokakuun lopussa pääsimme muuttamaan. Sopeutuminen uuteen kesti hetken, vaikka tiesimme tulleemme kotiin.
Jos joku muuttaa ihan naapuriin, siis joku kaksijalkainen, sitten ehkä ostetaan verhot. Muuten katsellaan isoista ikkunoista mänty- ja koivumetsää ja peltoja niiden lomasta sekä kurkia ja joutsenia kaartelemassa niiden yllä. Ketunkin näin juuri hiipimässä kuusten takana. Yöllä näkyvät tähdet, sen jälkeen kun sammutettiin ulkovalot sulaketaulusta. Oli tullut ajatteluvirhe. Ei huomioitu, että tuuli sytyttelee lamppuja. Kohta on kesä ja yölläkin näkee, jos ei pysy unessa.
Valoa ja rauhaa on ympärillä tarpeeksi. Metsäautotiet tarjoavat vaihtelevia kävelyreittejä. Lenkki saattaa syntyä vain kääntöpaikalla, mutta se ei haittaa. Joka kerran huomaa jotain uutta.
Ymmärrän jotenkin ihmisiä, jotka kaipaavat muita saman lajin edustajia suuria määriä ympärilleen. Minä kuulun niihin, jotka kaipaavat seuraa vain ajoittain, ja viestittelykin usein riittää. Poikkeustilanne ei kovin poikkeukselliselta tunnu. Useimpina päivinä sen voisi melkein unohtaa.
Toivon kaikille samaa valoisaa oloa ja rauhaa, jonka itse olen maaseudulta löytänyt. Joskus elämä koettelee. Jos on paljon tahtoa ja vähän voimaakin, voi aina uuvuttuaan nousta uudelleen ja jatkaa iloista matkaa kohti uutta kesää.

Auli Kousa, päätoimittaja

Jaa artikkeli: