Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kesälukemista

 Yrttejä ohjeineen

Sinikka Piippo ja Pert­ti Salo ovat koonneet 300-sivuisen teoksen suo­malaisista yrteistä. Minerva on kustantanut kirjan 100 teeyrttiä luonnosta ja puutarhasta.

Kirja on fyysisesti painava, mutta lukukokemuksena kevyt. Kuvia on sopivasti ja taitto on selkeä. Keveintä on olo, kun on kirjan yrttejä poiminut, keittänyt niistä teetä ja juonut sitä.

Ohjeet painottuvatkin juomiin ja niihin sekoitettaviin yrtteihin. Kuvia on tunnistamisen apuna ja somistuksena. Pääosassa on kunkin kasvin esittely.

Perustietojen jälkeen ovat osi­ot: Mukava tietää, Käyttötavat, Rohtona ja Varo. Jos haluaa pe­rehtyä tieteellisesti, siihen ohjaa aineosaluettelo.

Kirja on jaettu luonnonkas­veihin, mausteyrtteihin, puihin ja pihan koristekasveihin. Mu­kaan on valittu helppoja, pää­osin monelle tuttuja ja helppoja lajeja kerätä ja viljellä. Lajikirjo on runsas, mutta ei täysin katta­va.

Kirja sopii hyvin peruskir­jaksi puutarhaan ja luonnosta keräilyyn innostuneelle, joka haluaa pitkälle huolehtia itse terveydestään.

Sen avulla pääsee hyvin al­kuun, ja kokenut keräilijä ja kasvattajakin voi sillä pärjätä, sillä Suomen kesä on sentään lyhyt.

 Saunasta hyvinvointia

Tammi on julkaissut Terhi Ruudun teoksen Hoita­va sauna -reseptejä hy­vinvointiin. Pelkästään erilaisia vihtoja on mainittu kymmenen, joten kattavuutta löytyy.

Esimerkiksi kasvien erilaisia vaikutuksia on mainittu. Kesän aikana ei koko kirjan ohjeita edes pystyisi kokeilemaan.

Talviseen tunnelmaan vie esi­merkiksi lumipallolla hieronta. Katri Kapasen kuvat vievät hyvinvoinnin maailmaan.

Seitsemäs sisar

Juuri kun ajatteli, että kokonaisjuoni vihdoin ratkeaa, paljastui, että viimeinen osa on tulossa ensi vuonna, vasta syksyllä. Papa Saltin tarina ei mahtunut vielä mukaan.

Sarjan seitsemäs, Kadonnut sisar ilmestyi Lucinda Rileyltä suomeksi toukokuussa. Kirja alkaa melkein samoin sanoin kuin aiemmat, mutta isä on eri.

Myös rakenne on hieman erilainen kuin aiemmissa. Kirja käy läpi useita sukupolvia. Raskainta luettavaa on osuus Irlannin vapaustaisteluista, joissa sota ei lapsia, irlantilaisia, säästänyt. Merryn lapsuuden kuvaus on jo kiehtovaa luettavaa, vaikka haasteensa siinäkin on.

Pitkään saa pohtia, kuka kirjan päähenkilö oikein on, äiti, jota on jo nuorena sanottu kadonneeksi sisareksi, vai tytär, joka ikänsä puolesta sopii sisarussarjan nuorimmaksi. Ja miten tarinaan liittyy sormus, joka kuuluu molemmille?

Tuotteliaalta kirjailijalta on ilmestynyt Bazarin alkuvuoteen muitakin teoksia. Ne ovat parempia valintoja, jos ei pysty irrottamaan aikaa noin kuuden tuhannen sivun lukemiseen. Voi Seitsemästä sisaresta toki lukea vain jonkin osan, mutta ohueksi mielenkiintoinen perhekuvio silloin jää.

Pitsattaa

Juhana Salakarin ja Jii Roikosen Vitsipitsa-Täytteenä Ella ja Helmi! on erikoisin vitsikirja, johon olen törmännyt. Osa vitseistä on hyvin oivaltavia. Jotkut toiset ovat ihan pönttöä huumoria. Otavan kirjassa vierailevat Ella & Helmi pitävät yhdessä YouTubessa kanavaa, jolla on tilaajia noin 110 000. Videoiden nimiä silmäilemällä pystyy päättelemään, että kaksikko on omiaan vitsikirjaan. Vitsipitsassa on sarjakuvia useaan otteeseen, joten lukeminen on keveää. Tietysti riippuu ihan omasta huumorintajusta nauraako vatsa kippurassa vai kääntääkö päätään ja hokee: -Ei, ei, ei. Niin tai näin, kääntyvät suupielet vähintään hymyyn hyvin suurella todennäköisyydellä. 

Haltioista

SKS kirjat on julkaissut Martti Haavion teoksen Suomalaiset kodinhaltiat. Kirja ilmestyi ensi kertaa vuonna 1942. ”Valkealassa harmaa ukko tulee uunilta ja tuli suihkii sen suusta”. Etsivä löytää muutakin Valkealan uskomuksiin liittyvää. Sen verran tuhti opus on, että kokonaan lukeminen veisi tuntikausia. Vinkkiä voi saada esimerkiksi sadun kirjoittamiseen tai aineistoa oman seudun haltiauskomusten tutkimiseen. Mikäli siis kirjasta löytää oman asuin- tai synnyinseudun aineistoa. Työlästä se on ja siinä mielessä kirja kaipaisikin lisää hakemistoja.

Seikkailuun

Raya ja viimeinen lohikäärme -värityskirja on Egmontin julkaisema. Mukana olevat tarrat ovat isoja. Niiden väliin jäävästä materiaalista voi vaikka kuvittaa omia tarroja. Mikäli siis haluaa laittaa tarrat vaikka tarravihkoon. Tyhjä tila tuo seesteisyyttä seikkailullisuuden keskelle. Hahmojen nimet ovat ovelia. Noi tuo mieleen puhekielisen version sanasta nuo. Ongit taas saa mieleen käskymuodon kalastajalle. Namaari on sanan naamari anagrammi. Se tuskin on kuitenkaan ollut mielessä, kun alkuperäisversio kuitenkin viittaa Kaakkois-Aasiaan. Värityskirja on hyvä vaikka lahjapakettiin värittämisen ystävälle. Vinkkejä värien käyttöön saa halutessaan kansista tai tarroista.

RAYA: © 2021 Disney Enterprises, Inc.

Klassikko

Heiska ja Heta -pelkkää pilaa on useiden tekijöiden yhteistyön tulosta. Franquin, Goscinny ja Peyo ovat varmastikin viisikosta tunnetuimmat. Toiset ovat Tibet ja Greg. Sarjakuva-albumissa on lyhyitä sattumuksia, joten ideoita on tarvittu monia. Felix, Heiskan ystävä ja serkku, aiheuttaa monenlaisia kommelluksia. Etenkin Heiskasta selviää eri puolia, Hetastakin melko hyvin. Suomessa sarjakuva on turhaan jäänyt melko heikolle tuntemukselle. Kun Story House Egmontin julkaisema sarjakuva oli ennestään itselle vieras, säilyi lukukokemus erityisen yllätyksellisenä. Mielellään Heiskan ja Hetan vaiheista lukisi lisääkin.

HEISKA JA HETA: © ÉDITIONS DU LOMBARD (DARGAUD-LOMBARD S.A.) 2015, by Franquin, Goscinny, Greg

HEISKA JA HETA: © ÉDITIONS DU LOMBARD (DARGAUD-LOMBARD S.A.) 2015, by Franquin, Goscinny, Greg

HEISKA JA HETA: © ÉDITIONS DU LOMBARD (DARGAUD-LOMBARD S.A.) 2015, by Franquin, Goscinny, Greg

Sinuuteen ja minuuteen

Tammen julkaiseman Rohkeasti sinä! ovat kirjoittaneet tubettajasiskokset Elina ja Sofia sekä heidän äitinsä Aura Marttinen. Veikeän kuvituksen on luonut Anthony Conley. Omaperäisessä kirjassa mainitaan esimerkiksi hevosdelfiini. Arvelisin kirjan toimivan parhaiten niin, että lapsi ja aikuinen tutustuvat siihen yhdessä ja voivat sitten keskustella omista kokemuksistaan ja näkemyksistään.

Tupuna luonnossa

Pupu Tupuna on ihastuttanut lapsia jo vuodesta 1972. Otava on koonnut uusintapainoksiin ja koviin kansiin useita pikku tarinoita. Pupu Tupunan iltasatuja 2 sisältää neljä Pirkko Koskimiehen (1925-2011) sanoittamaa ja kuvittamaa satua. 

Pupu Tupuna ja ystävät sekä Pupu Tupunan syntymäpäivä, pulma ja paluu muodostavat luonnollisen kokonaisuuden, siinäkin mielessä, että elävä luonto on vahvasti mukana. Ystävät vie eri vuodenaikoihin. Pulma vie maatilalle, ja paluussa tavataan villieläimiä. Syntymäpäivä vähän poikkeaa linjasta. Se opettaa erityisesti hahmottamaan muotoja ja kestävyyttä.

Koskaan ei ole liian varhaista aloittaa iltasatujen parissa. Tupunaa jaksanee vielä itse lukea sitä taitoa opetteleva.

Pohjoiseen

Hanna Apajalahden Lappi pintaa syvemmältä -matkailijan kulttuuriopas vie lukijansa pohjoiseen kulttuuriin. Into Kustannuksen julkaisemassa teoksessa on runsaasti valokuvia kuvituksena. Kirja rajautuu Napapiirin pohjoispuoliseen Lappiin, joten esimerkiksi Kemin lumilinnasta ei löydy tietoa. Sanaoppaassa esitellään esimerkiksi aihki eli ikipetäjä ja kurjenpuola eli karpalo. Kohderyhmä on selvästi nuoret ja aikuiset. Itse jäin kaipaamaan napapiirin eteläpuolista Lappia, mutta kirja vie kuitenkin hyvin Lapin kulttuuriin. Saamelaisuutta on esimerkiksi käsitelty kattavasti.

Hevosjännitystä

Tammi on julkaissut teoksen Star Stable Sielunratsastajat-pimeys laskeutuu. Helena Dahlgrenin kirjassa Sielunratsastajien täytyy estää Pimeyden ytimen kammottavat suunnitelmat. ”Kaikki ovat jähmettyneet kuin jääkalikoiksi. Lindan suu repsottaa ammollaan ja simät kiiltävät.”, kirjassa kerrotaan. Seikkailullisessa kirjassa on taikaa ja jännitystä.

Arviot Janne Kousa

Jaa artikkeli: