fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kesälukemista

Paikallista historiaa nuorille ja aikuisille
Kustantamo Reuna on julkaissut aiemmin Valkealan Sanomien jatkokertomuksena ilmestyneen Leo Laurilan kirjan Jannen ja Elisan kapina. Kirja on painettu Vilnassa.
Toimituksen kappaleessa sivut hyppäilevät ihmeellisesti, mikä vaikeuttaa juonessa pysymistä. Kirja alkaa sivusta 29. Sivun 44 jälkeen tulee sivu 21. Paikoitellen kirja menee jännäriksi. Tyttären väkisinmakaaminen saa isän lähtemään hengenvaaralliselle kostoretkelle. Pelkuruuttakin kirjassa on.
Vuoden 1918 ympärille näille seuduille kietoutuvan kertomuksen sävy ei ole kiiltokuvamainen, mutta ikävissä asioissa ei vellota. 1918 ei kuitenkaan ollut mikään ilon vuosi, joten ikäviä asioita tapahtuu kirjassa useaan otteeseen. Kirja on selviytymistarina haastavien aikojen läpi.
• JK

Muistoja läheisille
Heidi Tihveräinen ja Lauri Sallamo ovat suomentaneet ja Gummerus on julkaissut Cecelia Ahernin kirjan Loppusanat. Se on itsenäinen jatko-osa kirjalle P.S. Rakastan sinua. Rakastun kirjaan jo prologin alkusanoissa: ”Tavoittele kuuta taivaalta – vaikka et onnistuisikaan, olet silti yksi tähdistä.”
Holly on saanut Gerryltä kirjeitä tämän kuoleman jälkeen. Sisaren jakaman keskusteluohjelman jälkeen häntä pyydetään neuvojaksi sairaille, jotka haluavat itse jättää jotakin jälkeensä läheisilleen. Holly on mennyt eteenpäin, eikä tahdo palata kipeään aikaan.
Pyynnöt eivät kuitenkaan jätä rauhaan. Hollylle avautuu näkökulmia, joita hän ei omalla kohdallaan vielä tajunnut. Elämän voi tehdä vaikeammaksi tai helpommaksi niin itselleen kuin läheisilleen. Tarvitaan tasapainoa elämän ohjaamisen ja surun keventämisen välillä.
Kirjaa lukiessa alussa tuntuu ankealta osallistua Hollyn epävarmuuteen. Kuolemasta puhuminen ei kuitenkaan tee romaanista raskasta. Mitä syvemmälle mennään, sitä enemmän rakkaus keventää, ja hyvä muisto jää monella tavoin.
• AK

Vastustuskyky itse vahvaksi
Biohakkerin flunssaopas puhuu elämän pienistä uhkaajista realistisen rakentavasti. Oppaan on kustantanut Biohacker Center BHC Oy. Kirjoittajat ovat Teemu Arina, Olli Sovijärvi ja Siim Land. Kriitikkona työn edetessä on toiminut Sam Inkinen.
Alkusivuilla mainittu pandemia on käsissä. Opas auttaa sen ymmärtämisessä monella tasolla. Opas kertoo esimerkiksi turistimäärien kansainvälisestä kasvusta. Vuonna 2018 tehtiin liki 1,4 miljardia turistimatkaa. Niistä noin puolet oli Euroopassa.
Taulukko taudeista kertoo muun muassa, että sikainfluessaan on kuollut jotain yli kaksi tuhatta ihmistä. HIV, virus sekin, on vienyt yli 30 miljoonaa, tosin 60-luvulta alkaen. Espanjantauti on kohtuullisen varmoissa tilastoissa tappavimpana sadalla miljoonalla. Musta surma 1300-luvulla on saattanut viedä enemmänkin.
On hyvä tietää niin tautien leviämistapoja eli tartunnan välttämistä kuin varsinkin ihmisen immuunipuolustuksen toimintaa.
Tavalliselle lukijalle merkittävin oppaan anti on puolustusjärjestelmän ravitsemuksellinen vahvistaminen. Opas muistuttaa, että taudin saatuaankaan ei sille kannata antautua, kun oireita voi helpottaa ja toipumista monin tavoin nopeuttaa. Tautien lisäksi meillä on ympäristöuhkia, joita vastaan terve elimistö pystyy paremmin taistelemaan.
Kannattaa keskittyä tärkeimpiin kuten D-vitamiini ja sinkki. Osa tutkijoista on jo vuosikymmeniä yrittänyt puhua C-vitamiinin jättiannosten puolesta. Oppaassa mainitaan tutkimukset vuosilta 1954 ja 1999. Jälkimmäisen perusteella suositeltiin oireiden ilmaantumisen jälkeen tunnin välein 1000 mg C-vitamiinia ensimmäisen kuuden tunnin ajan ja sitten kolmasti päivässä. Selvästi siis suomalaiset ohjeet ylittäen. Edellä mainituista kolmesta vahvistuksesta opas suosittelee aloittamaan.
Kaikkiin oppaan mainitsemiin aineisiin ei siitä yksinään saa riittävää valmiutta ymmärtää, saati käyttää. Valkosipuli, pakurikääpä, hunaja ja inkivääri lienevät useimmille tutuimmasta päästä.
Varottavia ovat tupakan ja alkoholin lisäksi runsaat määrät kotimaisia viljoja, sokeri ja pitkälle jalostettu liha. Siipikarjassa, varsinkaan broilerissa ei myöskään ole niin hyvä rasvahappokoostumus kuin moni luulee. Suurista kaloista, kuten tonnikala, kertyy puolestaan raskasmetalleja.
Jos todella välittää omasta ja läheistensä terveydestä, opas kannattaa hankkia. Se on kohtalaisen edullinen ja saatavissa myös sähköisenä. Tutustuisin asioihin hieman tätä opasta laajemmin, vaikka oikean suuntainen se tuntuu olevan. Kukaan tuskin kaikkea vielä tietää, vaikka yrittäisi kuinka avoin ja rehellinen tiedon hankinnassa olla. Hyvään suuntaan tällä oppaalla ainakin pääsee.
• AK

Uutta sisältöä
Otavan julkaisema Sofia Lundbergin Tapaa minut tammen alla sopi hyvin kuunneltavaksi. Terhi Vartian suomennoksen lukee Charlotta Hagfors. Nimestä voisi kuvitella rakkauskohtausten paikan. Kyseessä on kuitenkin elämää pidemmälle ehtineen lohdullinen seura avioeron kokeneelle.
Vähitellen muistot perheestä paljastavat eron syyn. Pitkän epävarmuuden jälkeen ei ollut muuta ratkaisua, vaikka lapsi on vuoroviikoin isällä, ja äidillä ikävä ja huoli.
Päähenkilön on vaikea olla kyseenalaistamatta omaa ratkaisua. Eihän puoliso edes lyönyt, vielä. Mustelmat tulivat tönimisestä. Olisiko voinut vielä vain totella?
Surun kautta on etsittävä uutta elämää ja kykyä jättää mennyt taakse ja olla ottamatta tulevasta niitä ehkä koskaan toteutumattomia huolia.
Huomaan sijoittavani tarinan Suomen rannikolle, vaikka se tapahtuu Ruotsissa. Paikka on kaunis. Kauneus ja rohkeus valtaavat alaa myös päähenkilön sisimmässä. Rohkeus lähteä vähän järjettömälle seikkailulle saatua ystävää etsimään lopulta antaa elämälle uuden suunnan.
• AK


Uusia yrttejä
Bertalan Galambosi on taustaltaan unkarilainen, mutta ohjeet kotipuutarhan yrteistä ovat ihan suomalaisia. Minervan kustantama Uusia yrttejä kotipuutarhaan esittelee peräti 46 erilaista yrttiä.
Olen harrastanut yrttejä nuoresta alkaen, joten suurin osa uutuuksista on vähintään nimeltään tuttuja. En kuitenkaan ole koskaan edes kuullut esimerkiksi macasta, karhunjuuresta, tummarusokista tai siperiannukulasta.
Kirja on erittäin selkeä. Kuvia ja tietolaatikoita on sopivasti. Kirja on ilmava tuhlaamatta sivuja tyhjään. Kirja sopii oppaaksi sekä kasvatukseen että käyttöön. Selostukset tekijän tutkimuskokemuksista eivät ehkä anna viljelijälle paljon.
Parhaimmillaan opas on perinteisempien kirjojen rinnalla. Siitä puuttuvat tutuimmat viljeltävät yrtit kuten myös moni antoisa luonnossa kasvava.
• AK


Perinnekasveja
Ulla Salo ja Pertti Salo perehdyttävät suomalaisten pihapiirien vanhoihin kasveihin. Minervan kustantamassa Pihan perinnekasvit -kirjassa pääosassa ovat perennat ja pensaat. Pienen osion saavat myös hyötykasvit.
Kustakin kasvista kerrotaan kuvan ja kuvauksen lisäksi sen alkuperä, kasvupaikkavaatimukset, lisääminen sekä muita tarvittavia tietoja. Lopussa on vinkkejä, missä kasveihin voi tutustua omalla seudullaan tai mistä niitä voi hankkia.
Kasvikirjat osutetaan kevään innostukseen, vaikka ne olisi viisaampaa lukea keskellä talvea, jolloin on aikaa tehdä päätöksiä. Tästä kirjasta voi poimia jotakin vaikka tähän kesään, mutta parhaiten tieto ehtii sisäistyä ja valinnat osua oikeaan, jos keskittää käytännön toteutuksen syksyn istutuksiin tai seuraavaan kevääseen.
• AK

Rakentuva kudelma
WSOY julkaisi Karoliina Timosen suomennoksen Lisa Jewell’n romaanista Löysin sinut. Alkuperäiselle uskollinen nimi vahvistaa ajatuksen, että suomennos istuu myös alkuperäisteoksen tunnelmaan.
Rinnakkain kulkee lähes loppuun saakka kolme kertomusta vuorotellen. Yksikään ei paljasta liikaa toisesta, varsinkaan siitä menneisyyden dekkarityyppisestä. Jännitys tihentyy niin vähitellen, että kirjan voi alkuun laskea käsistään, mutta puolivälistä loppuun halusin lukea yhtenäisesti.
Lukija saa selviä viitteitä, mutta niistä ei kuitenkaan rakennu kuvaa ennen aikojaan.
Päätarina kertoo merenrantaan sijoittuvassa taamajassa asuvasta englantilaisesta naisesta, joka ottaa vierasmajaansa rannalla kastuneen miehen. Tämä on menettänyt muistinsa.
Nuori nainen puolestaan on hukannut miehensä.
Kirja sopii lukijalle, joka pitää hieman dekkareista ja paljon lämpimän vapautuneesta ihmissuhdekuvauksesta.
Paikoin on ihmisen hyväksyminen koetuksella, mutta vahvempi on kuitenkin kertomus erehtyvistä ja silti hyvään pyrkivistä ihmisistä. Lapset ja lemmikit hieman syventävät ja keventävät tarinaa.
• AK

Unelmia todeksi maalla
Lempeän vihreä väri kertoo paljon Jenny Colganin kirjasta Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Sen julkaisija on Gummerus ja suomentaja Paula Takio. Oli helppo tarttua kirjaan, jota arvostamani kirjailija Jojo Moyes kehuu tunnelmalliseksi herkkupalaksi.
Kirja kertoo kirjoista ja niitä rakastavasta Ninasta. Riittääkö ujon ja pienen nuoren naisen rohkeus ostaa iso pakettiauto kirjoilleen, lähteä niitä myymään ja muuttaa Birminghamista Skotlannin maaseudulle? Kun ei kaupungissa ole kohdannut edes sopivaa miestä, löytyisikö sellainen maalta? Sytyttääkö juro vuokraisäntä tai avulias veturinkuljettaja?
Menneessä ei ole turvaa, sillä työ pienessä kirjastossa loppuu joka tapauksessa, eikä Nina ymmärrä uutta konseptia, jossa hienojen sanojen käyttötaito ohittaa ammattitaidon ja kirjoja lukemattomille pitää tarjota jotakin muuta kuin sopivia kirjoja. Sen hän parhaiten osaa.
Jo matka sopivaa myyntiautoa katsomaan tarjoaa seikkailua. Kaupunkilaistyttö kokee ensimmäistä kertaa elämässä olevansa kotona, kun silmien eteen avautuu kumpuileva nummimaisema.
Jopa onnettomuuden uhatessa tekstin sävy säilyy lämpimän humoristisena. Virheet voi jopa itselleen antaa anteeksi, jos uskaltaa.
• AK

1800-lukua
Tammen kustantama Vallasrouva on itsenäinen romaani. Se jatkaa Opettajattaresta tutun Rosa Örnin tarinaa. Kertojana on jälleen Pirjo Tuominen. Romaani sijoittuu 1870- ja 1880-luvuille, joten ajankohdasta kiinnostuneet saavat jonkinlaista käsitystä elämästä tuolloin.
• JK

Seitsemän sisarta taivaalta

Muutenkin menestynyt Lucinda Riley iski kultasuoneen keksiessään idean Plejadien tähtisikermään perustuvasta romaanisarjasta. Suomenkielisistä kirjoista vastaavat Bazar Kustannus Oy ja Hilkka Pekkanen. Kirjoja on tähän mennessä julkaistu viisi. Tulossa on vielä huippumalli Electrasta kertova ja löytämättä jääneen seitsemännen sisaren tarina, joka vasta paljastaa kokonaisjuonen.
”Muistan aina täsmälleen, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen” Jokainen kuudesta eri puolilta maailmaa löydetystä ottotyttärestä kokee hieman eri tavalla isän kuoleman, kuten elämän muutenkin. Parhaiten taitavat lopulta selvitä he, jotka kokivat olevansa hyvin läheisiä Papa Saltin kanssa, kuten tyttäristä vanhin isää nimitti. He pystyvät yksinkertaisesti suremaan ja rohkenevat herkimmin lähteä uutta etsimään.
Papa jättää perinnöksi perustoimeentulon lisäksi kirjeen, muistolauseen ja koordinaatit sekä vihjeitä sukujuurten löytämiseen. Tämä tarjoaa sekä matkoja eri maanosiin että menneisyyteen, josta vihjeeseen liittyvät nimet ja esineet ovat peräisin.
Sarjan nimi on sama kuin ensimmäisen romaanin. Seitsemän sisarta kertoo Maian tarinan. Siinä matkustetaan Brasiliaan. Menneisyydessä viivähdetään Kristus-patsaan luomisen myötä myös Pariisin taidemaailmassa.
Alcyone, viehätysvoimainen ja optimistinen Ally, purjehtija eli Myrskyn sisar vie Bergeniin ja meren lisäksi musiikkiin. Edward Grieg nousee esiin. Kirja on sekä traagisin että valoisuudessaan voimaannuttavin.
Asterope, hento ja ujo Tähti huomaa ensin, että elämä vaatii vihdoin irtautumaan sisaresta. Historia heittää lähelle Englannin hovia ja Beatrix Potteria. Varjon sisaren teemana on kirjallisuus.
Calaeno eli CeCe, levoton ja utelias taiteilijasielu avautuu Helmen sisar -romaanissa, joka käväisee Thaimaassa ja päätyy maalaamaan Australiaa alkuperäisenä. Sivu sivulta alan ymmärtää paremmin sekä häntä, sidosta sisareen että taidekokeiluja. Uskonnon verhoama kaksinaismoraali saa huutia historiaosuuden alkulehdillä ja liian kevyt elämänasenne puolestaan myöhemmin.
Taygete, Tiggy eli Kuun sisar tuntee eläimet ja näkee muita syvemmälle. Selitys löytyy Espanjasta. Jo ensimmäisessä alkanut sivujuoni alkaa tässä tiivistyä, mutta hennolla Tiggyllä on henkistä voimaa. Pääteemoja on historiasta kaksi, tanssi ja tieto. Tämä on ensimmäinen, jossa viihdyn selvästi paremmin nykyajassa kuin menneessä.
Kunkin kirjan lopussa on houkutuskappale seuraavaan. Auringon sisaren alku ei houkuttele, mutta tulen senkin lukemaan, ja olen varmaan lopussa eri mieltä. Kaikille pitää antaa mahdollisuus, heillekin, jotka näyttävät elämänsä valinnoillaan pilanneen.
Viimeinen osahan on ihan pakko lukea, jos on sarjan aloittanut. Kuka ja missä todella on Papa Salt, mikä tytärten idea ja oliko seitsemäs jäänyt kuinka paljon muista jälkeen? Ehkä nimillä leikittely paljastuu heillekin, jotka eivät ole sitä aiemmista kirjoista tunnistaneet.
• AK

Voimana toivo
Maaret Kallion nimi on sen verran tunnettu, että se jo myy hänen kirjojaan. Onneksi tässä tapauksessa myyntiluvut tarkoittavat pelkästään hyvää. Tämä tunnettu psykoterapeutti antaa rakentavia ohjeita elämään. Niin myös WSOY:n kustantama kirja Voimana toivo.
Vain siinä Maaret eksyy, kun lähtee toisia moittimaan. Varmaan joku onkin erehtynyt korostamaan liikaa asennetta ja tekemään sitä teennäisellä tavalla. Lähteminen liikkeelle yrittämällä kumota positiivisen asenteen valitseminen on epäonnistunut.
Hän on selvästi ymmärtänyt hyvin rajoittuneesti positiivisuuden käsitteen, kun valitsee itse tilalle optimismin, joka voi olla vaarallinen vaikkapa lentokonemekaanikolla. Positiivisuus on nimenomaan asioiden näkemistä valoisina ja työtä niiden muuttamiseksi valoisiksi. Vaikeudetkin voi nähdä rikkautena, jos tajuaa, miten paljon niistä voi oppia.
Viimeistään tämä todistaa, ettei koskaan kannata lähteä ketään vastaan, vaan aina jonkun tai jonkin puolesta. Huomaan nimittäin heti lauseen ”asenne ratkaisee aina” kumoamisyrityksen jälkeen vetäväni Maaretin omista havainnoista yhtäläisyysmerkkejä asenteeseen.
Kirja sinänsä on positiivisuuden ylistyslaulu. Sillä vain positiivisella asenteella pystyy ottamaan toivon voimavarakseen. Kaikesta valittava tai synkät puolet etsivä ei toivoa näe eikä pysty sitä kohden elämään.
Siinä Maaret on oikeassa, että elämää ei voi hallita. Monenlaista voi tapahtua, vaikka itse yrittäisi miten estää. Positiiviset toivon näkevät selviytyvät kuitenkin suruista ja muista vastoinkäymisistä entistä vahvempina. Ymmärrän myös sen, että toivo on arvolatautuneempi kuin positiivisuus.
Maaret muistuttaa läsnäolosta. Vaikka suuntaisi kohti toiveikasta tulevaisuutta, elämä on tässä hetkessä. Hän muistuttaa elämään, eikä tyytymään elossa olemiseen.
Niin Maaretin oma olemus kuin kirjan sisältö tarjoavat armollisuutta. On lupa epäonnistua. On lupa surra ja masentua, sillä ainakaan toisten tekopirteys ei ketään kanna. Oma aurinko vain alkaa herkemmin paistaa, jos hymyilee enemmän.
Kirja käy läpi tavoitteiden asettamista, tunteiden ymmärrystä ja hallintaa, tarpeita tunteiden takana, voimaa toimia, itsestä aloittamista ja toisiin jatkamista, toipumista, yhteyttä toisiin ihmisiin ja lopuksi elämän tarkoitusta. Viisaasti Maaret sanoo, että pahan tekemättömyys on vasta nollataso.
Voimana toivo osui parhaaseen mahdolliseen aikaan. Haastatteluissa Maaret saikin neuvoa, miten mielen tyyneydellä, tunteiden tunnustamisella ja niiden hyvällä kanavoinnilla voi selvitä myös poikkeustilanteessa. Uhka ja pelko rikkovat ihmistä ja altistavat myös tartunnoille. Toivon näkevät selviytyvät ja toimivat tulevaisuuden hyväksi. Heillä on myötätuntoa ja lämpöä niin itseään kuin toisia kohtaan. He tekevät parhaansa estääkseen tartuntoja ja hoitaakseen sairaita terveiksi.
Hyvä huomio on myös Puoli Seitsemän -ohjelman haastattelussa esiin noussut varoitus huumorin käyttämisestä kiusaamisen välineenä. Itselleen on hyvä oppia nauramaan, mutta sekin hyväntahtoisesti. Jos toinen ei koe häneen kohdistunutta huumoria kannustavana, se on syytä lopettaa.
Kirjasta kasvaa hyvä, muutenkin kuin hyvä olo. Maaretille toivo on selvästi valoa kohden kulkemista, valintaa olla hyvän puolella ja rakentaa näin merkityksellistä elämää niin itselleen kuin muille. Voimana toivo on suositeltava opaskirja tälle matkalle ja oman itsen ja ihmisyyden syvään ymmärtämiseen.
• AK

Sinun palava sydämesi
Kuuntelin Annu Valosen lukemana Otavan kustantaman kirjan: Sinä olet enemmän – Palavalla sydämellä kohti omaa juttua. Eija Hinkkala kertoo alkusanoissa elävästi ja yksinkertaisesti sen, mitä kirjallaan tavoittelee. Annun lukiessa ääni alkaa muuttua Eijaksi.
Eija kertoo eläneensä hyviä ja vaikeita vaiheita, ei koskaan huonoja. Hän haluaa rohkaista löytämään oman juttusi. Sinussa on kaikki, mitä tarvitset, potentiaali valoon, hyödyksi itsellesi sekä kanssakulkijoille.
Alle 10% tekee työkseen sitä, mitä todella haluaa tehdä. Itse kirjoittaja jätti arvostetun hammaslääkärin ammatin ja lähti yli 40-vuotiaana laulajaksi ja päätyi esimerkiksi kirjailijaksi. Hän päätti, ettei enää koskaan tee mitään, mikä tuntuisi kiviltä vatsassa.
Rikasta ja itsen näköistä elämää voi elää vain sisintään kuunnellen ja ikuisen oppijan innostuksella. Jokaisella on oikeus etsiä omaansa, sillä nykyiselle paikalle voi päästä joku, joka haluaa juuri sitä tehdä. Jos suuri muutos ei tunnu mahdolliselta, ainakin voi asennoitua työhön itseä kannustavalla tavalla.
Ensimmäinen kappale opastaa olemaan oma itsensä ja antaa muidenkin se nähdä. Hän neuvoo, miten pääsee pois kutistavasta ohjeistuksesta. Palava sydän, sydämen tieto, intuitio, vapaus, valinnat ja vastuu, merkitys ja asenne ovat ensimmäisen kappaleen aiheita. Kirjoittaja muistuttaa, että järki on hyvä kumppani, kunhan se ei peittoa sydämen ääntä, jolloin unelmat jäävät toteuttamatta ja elämä elämättä. Selitys vastuuttomaan uhriutumiseen löytyy aina. Aina on mahdollisuus valita. Joskus siihen tarvitaan vain toisten tukea.
Toisessa kappaleessa Eija Hinkkala opastaa viisasta luopumista ja irti päästämistä mielen taakoista. Luopumisen jälkeen pystyy käyttämään kolmannen kappaleen käsittelemiä mielen voimia ja taitoja.
Kun pystyy ymmärtämään omaa sisimpäänsä ja saa aikaan itselleen vision, voi alkaa suunnitella ja ryhtyä tekoihin. Siihen antaa opastusta neljäs kappale. Viides vie ihmissuhteisiin ja samaan suuntaan kulkijoiden merkitykseen.
Tavoitteena on, että lukija tulee rakkaudella ravistelluksi ja pystyy valitsemaan oman tiensä ja totuutensa, entistä parempia ajatuksia ensin itsestään ja pian myös muista.
Tämä kirja tuntuu kokoavan yhteen kaiken mielen kautta hyvinvointia itselle ja muille rakentavan. Asiat olivat paljolti ennestään tuttuja, mutta muuntuivat silti uudella tavalla käytäntöön. Myös tieteen selvittämät perustelut vaikutuksista terveyteen ovat ajan tasalla.
Taustalla on varmasti joku pelko tai muu jumittuma, jos tätä ei uskalla ottaa käyttöön ihan arjen työkaluksi. Jos ei kaikkea edes heti sulata, varmasti osa lähtee elämää rakentamaan. Täytyy vain uskaltaa mukaan parantamaan maailmaa lempeän myönteisellä tavalla itsestä alkaen.
Pyysin jonkun äänikirjana, jotta voin tehdä samalla jotakin muuta. Tämän kohdalla se oli sikäli virhe, että en pysty korostamaan tärkeitä kohtia tai painamaan mieleen koostelaatikoita. Toisaalta voin milloin tahansa vahvistaa viestiä kuuntelemalla uudelleen tai kirjoittamalla oleellisia kohtia itselle talteen.
Tämä taitaa olla jopa paras itseopas, jonka olen koskaan saanut käsiini. Kun muutaman kerran sanon itsekseni: eikä, kohta Eija jo selittääkin, että ei todellakaan. Pääpaino on kaikessa sanalla kyllä. Jos tsunamissa kaiken menettänyt voi alkaa myönteisesti rakentaa uutta elämää muistoista kiitollisena ja 90-vuotias saa aikaan suositun blogisivuston, mikä sinun tekosyysi on?
• Auli Kousa

Pohjois-Suomen vaellusreitit
Jouni Laaksonen on valikoinut Kajaanin korkeudelta pohjoiseen erilaisia vaellusreittejä. Minervan kustantamassa kirjassa Pohjois-Suomen vaellusreitit on mukana kolmea eri vaatimustasoa sekä pituutta 28 kilometristä yli sataan. Posion seutuvilta valitut reitit kokenut vaeltaja pystyy jopa yhteen kesäpäivään sijoittamaan. Vaativaan Haltin reittiin Suomi-neidon sormenpäissä kannattaa kokeneenkin varata viikko.
Liian tiukalla aikataululla jää paljon näkemättä ja kokematta vähemmänkin vaativalla reitillä. Olen itse porhaltanut läpi kirjassa itsestään selvästi mukana olevan Karhunkierroksen melkein puolessa kirjan suosittelemasta ajasta. Uudestaan mieli tekee ottaa reittiä vaikkapa palasina, kämmeköiden kukinta-aikaan, ja niin hitaasti, että ehtii muutakin kuin kuvan verran pysähdellä.
Sähköisenä versiona kirjan voi ottaa jopa vaellukselle mukaan. Painettu on tarkoitettu vaelluksen valintaan ja suunnitteluun. Repussa se on vain turhaa lisäpainoa, kun kartatkin ovat vain viitteellisiä.
Karhunkierroksen lisäksi pitkien vaellusten huipuiksi Jouni Laaksonen on valinnut Lemmenjoen Kultareitin, Hetta-Pallaksen, Kevon, Luirojärven ja Haltin reitit.
Muutaman päivän vaellusreiteissä on mukana muun muassa Korouoma, Ruijan polku ja Vellinsärpimän kierros. Kaikkiaan reittejä karttoineen, perusteluineen ja huomionarvoisine kohteineen on 23.
Osassa reiteistä tarvitaan karttaa ja kompassia, sillä valinnat on tehty luontokohteiden, ei opasteiden mukaan. Se tarkoittaa myös, että helppoja reittejä on vain yksi, kun vaativia on kuusi.
Kirja sopii oppaaksi ensimmäistä vaellustaan suunnittelevalle. Vähän kokeneempikin voi ottaa siitä vihjeitä vielä kiertämättömistä reiteistä sekä käyttää alun yleisohjeita vaikkapa omana muistilistanaan.
Kuvissa korostuu vaeltaminen. Mukana on myös hienoja luontokuvia, niin aavoista maisemista kuin esimerkiksi neidonkengästä.
• AK

Askartelua
Askartele koti kauniiksi: Paperikukkia on Kariston julkaisema askartelukirja. Suzi McLaughlinin ohjeet tarjoavat raikkaan luonnollisen vaihtoehdon muovikukille.
Juhliin paperikukkia voi varmasti tehdä jo hyvissä ajoin. Sitä voi halutessaan vaikka testata erottavatko vieraat, missä on kasvavia kukkia ja missä itsetehtyjä. Jotkut kukat näyttävät haastavilta tehdä, mutta sittenpähän ne tarjoavatkin oivan mahdollisuuden kädentaitojen harjoittamiseen.
• JK

Lastenkirjoja
Jessiina

Myllylahden julkaisema, Marja Ahon Kaikki menee, Jessiina! on läheisestä aiheesta kirjoitettu. Marjan tytär harrastaa kilpacheerleadingiä.
Kieli ja ilmaisut on helppo kuvitella nuorison sanomaksi. Paikoin ilmaisut ovat sellaisia, että kauniimpiakin mielikuvia voi päässä syntyä. Ei niinkään tullut pahaa oloa, mutta olisi kuitenkin voinut jäädä tietämättä. Toisaalla ilmaisut naurattavat tai ainakin huvittavat monia.
”Toipuikohan se parhaillaan aikaerorasituksesta laskeuduttuaan Marsista maahan, vai kulkiko sen ajatuskoneisto muuten vain noin hitaalla temmolla.” Selvästi kirja on mielikuvituksellinen. Suosiotaan kasvattaneen lajin parista voi jo veikata löytyvän monia innokkaita lukijoita.


Agnes
Tuulikki Tolosen Agnes ja unien avain on WSOY:n julkaisema ja Kati Vuorennon kuvittama mysteeriromaani. Suvun arvoituksessa riittää ratkottavaa.
Kirja käsittelee vakaviakin asioita, joten kovin pienille en sitä suosittelisi. Teoksen oikeudet myytiin neljään maahan jo ennen julkaisemista Suomessa.


Kunnas
Mauri Kunnaksen Pieni ajantieto on värikkäästi kuvitettu kirja Otavalta.
Omistajan kohdalla on paikkansa syntymän viikonpäivälle ja kellonajallekin.
Sisältö ei juurikaan anna uutta tietoa aikuiselle, mutta lapsi saa kattavasti perusasiat. Virpomisloru esimerkiksi on todennäköisesti kaikkein tutuin, joten yllättävyyttä voisi kirjassa olla enemmän. Kysymyksiin vastaamalla pääsee miettimään omaa suhdettaan aikaan liittyviin kysymyksiin, kuten lempivuodenaikaan.


Aarrelaivoja
Minervan Suomen lasten aarrelaivat on Raili Mikkasen kirjoittama ja Laura Haapamäen kuvittama historiakirja. Rantaan nousseita aarteita ovat jotkut paikalliset aikoinaan myyneet. Vankilaankin on kaupittelusta viety. Kirjaa selaillessa tuli mieleen, että Suomen historiasta saisi varmasti monia kiehtovia elokuvia. Laivasanastosta aikuinenkin voi löytää vieraita sanoja. Tiedätkö sinä, mitä ovat lankonki, parras, pinassi ja Rääveli?
• JK

Jaa artikkeli: