fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Repoveden metsäinen historia

Kesäkuun aamu valkenee Repovedellä kuulaana. Vaalea usva tanssii kevyesti metsäisten suolampien yllä ja kaakkurien ikiaikaiset huudot kaikuvat kallioseinämistä. Vehreä metsä tuoksuu havupuilta, tuoreelta sammalelta ja suopursulta.
Yhtäkkiä kesäisen linnunlaulun keskeyttää metsätyön äänet. Eletään vuotta 1977, jolla oli merkittävä rooli Repoveden kansallispuiston syntyhistoriassa.

Repovedellä on luonnonrauhaa.
Repovesi on huikean kaunis myös talvella. Kuva on Olhavan kallioilta.

Tervajärveltä Kymijoelle

Repoveden metsät ovat kautta aikain olleet metsätalouden käytössä. 1800-luvulla metsiä hakattiin ns. harsintahakkuulla, jolla metsän suurimmat puut kaadettiin sahatavaraksi.

Repoveden itäpuolella, Tervarummun kylässä sijaitsi saha 1820-luvulta, vuoteen 1858 asti. Tuohon aikaan myös metsien kaskeaminen ja tervanpoltto ovat vaikuttaneet Repovedellänkin. Tervanpolton ajasta kertovat etenkin useat paikannimet Tervajärven rannoilla. Samoin metsistä on löytynyt vanhoja tervahautojen pohjia.

1900-luvun alussa Repoveden metsät kuuluivat Kirjokiven kartanolle. Kartanon herra Rudolf Elving oli myös Kymiyhtiön pääjohtajana vuodesta 1904. Kymiyhtiölle kartanon metsät myytiin 1913 ja niistä tuli yhtiön Voikkaan ja Kuusaanniemen tehtaiden tärkeää puuhankinta-aluetta.

Vesiteitse puutavara liikkui Repovedeltä Hillosensalmen kautta Vuohijärvelle ja sieltä edelleen virran mukana kohti etelää ja Kymijokea. Metsien käyttö kiihtyi sotien jälkeen. Teollistuminen lisääntyi ja toi metsiin moottorisahat sekä traktorit.

Suomalaisella metsällä ja puulla oli myös todella iso merkitys sotakorvausten maksamisessa. Tämä näkyi Repovedelläkin.
Metsätalous muuttui koko ajan tehokkaammaksi. Vuonna 1968 Repoveden metsien halki tehtiin tie, jonka avulla puutavaraa saatiin tuotua tehtaille kuorma-autoilla lähes ympäri vuoden aiemman kesäisen vesireitin sijaan.

Lossi on käsikäyttöinen.
Luonnonhelmassa eväät maistuvat.

Ensimmäinen näytös

1970-luku oli Suomessa muutoksen aikaa, ja muutos näkyi myös ihmisten asenteissa ja arvoissa. Tuolloin pinnalle nousivat myös erilaiset luonto- ja ympäristöarvot.

Repovedestä oltiin ensimmäisen kerran suunnittelemassa kansallispuistoa jo vuonna 1977. Ilmeisesti paikalliset luonnonsuojelijat olivat huolestuneet lisääntyneestä metsätaloudesta.

He olivat tehneet kansallispuiston perustamisesta suunnitelman, joka oli kaikessa hiljaisuudessa ehtinyt eduskuntaan, kansallispuistokomitean pöydälle. Kymiyhtiölle tieto suunnitelmista tuli täytenä yllätyksenä ja konflikti oli valmis.
Kymiyhtiö vastasi suojelusuunnitelmiin massiivisilla metsänhoidollisilla toimenpiteillä, jotka käsittivät 71 hehtaaria avohakkuuta, 100 hehtaaria siemenpuuhakkuuta ja 55 hehtaaria harvennuksia.

Hakkuut oli tarkoitus tehdä osittain koneella ja osittain metsurityönä. Hakkuut ajoitettiin juhannukseen, mutta niitä ei onnistuttu pitämään salassa. Pian Repoveden hakkuut olivat valtakunnan mediassa ja herättivät suurta keskustelua useiden viikkojen ajan.

Maa- ja metsätalousministeriö aloitti neuvottelut tilanteesta, ja hakkuut keskeytettiin heinäkuussa, jolloin puolet suunnitellusta oli hakattu. Tämän jälkeen Repovesi jäi hiljaisuuteen. Vuoden 1977 hakkuiden vaikutukset näkyvät Repovedellä edelleen. Paikoin metsä on keski-ikäistä ja ylitiheää. Se on saanut alkunsa tiheänä yhden puulajin metsänä joko kylvön tai luontaisen uudistumisen kautta, mutta sitä ei ole vuosien saatossa hoidettu tai harvennettu.

Repoveden sekametsät ja vesistöt tarjoavat korkeilta kallioilta tai tornista mahtavia näkymiä, joita syksyn sävyt vielä korostavat.
Uusien rakenteiden lomassa on muistumia myös vanhasta, uittoajasta.

Kansallispuiston synty

Luonnonsuojelun merkitys vahvistui vuosien saatossa, ja luontoarvot tulivat myös osaksi metsätaloutta. Keskustelut Repoveden saamisesta kansallispuistoksi alkoivat uudestaan 2000-luvulla, entisen Kymiyhtiön ja nykyisen UPM:n aloitteesta. Repoveden kansallispuisto perustettiin 1.1.2003.

Repoveden alue herättää aina tunteita, ja kaikilla on alueesta mielipiteensä. Olen onnekkaasti saanut kuulla spontaanisti kerrottuja tarinoita Repoveden vaiheista eri vuosikymmeniltä. Muutamat niistä liittyvät nimenomaan kesään 1977. Aikalaisten muistelmissa on tullut esiin myös kertomuksia luontoaktivismista, jolla oli tarkoitus hidastaa ja pysäyttää Kymiyhtiön hakkuita Repovedellä. Jos tämä pitää paikkaansa, on sillä merkitystä myös koko Suomen metsähistoriassa. Useimmille tulee kuitenkin luontoaktivismista heti ensimmäisenä mieleen vuosi 1979 ja Koijärven tapahtumat.
Tämä aihe on myös tutkimuskohteenani tulevana kesänä, kun teen opinnäytetyönä selvitystä mitä Repovedellä tapahtui vuonna 1977. Jos sinulla on tähän liittyvää tietoa, niin kuulisin niistä mielelläni.

Marika Hänninen
[email protected] /
puh 0400718248

Kirjoittaja on syntyisin Repoveden kupeesta, toimii alueella eräoppaana Tervarummussa, opettaa luonto- ja ympäristöalaa Kouvolan seudun ammattiopistossa sekä opiskelee metsäalan jatko-opintoja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Mikkelissä, joihin opinnäytetyön tekeminen liittyy.

Kuvat: Auli ja Seppo Kousa

Paikoin kulkemisessa on haasteita.
Alue on melojien suosiossa.

Artikkelikuva: 70-luvun hakkuiden jälkiä on korjattu ja lajistoa lisätty polttamalla useita alueita.

Jaa artikkeli: