Kuusankosken kotiseututalon iloisen näyttelyn avajaisia vietettiin 4. toukokuuta. Avajaispuheen piti ja näyttelyn esitteli Juha Nevalainen. Ohjelmaan kuului myös Niina Heikkilän laulua Aarne Bycklingin säestyksellä.
Valkealakin näkyi
Kuusankosken kotiseututalo on viihtyisä, hiukan etsimistä vaativa paikka. Valkeala erotettiin Iitistä ja perustettiin 1631. Kuusankosken alue kuului molemmille. 1800-luvun kartasta, jonka löysin doria.fi-sivustolta en osaa tulkita varmaksi silloisia kuntarajoja. Näin ollen on vaikea sanoa, kuuluiko kotiseututalon alue Iittiin vai Valkealaan. Kuusankoski perustettiin vuonna 1921 osasta Iittiä ja Valkealaa. Valkeala näkyy kotiseututalossa selvästi murretta esittelevänä päreenä.
Kotiseututalo itsessään on taideteos sisältäessään taiturimaisesti kaiverrettuja puuosia. Paikka on suorastaan runollinen. Mäki metsän keskellä, lintujen laulavaisten lähellä. Kuistilta avautuvat näkymät parhaiten kirkon suuntaan.
Piipahdin touko-kesäkuussa esillä olleeseen näyttelyyn juhannusta edeltävänä torstaina. Kuusankosken Taideseuran kesänäyttely ILO:ssa oli mukana esimerkiksi monille valkealalaisille puutöitä opettaneen Arto Sulasen Tutkielma 1/1-3 Foliofoto. Teoksessa folion muodot tuovat esille valon leikittelyä.
Eeva Tervon teoksista tulee esiin läheisen lämmin suhtautuminen ihmisiin, luontoon ja eläimiin. Enkeli on yksi hänen useat kerrat käyttämistään hahmoista. Lintua käsillään lepuuttava, istuva enkeli on osa akvarellia, lyijykynää ja pastellia yhdistelevää teosta Iloiset kumppanit.
Kaiku Lyytikäisen Sellisti tuo harmonisella tavalla esiin musiikin arvostusta pronssin mahdollistamalla muotokielellä.
Erityisen hyvin näyttelyn teemaa heijastelee mielestäni artikkelikuvan Miss Marmalade’s Magical Garden. Heidi Forsellin teos on sadunomaisen romanttinen. Jos satukirjan kuvittaisi samalla periaatteella, niin se herättäisi varmasti ihastelua ja erottuisi joukosta.
JK
