fbpx

Olet lukenut 1/3 ilmaista artikkelia.

Kirjaudu sisään tai tilaa lehti lukeaksesi rajattomasti artikkeleita. Saat samalla käyttöösi kätevän näköislehden!

Kevään valoa kohti

Pohjois-Kymenlaakson taideseurojen yhteisnäyttely Valo-Pimeys valtasi Kuusankoskitalon gallerian maaliskuussa.  Valokuvat, veistokset ja maalaukset vuorottelivat todellisuudessa ja sadunomaisessa maailmassa. 


Pohjois-Kymenlaakson taideseurat on vapaamuotoinen yhteistoimintaelin alueen taideseurojen kesken. Joka toinen vuosi järjestetään yhteisnäyttely. Tällä kertaa järjestelyvastuu oli Kouvolan Taideseuralla, joka myös valitsi teeman.

Monenlaisia tekniikoita
 

Kuusankoski-Seura Ry:n nettisivustolta selviää, ettei tekniikkaa ja materiaaleja haluttu rajata tarkasti. – Jokainen käsittää valon ja pimeyden eri tavoin. Toisille se on konkreettista, joillekin taas abstrakti tunnetila, Kouvolan taideseuran puheenjohtaja Pekka Korpi kuvaa.


Kuvanveistäjä Tiiu Anttinen Taidekeskus Antareksesta Sippolasta jurytti näyttelyn. Hän mietti annettua teemaa ja sitä, miten teokset sopivat keskenään. Entä syntyykö heti kättelyssä teospareja, jotka kohottavat naapuriteosta? Teosryhmiä voi hänen mielestään sekoittaa, jos se tukee kokonaisuutta.

Paljon töitä jouduttiin pudottamaan pois näyttelystä. Osalle ei löytynyt paikkaa, osa oli jo aiemmin ollut näyttelyssä.
– Paljon hyviä teoksia jäi pois, sellaisia, jotka olisivat ilman muuta päässeet näyttelyyn tasonsa puolesta. Kuljin aika pitkään muutama teos kainalossa yrittäen saada niitä mahtumaan, mutta lopulta oli luovutettava. Ei ollut kenenkään etu ahtaa tilaa täyteen, ja oli parempi jättää pois kuin ripustaa ”huonosti”, Tiiu Anttinen toteaa. 

Tällä kertaa mukana näyttelyssä olivat vain Anjalankosken, Kouvolan ja Kuusankosken Taideseurat. Tekniikoita oli lähes kaikkea mahdollista grafiikasta pronssiveistoksiin. Näyttelyyn tarjottiin kaikkiaan 176 työtä. Mukaan valikoitiin 97 teosta 56 taiteilijalta.

JK

Otsikkokuva: Merja Hämäläisen akryyliteos Miks aina mun pitää nämä lakaista yhdistelee satua ja totta.


Markku Vanhalakan Päivänsäde -valokuva kuvastaa hyvin teemaa pimeydestä ja valosta ja oli näyttelyjulisteessa.


Leena Kunnaston Mikään ei ole niin varma kuin talvi oli yksi näyttelyn uutuustöistä. 


Satu-Sisko Sintosen Noh mitäs pojat -yö ja päivä on betoniveistos, joten jykevyyttä löytyy.


Leena Raussin Valoa joella -teoksessa talven pimeys väistyy kevään voimien edetessä


Marja Ahtiaisen Kukot poseeraavat posliinimaalauksessa. 


Heidi Forsellin Kevät erottui helposti joukosta.


Sisko Parosen Haaveilija on tähtiä tähyilevä.

Jaa artikkeli: